Pääkirjoitus | Ukrainan asia on meidän

Toisen maailmansodan aikaan Ruotsissa oli käytössä iskulause Finlands sak är vår. Suomen asia on meidän.

Ruotsalaiset myös muuttivat sanat teoiksi monin tavoin: tänne tuli vapaaehtoisia taistelemaan Suomen puolesta ja länsinaapuri myös tarjosi meille monenlaista materiaali- ja talousapua.

Ennen kaikkea Ruotsi tarjosi turvaa noin 72 000 suomalaiselle lapselle, jotka lähetettiin täältä sotaa pakoon.

Ruotsin apu oli maallemme elintärkeää. Länsinaapurit antoivat sitä aidosta ja pyyteettömästä auttamisen halusta, mutta samalla he toimivat myös oman maansa puolesta. Suomi toimi Ruotsin kilpenä idän uhkaa vastaan, kuten oli tehnyt niin monta kertaa aiemminkin vuosisatojen kuluessa.

Tämän päivän uutiset tuovat väistämättä mieleen suomalaisten sota-ajan kokemukset. Yhtymäkohta historiaan on ilmeinen: ukrainalaiset eivät taistele nyt vain oman maansa puolesta vaan kaikkien läntisten demokratioiden puolesta.

Vähintä mitä voimme tehdä, on pitää huolta heidän lapsistaan, vaimoistaan ja muista sukulaisistaan, jotka ovat tulleet tänne pakoon pommituksia, teloituksia ja kaikkia muita kauheuksia, joista olemme joutuneet viime aikoina lukemaan.

Tässä ei ole mitään epäselvää suomalaisille. Apua tarvitseville tarjotaan nyt monenlaista tukea suurella sydämellä. Se on nähty Lahdessakin. Sammonkadulle perustettiin vapaaehtoisvoimin pyörivä avustuskeskus, joka jakaa sotapakolaisille lahtelaisten lahjoittamaa ruokaa, hygieniatarvikkeita ja muita arjessa selviämisen kannalta välttämättömiä tuotteita. Lahjoituksia on tullut kiitettävästi, ukrainalaisten itsensä mielestä jopa häkellyttävästi.

Paikallinen avustustoiminta on ollut vahva yhteisöllisyyden voimannäyttö. Muutaman ihmisen käynnistämä hanke on laajentunut nopeasti ja nyt mukana on jo iso joukko vapaaehtoisia. Jokainen projektiin lähtenyt on tuonut mukanaan omaa osaamistaan, jolloin vapaaehtoiset ovat saaneet yhdessä aikaiseksi hyviä tuloksia lyhyessä ajassa. Täysin ratkaiseva merkitys on toki ollut myös niillä lukuisilla lahjoittajilla, joita ilman toiminta ei olisi mahdollista.

Apu on mennyt kovaan tarpeeseen, koska ukrainalaiset ovat joutuneet odottamaan jopa viikkoja ennen kuin saavat lupa-asiansa kuntoon. Onneksi byrokratiaan saatiin viime viikon lopussa edes pientä helpotusta, kun sisäasiainministeriö julkisti uuden linjauksen, jonka mukaan ukrainalainen voi nyt halutessaan aloittaa työnteon Suomessa heti oleskelulupahakemuksen rekisteröityään.

Edellisen kerran maahamme tuli kerralla iso joukko turvaa hakevia ihmisiä vuosina 2015–2016. Tuolloin käytiin ajoittain repivääkin keskustelua siitä, olivatko kaikki silloiset tulijat todella turvan tarpeessa vai tulivatko he sittenkin vain tavoittelemaan parempaa elintasoa.

Aiheesta voidaan olla montaa mieltä, mutta jotain voi päätellä suomalaisten maahanmuuttoviranomaisten tekemistä ratkaisuista: huomattava osa maahamme noihin aikoihin tulleista reilusta 30 000 turvapaikanhakijasta sai lopulta kielteisen päätöksen. Moni peruutti myös itse hakemuksensa, koska Suomen todellisuus ei lopulta vastannutkaan heille valheellisesti markkinoituja mielikuvia.

Tällä kertaa moni asia on toisin, joten vastaavalle spekulaatiolle ei ole aihetta. Kenellekään uutisia seuranneelle tuskin on jäänyt epäselväksi, miksi Ukrainasta on lähdetty liikkeelle.

Valtaosa tänne saapuneista ukrainalaisista ei ole hakenut turvapaikkaa vaan tilapäistä suojelua. Kyseisen menettelyn mahdollistava EU-direktiivi on nyt ensimmäistä kertaa käytössä Suomessa.

Tilapäinen suojelu eroaa turvapaikan hakemisesta. Tilapäistä suojelua myönnetään rajatulle kohderyhmälle, eikä siihen sovelleta yksilöllistä harkintaa suojelun tarpeesta, kuten turvapaikanhakijan kohdalla.

Ensimmäinen tilapäisen suojelun oleskelulupa myönnetään enintään vuodeksi. EU:n neuvoston päätöksen mukaan tilapäisen suojelun oleskelulupia voidaan myöntää 4.3.2023 asti, mutta EU voi tarvittaessa pidentää ajanjaksoa.

EU-pykäliäkin olennaisempaa on ukrainalaisten asenne. Yksi jos toinenkin heistä on jo tehnyt julkisissa kommenteissaan selväksi, että haluavat Suomen-reissunsa jäävän tilapäiseksi piipahdukseksi. He haluavat päästä nopeasti takaisin rakentamaan uutta tulevaisuutta miehittäjistä vapautetussa kotimaassaan.

Sitä ennen meidän oikeutemme ja velvollisuutemme on auttaa heitä. Ukrainalaisten asia on meidän.