Omavero, omaposti, omakanta ja niin moni muu ihmiselle välttämätön toiminto on digitalisoitua palvelua. Totta kai niiden kanssa pulaaminen monesti väsyttää ja ihmetyttää, ovatko ne tarkoitettuja tavallisen ihmisen käytettäviksi.
Siinä liikutaan yhä uudelleen vedenjakajalla, vieläkö yritän ottaa tämän sovelluksen käyttöön, vai joko luovutan, mutta luovuttaa ei voi, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää.
Mutta että samanlaista neuvottomuutta saan kokea mitä tutuimman arkipäiväisen esineen kanssa, niin se vasta tekeekin toivottomaksi. Koska omikron tavoitti minutkin, ja olo alkoi tuntua kuumeiselta, oli kaivettava digikuumemittari esiin.
Eihän se tietenkään toiminut, vaikka pistin kaiken taitoni peliin. Niinpä vaimoni katsoi parhaaksi hakea uuden mittarin apteekista ja toi minulle perinteisen elohopeakuumemittarin. Se ilahdutti minua suuresti, sillä sen käyttö olin minulle tuttua ja yksinkertaista.
Siispä ei muuta kun mittari kainaloon ja kuumetta minulla näytti olevan runsaasti. Selvä juttu, ja sitten elohopeapatsaan palauttaminen alkuasentoon uutta mittausta varten. Helpostihan sen piti käydä vain muutamalla voimakkaalla ranteen liikkeellä.
Niinhän minä luulin, mutta elohopea näytti olevan ihan entisellä paikallaan. No mutta vähän voimakkaammat ravistukset ja kas, mitään ei tapahtunut. Siinä kohtaa palasivat jo digimaailmasta tutut tuskat mieleeni.
Suunnittelin jo digiloikkaa pöydältä alas mittari kädessäni.
No sitten yritin naputella elohopeasäiliötä etusormen kynnellä. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Siinä sitä oltiin. Oliko tämä nyt ensimmäinen varma merkki siitä, että aika on ajanut minusta ohi, eikä mitä yksinkertaisinkaan asia onnistu enää minulta? Siinä se oli lämpömittari pöydällä ihan viattomana ja minä elämäntuskassa.
Kaikista tietokoneen kautta kokemistani Omakanta-, Omavero- ja Omaposti-nöyryytyksistä huolimatta valmistauduin selvittämään asiaa tietokoneen kautta. Miten häpeällistä, jos minä joudun etsimään elohopealämpömittarin käyttöohjetta netistä.
Teinpä kuitenkin niin, kyllä mittari löytyi nimen perusteella Googlesta, mutta ei tietenkään käyttöohjetta. Eihän itsestään selvää asiaa tarvitse ohjeistaa. Niinpä tietenkin, se kuitenkin selvisi, että kysymyksessä ei ollut mikään elohopealämpömittari vaan elohopean sijaan säiliössä oli jotain ympäristöystävällistä yhdistettä. Että ympäristöahdistuskin vielä tähän samaan soppaan.
Suunnittelin jo digiloikkaa pöydältä alas mittari kädessäni. Jospa sitten mittarin palaisi alkuasentoonsa, mutta ei sentään. Se nöyryytys olisi ollut jo liikaa. Rohkaisin kuitenkin vielä mieleni ja menin kaikki tietävään Youtubeen, ja kas sieltä löytyi lämpömittarin käyttöohje. ”Otetaan pitkävartinen urheilusukka, pudotetaan mittari sinne säiliö edellä, otetaan sukan varresta tukeva ote ja pyöritetään sukkaa muutama sekunti.”
Enpä olisi voinut kuvitella, että löydän itseni pyörittelemästä urheilusukkaa pysyäkseni nykyajassa mukana.