Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Uusi työkalupakki käsissä – ilme muuttui, mutta lahtelaisuus on edelleen meille lehden tekijöille kaikkein tärkeintä

Tänään ilmestyvä paperilehtemme näyttää erilaiselta kuin viikon takainen numeromme. Otsikoiden koko ja väri on muuttunut, kuvatekstit on aseteltu paikoin uudella tavalla, juttujen alkuun on ilmestynyt ingressejä ja vanhasta ulkoasusta tutut alaotsikot ovat poistuneet.

Vain muutamia silminnähtäviä asioita mainitakseni. Kyseessä on tyypillinen lehden ulkoasu-uudistus, jossa moni yksityiskohta on mennyt uusiksi. Samalla myös lehden sivurakenne on hieman muuttunut etenkin lehtemme alkusivuilla.

Tällaisia uudistuksia on tapana tehdä lehdissä muutaman vuoden välein. Idea on pohjimmiltaan sama kuin esimerkiksi uusien vaatemallistojen, elintarvikepakkausten ja automallien suunnittelussa. Ulkoisen ilmeen on syytä uudistua säännöllisin väliajoin, jotta tuote ei näytä vanhentuneelta ja paikalleen jämähtäneeltä.

Muutosta ei kuitenkaan koskaan tehdä vain muutoksen itsensä vuoksi. Tavoitteena on aina entistä miellyttävämpi ja sujuvampi lukukokemus.

Uudistuksen H-hetki on meille lehdentekijöille jännittävä paikka. Pelaako uuden ulkoasun luomista varten kehitetty tekniikka toivotulla tavalla? Kuinka nopeasti opimme muuttamaan omia työtapojamme uuden ilmeen vaatimusten mukaiseksi, kun olemme vuosien ajan tottuneet tekemään juttuja tietyllä tavalla?

Ja mikä tärkeintä: miten lukijat ottavat uuden ulkoasun vastaan? Tämän kysymyksen osalta sitä tulee tosin välillä miettineeksi, että onkohan yksikään ulkoasu oikeasti lukijoille ihan niin iso asia kuin me lehtien tekijät tulemme helposti ajatelleeksi. Meille esimerkiksi jokin otsikointitavan muutos saattaa tuntua maata mullistavalta asialta, mutta kokemuksesta tiedän, että aika moni tavallinen lukija ei välttämättä tuollaisia muutoksia edes huomaa.

Tässäkin mielessä lehtien uudistukset taitavat vertautua autoteollisuuden mallistopäivityksiin. Yksittäisen ulkoasupäivityksen yhteydessä ei välttämättä tapahdu valtaisaa mullistusta, mutta jälkikäteen huomaamme, että muutaman mallistosukupolven aikana on tapahtunut todella iso muutos. Askel kerrallaan.

Mielestäni lehtikonsernimme on nyt tämän uudistukseen jälkeen kuin sotilasliitto Nato.

Näin se menee lehtimaailmassakin. 30–40 vuoden takaisia arkistolehtiä vilkuilevalle ei jää epäselväksi, että lehdet ovat kuin eri maailmasta tämän päivän painoksiin verrattuna.

Lehtiuudistus on aina vähintään kuukausien projekti, usein paljon pidempikin. Kaikki lähtee alkuvaiheen tilannekartoituksesta ja ideoinnista edeten lopulta hyvinkin pienten nyanssien säätämiseen.

Olen aiemmin urani aikana ollut mukana useassa lehtiuudistuksessa. Nykyisessä tehtävässä toimiessani olen ollut myös pariin otteeseen oikein kunnolla nyrkit savessa uudistuksen kanssa: ohjaamassa, koordinoimassa ja linjaamassa suunnitteluvaihetta. Ottamassa kantaa mitä erilaisimpiin yksityiskohtaisiin ratkaisuihin.

