Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Poliitikot saivat maakunnan kokoisen hiekkalaatikon

Sen piti olla historiallista ja uraauurtavaa. Tammikuun aluevaaleissa valittu uusi aluevaltuusto sai käsiinsä suuren tehtävän, kun se lähti toteuttamaan suomalaisen paikallishallinnon isointa mullistusta sukupolviin.

Lahden seudulla suureen sote-uudistukseen oli jo ehditty suhtautua toiveikkaasti, koska täällä on jo toteutettu monet uudistuksessa toteutettavat asiat vuosia sitten, kun Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä perustettiin paikalliset sote-palvelut keskitettiin suurelta osin saman toimijan alle.

Yksi jos toinenkin paikallispoliitikko hehkutti puheenvuoroissaan, että olemme saaneet etumatkaa muihin alueisiin verrattuna.

Aluevaltuuston arki on nyt alkanut ja tunnelma on jotain ihan muuta. Historian havina ja optimismi on vaihtunut mitä perinteisimpään kyläpolitikointiin ja poliittiseen hiekkalaatikkotappeluun.

Otsikoita ovat hallinneet muun muassa kiistat aluehallituksen puheenjohtajan kokouspalkkioista, joista aluevaltuusto keskusteli toisessa kokouksessaan tunnin ajan, piti neuvottelutauon ja lopulta äänesti.

Lopulta demareiden tekemä esitys puheenjohtajalle maksettavien kokouspalkkioiden poistosta kaatui selvin 38–24, seitsemän tyhjää.

Kiistassa oli kyse siitä, että aluevaalien jälkeen käydyissä poliittisissa neuvotteluissa oli jo sovittu, että aluehallituksen puheenjohtaja saa kokouspalkkiot 30 000 euron vuosipalkkionsa lisäksi. Esitystä perusteltiin loogiselta kuulostavalla tavalla: muussa tapauksessa aluehallituksen puheenjohtajan palkkio jäisi tehtävän työmäärä huomioiden turhan alhaiseksi verrattuna muille aluehallinnon puheenjohtajille maksettaviin palkkioihin.

Kokouksen jälkeen koko jupakka onkin jo laitettu mittasuhteisiinsa useammassa kommentissa. Puheenjohtajalle maksettavissa kokouspalkkioissa on kyse vuositasolla vajaan kymmenentuhannen euron lisästä kiinteän palkkion päälle. Tällaisen asian puimiseen käytti huomattavan määrän energiaansa sama aluevaltuusto, jonka käsissä on ensi vuoden alusta alkaen yli 800 miljoonan euron vuosibudjetilla tuotettuja elintärkeitä palveluita.

Olen itse vuosien saatossa kirjoittanut kerran jos toisenkin, että tuontyyppiset perustelut ovat aina helppo tapa vesittää kaikenlaista kritiikkiä, joka liittyy päättäjille maksettaviin palkkioihin. Mikä tahansa palkkio saadaan aina näyttämään mitättömän pieneltä, kun se rinnastetaan satojen miljoonien eurojen budjetteihin.

Siitä huolimatta tässä tapauksessa on pakko sanoa, että syytökset palkkiopopulismista kuulostavat erityisen aiheellisilta. Mielestäni koko kuviossa oli kyse asiallisesta viilauksesta, jolla puheenjohtajiston palkkiorakenne saatiin tasapainoiseksi suhteellisen pienellä tempulla. Muussa tapauksessa olisi pitänyt repiä koko paketti vielä auki ja avata keskustelu muiden puheenjohtajien palkkioiden alentamisesta.

Puheenjohtajan kokouspalkkioiden poistamista kannattivat demareiden enemmistö ja perussuomalaiset. Silmiinpistävää kuitenkin oli, että moni demari äänesti tyhjää, esimerkiksi aluevaltuuston lahtelainen puheenjohtaja Mika Kari ja hyvinvointiyhtymän johtopaikoilla aiemmin vaikuttanut Kari Lempinen.

Tietojeni mukaan demareiden tekemä irtautuminen neuvottelutuloksesta tuli puun takaa myös heidän rivijäsenilleen ja esimerkiksi eräskin ryhmänsä linjauksen mukaisesti äänestänyt aluevaltuutettu tunsi asiasta lähinnä häpeää.

Asian taustoista ja syistä onkin esitetty tuoreeltaan jo monenlaisia spekulaatioita.

Ilmiselvin arvio liittyy vaalien lopputulokseen. Demarit kokivat pettymyksen, kun puolue sai aluevaaleissa eniten ääniä, mutta jäi kuitenkin aluevaltuuston toiseksi suurimmaksi puolueeksi, kun kokoomus onnistui ratkaisevasti kasvattamaan paikkamääräänsä RKP:n kanssa tekemänsä vaaliliiton avulla. Sen johdosta kaikkein merkittävin paikka eli aluehallituksen puheenjohtajuus meni kokoomukselle.

Esimerkiksi Kalle Aaltonen (Pro Lahti) totesi aluevaltuuston kokouksessa, että kokouspalkkoihin liittyvässä esityksessä olisi kyse ”tietyn porukan kostosta”. Tiedossa olevien faktojen perusteella arviolle on selvät perusteensa.

