Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Ovatko Lahden ylijäämät oikeaa rahaa?

Kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitteli kaupungin vuoden 2022 budjetin Etelä-Suomen Sanomien sivuilla todeten rehellisesti uuden budjetin raskaasti tappiolliseksi. Hieman myöhemmin saimme samaiselta herralta lukea, että tulevat vuodetkin tulevat olemaan alijäämäisiä.

Lohdutuksena saimme lukea jatkona, että edellisiltä vuosilta on vuoden 2020 taseeseen kertynyt ylijäämää 173,7 miljoonaa euroa. Lisäksi ylijäämän odotetaan vuoden 2021 taseessa hätyyttelevän peräti 200 miljoonan euron rajaa.

Kansan kielellä kaupunginjohtajan viesti nöyrille veronmaksajilleen oli: ”Heikosti menee, mutta menköön.”

Kaupunki esitteli siis ylijäämät turvallisina pelastusrenkaina, jopa silloinkin, kun kaupungilla ei enää ole Paavolan kampuksen tapaisia omaisuuseriä myytäväksi. Mutta onko asia todellakin näin ?

Tavallista lahtelaista veronmaksajaa nämä ylijäämät kummastuttavat, kun samalla juuri esitettyä budjettia suunnitellaan rahoitettavan myymällä edelleen kaupungin omaisuutta ja ottamalla uutta velkaa.

Johtopäätöksemme on, ettei mainostettu ylijäämä ole rahana kassassa ja pankkitileillä.

Kuntaliiton tekemät tutkimukset osoittavat, että ylijäämistä huolimatta kuntien taloudet ovatkin alijäämäisiä, usein raskaastikin. Tämä on tilanne myös Lahdessa. Tämä johtuu siitä, että liikekirjanpidon tuloslaskelma mittaa eri tavoitteita. Tavallisessa yrityksessä tulosta lasketaan voiton ja verotuksen lähtökohdista. Kunnat sen sijaan eivät maksa veroa eivätkä tavoittele voittoa.

Nyt on surutta otettu uutta velkaa investointeihin ajattelematta tosiasiaa, ettei pitemmällä aikavälillä voida rahoittaa ­investointeja pelkällä laina­rahalla.

Kuntatalous on siten pääosin tasapainotaloutta, jossa pitkällä tähtäimellä katetaan kunnan käyttötalouden kustannukset sekä investoinnit.

Kunnilla on verotusoikeus, jolla talous saadaan tasapainotettua. Lahden tuloveroprosentti on suurten kaupunkien huippua, eli kuntalaiset maksavat palvelutuotannosta selvästi enemmän kuin muissa kaupungeissa, mutta Lahden palvelut eivät tästä huolimatta ole parempia kuin muissa suurissa kaupungeissa. Paisutetun toimintaorganisaation tuottavuus on riittämätön.

Nyt on surutta otettu uutta velkaa investointeihin ajattelematta tosiasiaa, ettei pitemmällä aikavälillä voida rahoittaa investointeja pelkällä lainarahalla. Tähän itsepetokseen eivät päättäjät saisi langeta.

Kuntien perinteinen kameraalinen tai hallinnollinen kirjanpito korvattiin vuonna 1995 liikekirjanpidolla. Jälkikäteen on helppo todeta, että alkuvuosina poistot kunnissa olivat liian pienet, usein jopa täysin riittämättömät. Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto antaa yleisohjeet kuntien suunnitelman mukaisista poistoista. Mainituissa vuosina 2011 ja 2016 annetuissa ohjeissa on poistotasoja korotettu. Kuntien omistamien kiinteistöjen korjausvelka on yksi kuntatalouden merkittäviä piilovelka. Mikäli se huomioitaisiin kuntien taseissa velkana, ylijäämistä olisi jäljellä tuskin rippeitäkään.

Lahdenkin budjettikeskusteluista voi saada käsitystä, että kymmenien miljoonien ylijäämät ovat ylimääräistä rahaa, jota voidaan käyttää alijäämäisen budjetin rahoitukseen ja tasapainottamiseen.

Tässä on jo surkuhupaisen tai paremminkin traagisen farssin ainekset. Ikävät tosin. Jos kaupunginjohtaja kirkkain otsin esittelee alamaisilleen tällaista satua, tulisi hänen myös kertoa, missä näitä kymmenissä miljoonia säilytetään.

Lahden tuloslaskelma elää ihan omaa, tosin toistaiseksi vielä lailliseksi katsottua elämäänsä, mutta se ei poista kaupungin operatiivisen toiminnan kassavajetta. Menettely on epäreilua kaupungin veronmaksajia kohtaan.

Kuntalaki uudistettiin vuonna 2015. Tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva kunnan tuloksesta, taloudellisesta asemasta, rahoituksesta sekä toiminnasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti. Tätä varten tarpeelliset seikat on ilmoitettava liitetiedoissa.

Kuntalain mukaan tilinpäätökseen kuuluvat tase, tuloslaskelma, rahoituslaskelma ja niiden liitteenä olevat tiedot. Kirjanpitoasetuksen mukaan rahoituslaskelmasta on ilmettävä liiketoiminnan rahavirta, investointien rahavirrat sekä rahoituksen rahavirrat. Toiminnan rahavirta osoittaa, missä määrin kunta on pystynyt tilikauden aikana toiminnan avulla saamaan rahavaroja toimintaedellytysten säilyttämiseen, uusien investointien tekemiseen ja lainojen takaisinmaksuun.

Investointien rahavirrat osoittavat sen rahavarojen käytön, joiden avulla kaupunki järjestää palvelutuotannon edellytykset ja kerryttää tulevia rahavirtoja pitkällä aikavälillä.

Ihmetellä sopii, miten lakia ja sen olennaisuusperiaatetta on sovellettu Lahdessa ja muissa maan kunnissa, kun ylijäämät edelleen kummittelevat niiden tilinpäätöksissä? Ajavatko kunnat kaksilla rattailla, mikä helposti voi vaikuttaa harhaan johtamiselta?

Kassavirta on peruslaskelma, joka kuvaa kaupungin todellista tuottavuutta ja kriittistä maksuvalmiutta.

Nyt kaupungin johto elää kaupunkilaisten kustannuksella jossakin haavemaailmassa tehden jatkuvasti uusia, todelliseen taloustilanteeseen heikosti sopivia investointipäätöksiä.

Lahden valtuusto ja hallitus ovat perimmäisten asioiden äärellä: Vanhat synnit ja käynnistetyt suuret muutosprosessit mallia sote painavat raskaasti. Jos halutaan pysäyttää kaupungin talouden jatkuva alamäki, olisi kiireesti otettava käyttöön todellisuuteen ja realismiin pohjaava kassavirtalaskelma.

Tämä parantaa merkittävästi johdon mahdollisuuksia tehdä kipeästi tarvittavia päätöksiä riittävistä rakennemuutoksista kaupungin talouden saattamiseksi terveeksi ja tasapainoon. Pikkuasioilla nyheröinti vain viivästyttää ja pahentaa talouden tilannetta ja vie aikanaan siihen, että kaupungin asioista päättäminen siirtyy Helsinkiin.