Tällä kertaa projekti meni toisin. Uudistus toteutettiin samanaikaisesti kymmenissä Keskisuomainen-konsernin lehdissä, isoimmista maakuntalehdistä pienimpiin paikallislehtiin. Suunnittelua ja toteutusta hoitivat konsernin parhaat asiantuntijat, joilla oli apunaan lukuisten isojen medioiden kanssa yhteistyötä tehnyt ruotsalainen suunnittelija Anna Thurfjell.

Meillä paikallisilla lehdentekijöillä oli mahdollisuus esittää toivomuksia, mutta lopulta koko uudistuksen linjaukset ja ratkaisut tehtiin keskitetysti. Olenkin verrannut tätä tilanteeseen, jossa rakennusmieheltä otetaan pois tutuksi tullut työkalupakki ja hänelle annetaan käsiin nykyaikainen ja entistä monipuolisempi työkaluvalikoima, jolla seuraava talo pitäisi tehdä. Innostavaa ja jännittävää, mutta vaatii myös alkuvaiheessa opettelua.

Laajemmassa mittakaavassa tämän uudistuksen ideaa voi havainnollistaa toisella vertauksella, joka saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta sitäkin ajankohtaisemmalta.

Mielestäni lehtikonsernimme on nyt tämän uudistukseen jälkeen kuin sotilasliitto Nato. Kaikilla on samanlaiset, saumattomasti yhteensopivat asejärjestelmät, mutta jokaisella yksittäisellä jäsenellä on paras asiantuntemus siitä, miten oman reviirin puolustus kannattaa järjestää.

Pahoittelut jos meni liian militaristiseksi, mutta mitä tarkemmin asiaa ajattelee, sitä paremmin tuo vertaus mielestäni kuvaa uudistuksen yhtä perusideaa.

Esimerkiksi meillä Uuden Lahden tekijöillä on edelleen täysin vapaat kädet päättää lehtemme sisällöstä, mutta tarvittaessa saamme myös ison konsernin taustatukea muun muassa lehdenteon tekniseen toteutukseen, kehitystyöhön ja lukuisiin muihin tärkeisiin asioihin, jotka eivät välttämättä näy suoraan lukijoille mitenkään. Keskinäinen yhteistyö ja avunanto on nyt entistä helpompaa, kun tekniikka ja toimintatavat ovat kaikilla samat.

Uudessa Lahdessa käytämme paikallista harkintavaltaamme siten, että lehden sisällössä ei tapahdu dramaattista muutosta ulkoasu-uudistuksen myötä. Lehtemme sisällön ydin on yhä kiteytettävissä kolmeen sanaan: Lahti, Lahti ja Lahti.

Paikalliset puheenaiheet, ihmiset ja ilmiöt ovat edelleen kaiken tekemisemme a ja o. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käpertyisimme vain nurkkakuntaisesti koloomme ja emme huomioisi, mitä muualla tapahtuu. Päinvastoin, pyrimme myös tuomaan esille, miten maailman melskeet ja myllerrykset näkyvät paikallisessa arjessa. Ajankohtaisena esimerkkinä voi mainita viime aikojen jutut, jotka ovat käsitelleet Ukrainan sodan vaikutuksia Lahteen monesta eri näkökulmasta.

Tässä kevään kuluessa lehteemme on silloin tällöin ilmestynyt myös kirjoituksia, jotka eivät ole aina olleet ihan tiukasti paikallisuuteen sidottuja. Tarkoitan esimerkiksi tällä palstalla julkaistuja tekstejä, joissa on pyritty valaisemaan disinformaatiokampanjoissa käytettyjä menetelmiä ja toisaalta avaamaan perinteisen median toimintatapoja.

Kaiken tämän tarkoituksena on ollut parantaa omalla pienellä panoksellamme ihmisten medialukutaitoa ja viedä siten pohjaa pois vihamielisiltä valeuutiskampanjoilta. Se on mielestäni vähintä mitä nykyisessä maailmantilanteessa voi tehdä, kun on annettu mahdollisuus levittää sanoja laajempaan jakeluun ja vieläpä uusilla työkaluilla.