Toisaalta koko jupakassa on nähty heijastumia myös hieman kauempaa lähimenneisyydestä. Demareiden ääniharaviin aluevaaleissa kuulunut heinolalainen Kirsi Lehtimäki arvioi, että Lahden kuntavaalien jälkeen nähnyt kiistat heijastuisivat yhä myös hyvinvointialueen päätöksentekoon.

Luonteva ja houkuttelevalta tuntuva arvio, mutta tässä tapauksessa on vaikea vetää ainakaan ihan suoraa syy–seuraussuhteiden linjaa lahtelaisen kesädraaman ja nyt nähdyn aluevaltuuston palkkiokärhämän välille. Lahden kesäisessä paikkajakokiistassahan demarit ja kokoomus olivat samalla puolella, päinvastoin kuin nyt.

Palkkiokiistan taustalla on nähtävissä pintaa raaputtamalla enemmänkin historiallisia kerrostumia. Tällä viittaan nyt niihin vääntöihin, joita lahtelaisessa päätöksenteossa on takavuosina nähty päättäjille maksettavien kokouspalkkioiden ympärillä.

Nyt nähty vääntö tuo mieleen ne ajat, kun Lahteen ryhdyttiin perustamaan päätoimista kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävää. Tehtävän ensimmäinen hoitaja oli kokoomuksen Ilkka Viljanen, joka aloitti tehtävässään vuonna 2013.

Noina(kin) aikoina kulisseissa kuohui. 60 000 euron vuosipalkkiota saava puheenjohtaja oli uusi asia lahtelaisessa päätöksenteossa, joten tehtävään kohdistui kovat odotukset. Viljaselta vaadittiinkin hyvin yksityiskohtaisia selontekoja ajankäytöstään ja kalenterimerkinnöistään.

Erityisen aktiivisesti tällaisia kalenteriselvityksiä oli vaatimassa paikallisten demareiden kovaan ytimeen jo tuolloin kuulunut Sirkku Hildén (sd.). Samassa yhteydessä kuuli myös arvioita, mistä koko kuviossa oli kyse: kokoomuslaiset arvioivat demareiden olleen näreissään siitä, että heille kuuluvasta kaupunginhallituksen ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävästä ei tehty puolipäiväistä samassa yhteydessä kun Viljanen aloitti päätoimisena puheenjohtajana.

Perimätiedon mukaan kiinnostus kokoomuslaisen puheenjohtajan kalenteria kohtaan loppuikin kuin veitsellä leikaten myöhemmin siinä vaiheessa, kun demareille kuulunut varapuheenjohtajan tehtävä muuttui puolipäiväiseksi eli 30 000 euron vuosipalkkion arvoiseksi.

Noista ajoista on aikaa ja lopullinen totuus on asianosaisten muistikuvien varassa, mutta kiistatonta kuitenkin on, että paikallisilla palkkioväännöillä on pitkät perinteet.

Erityisen kiintoisaa tässä tapauksessa on, että sama parivaljakko on jälleen näkyvästi esillä tämän kiistan yhteydessä. Hildén teki demareiden nimissä esityksen kokoomuslaisen puheenjohtajan kokouspalkkioiden leikkauksesta, minkä jälkeen Viljanen puolestaan on esittänyt koko operaatiota kohtaan kovaa kritiikkiä puhumalla muun muassa luottamuksen pettämisestä.

Takavuosista roolit ovat vaihtuneet. Nykyään Hildén on kaupunginhallituksen päätoiminen puheenjohtaja 60 000 euron vuosipalkkiolla. Viljanen puolestaan ehti pitää monta vuotta taukoa politiikasta, mutta teki nyt paluun tultuaan valituksi Asikkalasta aluevaltuustoon ja lopulta myös aluehallitukseen.

Kaiken kohinan ympärillä saattaa helposti unohtua, että vielä tämän vuoden ajan paikalliset sote-palvelut ovat hyvinvointikuntayhtymän käsissä, joka on siis eri asia kuin uusi hyvinvointialue.

Hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtaja Sari Niinistö (kok.) muistutti asiasta Facebookissa listaamalla haasteita, jotka yhtymällä on juuri nyt käsissään. Henkilöstön saatavuuteen ja jaksamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet tapetilla jo pitkään, mutta niiden lisäksi yhtymällä riittää tänä keväänä paljon muutakin kiireellistä mietittävää, kuten lakonuhka sekä ylityö- ja vuoronvaihtokielto, Ukrainan kriisin vaikutukset ja vuosia jatkunut koronakriisi.

Iso osa tuosta vyyhdistä periytyy tulevalle hyvinvointialueelle ja siitä vastaavalle aluevaltuustolle. Päättäjät voivatkin miettiä, mihin haluavat aikansa ja energiansa nyt käyttää. Se paljon hehkutettu etumatka muihin alueisiin on äkkiä hassattu poliittisilla hiekkalaatikkotappeluilla.