”Nuoret eivät halua työskennellä ihmistehtaissa.” Näin totesi eräs lähiesihenkilö sote-alan työvoimapulan paineessa. Ihmistehtaalla esihenkilö tarkoitti hoitotyötä, jossa ei ole aikaa asiakkaiden aidolle kohtaamiselle, vaan tehdään välttämättömin. Kokemusta siitä, että on vain juostava antamassa lääkkeitä ja vaihtamassa vaippoja.
Sote-alan palkat ja työolot ratkaisevat palveluiden tason ja saatavuuden tulevaisuudessa. Etenkin syrjäisemmillä seuduilla työvoimaa ei ole. Lähipalveluiden jatkumisen suurin uhka on työvoimapula.
Nyt käytävillä työehtosopimusneuvotteluilla on suuri merkitys sote-alan tulevaisuudelle. Ala tarvitsee positiivisia uutisia, ja vaikenemalla epäkohdista eivät uutiset paremmiksi muutu.
Alan tulevaisuudesta huolissaan ollut lähiesihenkilö kertoi, että nuoria lähihoitajia siirtyy pois sote-alalta raksoille ja teollisuuteen, sillä jos he haluavat työskennellä tehtaissa, he siirtyvät oikeaan sellaiseen. Ei päästetä nuoria lähihoitajia raksoille tai teollisuuteen.
Supistuvan työvoiman yhteiskunnassa kaikki alat taistelevat pienenevistä ikäluokista ja aikuisista alanvaihtajista. Kymmenen vuoden jaksolla kolmannes kunta-alalla työskentelevistä lähihoitajista eläköityy. Sairaanhoitajista eläköityy neljännes.
Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa kaikilla aloilla. Sote-alalla kuitenkin tuontityövoima on rikka rokassa. Se on hyvin pieni osa suuren ongelman ratkaisua, vaikka sen varaan nyt tunnutaan laittavan paljon aikaa ja rahaa.
Huhti-toukokuussa hyvinvointiyhtymän kotihoitoon ja asumispalveluihin saapuu 46 filippiiniläistä lähihoitajaa, joilla on lähtömaassa sairaanhoitajan koulutus ja lisäksi suomalainen lähihoitajan pätevyys. Hyvinvointialueen hallitus päätti 50 lähihoitajan lisätilauksesta 19.4.
Filippiineiltä saapuvat hoitajat työllistyvät asumispalveluihin ja kotihoitoon. Asumispalveluissa työskentelee jo nyt paljon työvoimaa, joilla suomi ei ole äidinkieli. Heidän ammattitaitonsa ja työpanoksensa on arvokas. Työyksiköissä on kuitenkin jo nyt kielitaitovajetta, joka vaikuttaa vastuun ja työtehtävien jakautumiseen.
Hoitotyössä hoitajat perehdyttävät uudet työntekijät. Silloin, kun uusi työntekijä opettelee uutta kieltä työtehtävien lisäksi, on perehtyminen vaativaa. Myös ohjaajan työ on tällöin vaativampaa, monikulttuurisuus edellyttää uuden oppimista. Perehdyttäjien tehtävät tulevat olemaan merkityksellisiä, ja palkkio hyvin tehdystä työstä sekä vastuusta tulee näkyä myös tilipussissa.
Hoitajapula on niin vaikea, että tämäkin keino tarvitaan, vaikka tuontihoitaja on kallis hankinta. Jokainen alalta poistuva tai työkyvyn menettänyt hoitaja on suuri menetys. Nykyisistä osaavista työntekijöistä ja työkyvystä on pidettävä huolta. Tähän ei auta koulutuspaikkojen määrän nostaminen, mikäli suurin osa niistä vähäisistä koulun aloittaneista lopettaa, kun he huomaavat alan kuormittavuuden ja huonon palkkauksen suhteessa työn vaativuuteen.
Totuus kuitenkin edelleen on, että lähihoitajan palkka ei ole riittävä edes ulkomailta tulleelle hoitajalle. Palkka on sen verran pieni, etteivät he voi tuoda perhettään mukanaan Suomeen. Tämä on tunnustettu ääneen rekrytointifirma Baronassa, joka tuo intialaisia hoitajia Suomeen (Keskipohjanmaa 23.4).
Tässä onkin koko villakoiran ydin: palkkojen on noustava, että ne turvaavat elämisen niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille työntekijöille.
sairaanhoitaja, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuuston 3. vpj (sd.)
sairaanhoitaja sekä Lahden kaupunginvaltuutettu, sd.