Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Valtuuston kokous on terapeuttinen taide-elämys

Olen kirjoitellut vuosien saatossa aika monta palstametriä Lahden valtuuston kokouksista tiukan uutisoinnin ja poliittisen analyysin näkökulmista. Mitä päätettiin ja miksi? Mitkä olivat päätöksen taustat? Mitä päätöksestä seuraa?

Viimeisimmästä kokouksesta naputtelin tuontyyppistä kirjoittelua viime viikon lehdessä julkaistuihin uutisiin, ja tällä viikolla palaamme asiaan vielä pienen jälkipuinnin merkeissä tämänkin lehtemme pääkirjoituksessa.

Valtuuston kokousta voi kuitenkin katsella ja kuunnella myös täysin toisenlaisesta vinkkelistä kuin perinteisessä politiikan journalismissa on tapana. Tällä kertaa tuo ajatus tuli erityisen vahvasti mieleen nykyisen maailmantilanteen johdosta.

Kokemukseni on helpommin ymmärrettävissä, kun kerron parilla sanalla, miten viimeinen kuukauteni on mennyt.

Uutisaddiktina kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat seuranneet Ukrainan tapahtumia 24/7. Enkä tarkoita vain perinteisten uutisvälineiden seurantaa. Twitterin kautta olen saanut ruudulleni suunnilleen reaaliajassa paikanpäällä olevien ihmisten tekemiä havaintoja ja toisaalta päätynyt lukemaan kansainvälisten asiantuntijoiden tekemiä tausta-analyyseja. Unohtamatta kotimaista keskustelua maamme turvallisuuspolitiikasta ja Nato-ratkaisusta.

Tiedän, tuo ei ole millään tavoin suositeltavaa tai fiksua kenenkään hyvinvoinnin kannalta. Mutta vaikea on katsetta muuallekaan kääntää, kun elämme nyt koko maailman kannalta käänteentekevää aikaa, josta todennäköisesti puhutaan vielä kymmenien vuosien kuluttuakin.

Lahden koulutus­taso nousee. Päätetty. Työllisyys ­kehittyy positiivisesti. Päätetty...

Työajalla ajatukset ovat kuitenkin muuallakin, mistä viime viikolla seuraamani valtuuston kokous oli erinomainen esimerkki.

Toki Ukrainan tilanne oli myös kokouksessa vahvasti läsnä, kuten oikein olikin. Kokouksen aluksi valtuusto piti hiljaisen hetken ukrainalaisille uhreille, ja Fellmannian auditorion edessä olevalle puheenjohtajan pöydälle oli laitettu pienet Ukrainan ja Suomen liput.

Kokouksen keskustelu pyöri kuitenkin suurimmaksi osaksi paikallisissa kysymyksissä, mikä oli näinä aikoina suorastaan terapeuttista.

Aluksi nähtiin väittelyä siitä, pitäisikö alatorin reunalle rakentaa sadan neliön suuruinen kioski ja sähköautojen latauspiste. Koko keskustelussa oli jotain niin ihanan tuttua ja turvallista.

Sen verran pitkään on tullut seurattua noita Lahden valtuuston kokouksia, että pystyin arvaamaan etukäteen melkein kaikkien puhujapönttöön marssineiden puhujien mielipiteet ja myös puheiden olennaisimmat sisällöt.

Sama tunnelma jatkui, kun valtuusto keskusteli matkakeskuksen sääsuojausta koskeneesta aloitteesta. Siinä jos missä oltiin kotoisalta tuntuvan asian kimpussa. Onhan matkakeskuksen katos ja sinne roiskuva sade ollut kestopuheenaihe siitä asti, kun matkakeskus valmistui vuonna 2016.

Joku saattaa nyt ajatella, että pilkkaan paikallisia valtuutettuja. Että kehtaavatkin vääntää tuollaisista paikallisista lillukanvarsista, kun ihmisiä kuolee vain reilun tuhannen kilometrin päässä ja suomalaistenkin turvallisuudentunne on järkkynyt.

Tulkinta ei voisi mennä enempää pieleen. Nimenomaan tässä tilanteessa on erityisen arvostettavaa, että paikallisilla päättäjillä on edelleen energiaa ja intoa tarttua oman asuinympäristömme kysymyksiin ja antaa täysi panoksensa niitä koskeviin päätöksiin.

Eikä arvostus riipu siitä, mitä mieltä itse kukin sattuu olemaan alatorin kioskista tai matkakeskuksen sääsuojauksesta. Se on nyt tässä yhteydessä sivuseikka, kun mietin laajemmin koko paikallisdemokratian toimivuutta. Yritetään vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat käsissämme. Näinhän meitä yksittäisiä kansalaisiakin ohjeistetaan.

Valtuustolla oli päätettävänään myös yksittäistä kioskirakennusta tai bussikatosta isompia kysymyksiä.

Kaupungin uuden strategian hyväksyminen on koko valtuustokauden isoimpia päätöksiä. Tällä kertaa päätös ei mennyt ihan perinteisen kaavan mukaan, sillä vihreät ja vasemmistoliitto tekivät strategiaan lukuisia muutos- ja lisäysesityksiä, joista äänestettiin (s. 2).

Poikkeuksellisesta äänestysrumbasta huolimatta iso osa strategiasta tuli kuitenkin hyväksytyksi tuttuun tapaan yksimielisesti. Jokainen strategiaan tehty kirjaus hyväksyttiin erikseen vakiokaavan mukaan: valtuuston puheenjohtaja Juha Rostedt (kok.) luki kyseisen kohdan ääneen, vilkaisi valtuustosalia, paukautti nuijaa ja totesi kyseisen kohdan hyväksytyksi.

Saattaa kuulostaa tylsältä kokousrutiinilta, mutta live-tilanteessa kuunneltuna tuo oli elämys, joka oli samanaikaisesti sekä koominen että hypnoottinen: ”Yritysten ja työpaikkojen määrä kasvaa. Päätetty. (kopautus) Yrittäjien arvio elinkeinopolitiikasta paranee. Päätetty. (kopautus) Yritysten investoinnit lisääntyvät Lahden alueella. Päätetty. (kopautus) ... Lahden koulutustaso nousee. Päätetty. (kopautus) Työllisyys kehittyy positiivisesti. Päätetty (kopautus) ....”

Ja niin edelleen. Hyviä asioita vain tapahtuu liukuhihnalta! Strategian tavoitteita monotonisesti lukiessaan Rostedt löytää säännöllisen rytmin. Vaikutelma tuo etäisesti mieleen buddhalaisen munkin aamurituaalissaan. Silkkaa harmoniaa kaiken maailman myllerryksen keskellä. Rukouspyörän tilalla on vain puheenjohtajan nuija. Kaikki kehittyy kohti myönteistä lopputulosta, eräänlaista lahtelaista nirvanaa.

Jossain vaiheessa Rostedt tuntuu itsekin havahtuvan siihen, miltä kuulostaa toinen toistaan parempien asioiden luettelointi kuulostaa. ”Se on helppoa”, hän naurahtaa nuijittuaan jälleen yhden strategian tavoitteen hyväksytyksi.

Kaikki paikalla olijat tietävät, että tavoitteiden toteutus vaatii ”hieman” työtä. Se on sen ajan murhe. Ohikiitävä hetki valtuuston kokouksessa toimi kaikin puolin hyvin hetkellisenä todellisuuspakona.