Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Olet joka päivä taistelussa pahuutta vastaan

En muista milloin olisin viimeksi kokenut niin yksiselitteistä hyvän ja pahan välistä vastakkainasettelua kuin pari viikkoa sitten Venäjän hyökätessä Ukrainaan.

Ilman minkäänlaisia mutta-alkuisia pehmittelyjä tai kolikon toista puolta ymmärtäviä näkökulmia, joita iän ja elämänkokemuksen karttuessa yleensä tulee nähtyä asiassa kuin asiassa. Lapsuus- ja ­nuoruusvuosien kylmän sodan maailma teki paluun kuumentuneena versiona.

Viimeisen parin viikon tapahtumat ovat olleet järisyttäviä, mutta eiväthän ne näin jälkikäteen ajateltuna täysin puun takaa tulleet. Itänaapurissa esitettiin jo muutama vuosi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ajatuksia venäläisen imperiumin uudelleenrakentamisesta. Erityisen kiintoisalta tapaukselta vaikuttaa Aleksandr Duginin vuonna 1997 kirjoittama teos nimeltä Geopolitiikan perusteet, jonka sanotaan olevan Venäjän poliittisen ja sotilaallisen eliitin raamattu.

Kirjassa on kuvattu monia Venäjän tavoitteita, jotka tuntuvat edenneen viime vuosina aivan suunnitelmien mukaan, yhtenä esimerkkinä Georgian osien valtaus. Kirjassa esitetyissä näkemyksissä on myös selvä kytkös tähän päivään: Ukraina tulee liittää Venäjään, koska ilman Ukrainan kysymyksen ratkaisua ei voida puhua Euraasian mantereen politiikasta.

Aluevaltausten lisäksi kirjassa on kuvattu toisenlaisia operaatioita, jotka vaikuttavat vähintään yhtä kiinnostavilta. Punaisena lankana niissä on hienovarainen valtioiden vastainen toiminta, epävakauttaminen ja Venäjän levittämä disinformaatio.

Duginin hahmotelmien mukaan Britannia, joka on USA:n jatke, pitää erottaa Euroopasta. USA:ssa puolestaan tulee luoda epäjärjestystä sekä vahvistaa kaikenlaisia etnisiä, sosiaalisia ja rodullisia jännitteitä. Tavoitteena on aiheuttaa sisäistä epävakautta tukemalla aktiivisesti kaikkea kaikkea valtionvastaista liikehdintää ja ääriliikkeitä.

Sitä miettii väistämättä uudesta vinkkelistä myös viime vuosien yhteiskunnallista ilmapiiriä meillä Suomessa.

Kuulostaako yllättävän tutulta?

Kaiken tuon valossa sitä miettii väistämättä uudesta vinkkelistä myös viime vuosien yhteiskunnallista ilmapiiriä meillä Suomessa. Olemmehan olleet Venäjän informaatiovaikuttamisen kohteena siinä missä muutkin länsimaat.

Keskustelupalstoilla touhuavat Pietarin trollitehtaan suomenkieliset hämmentäjät ovat tästä vain yksi esimerkki. Vielä salakavalampaa on hienovarainen vaikuttaminen ja riidan kylväminen, jota emme välttämättä edes huomaa.

Venäjän tekemä informaatiovaikuttaminen on hyvin laskelmoitua peliä, jossa hyödynnetään tehokkaasti ihmisten tuntemaa vihaa, pelkoa ja katkeruutta – mitä tahansa negatiivisia tunteita, joita vahvistamalla on mahdollista syventää jakolinjoja.

Venäjän tiedetään rahoittaneen erilaisia äärioikeistolaisia liikkeitä ja niitä tukevia valemedioita ympäri Eurooppaa kylvääkseen länsimaihin sisäistä eripuraa.

Sama Venäjä, joka kuitenkin on käyttänyt Ukrainaan hyökkäyksensä yhtenä perusteena maan vapauttamista natseista. Kyse on vain ja ainoastaan keinoja kaihtamattoman kyynisestä hajota ja hallitse -pelistä, jossa arvoilla ei ole merkitystä.

Minkä tahansa aatteen kannattajat kelpaavat vaikuttamistyön käsikassaroiksi, toimivin vaihtoehto vain saattaa vaihtua vuosikymmenien kuluessa. Nykyään se voi olla äärioikeisto, mutta takavuosikymmeninähän Neuvostoliiton tiedetään vauhdittaneen rauhanliikkeitä länsimaissa. Kyse ei ollut aidosta rauhantahtoisuudesta, vaan laskelmoidusta suurvaltapolitiikasta ja pyrkimyksestä hidastaa lännen ydinaseohjelmia.

Viimeiset pari vuotta Suomessakin on tapeltu koronaan ja koronarajoituksiin liittyvistä kysymyksistä. Tässäkin sopassa Venäjällä on takuuvarmasti ollut taustalla lusikkansa sopassa.

Ei, en todellakaan väitä, että kaikki rokotekriitikot ja koronadenialistit olisivat Pietarin trolleja.

Suurin osa koronavääntöihin osallistuneista on ollut ihan tavallisia suomalaisia laidasta laitaan, vilpittömästi asiaansa uskovia ihmisiä, kuten oli taannoin rauhanmarsseillakin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, mielipiteitä riittää ja Suomessa niitä saa vapaasti ilmaista.

Sen sijaan olen varma siitä, että itärajan takaa on heitetty bensaa koronarajoitusten ja rokotteiden vastaiseen liikehdintään, tilaisuus kun tekee varkaan. Esimerkiksi muutaman viikon takaiseen Helsingin Convoy-tapahtumaan ilmestyi paikalle tunnettuja Venäjä-mielisen propagandan levittäjiä.

Venäjän sotatoimien alettua mielipiteet ovat käsittääkseni jakautuneet rokotekriittisten keskuudessa. Moni on tuominnut Putinin sotatoimet siinä missä kuka tahansa suomalainen.

Sen sijaan jotkut ovat olleet tässäkin asiassa edelleen valtavirtaa vastaan ja jakaneet täysillä Venäjän propagandaa. Asia tuntuu tulleen aitona yllätyksenä ja järkytyksenä heille, jotka olivat korona-asioissa valmiita kiistämään valtamedian uutisointia, mutta eivät Ukrainan tapahtumista puhuttaessa.

Surkuhupaisaa tässä kaikessa on jälleen kerran taustalla naruja vetelevän tahon kyynisyys. Putinin koneisto on parhaansa mukaan pyrkinyt vahvistamaan ihmisten uskoa siihen, että koko korona on vain osa jotain isompaa huijausta, mutta samanaikaisesti Kremlin isäntä itse on pelännyt virusta suorastaan hysteerisesti. Katsokaa vaikka niitä naurettavan pitkiä pöytiä, joita olemme nähneet Putinin tapaamisissa.

Yhteiskunnallista epävakautta ja sisäistä eripuraa kylvettäessä olennaista on rapauttaa luottamusta. Luottamusta toisiimme. Luottamusta päätöksentekojärjestelmään ja päättäjiimme. Luottamusta perinteiseen mediaan. Mitä paremmin tässä onnistutaan, sitä helpompi on levittää vaihtoehtoisia totuuksia, jotka palvelevat vihamielisen informaatiovaikuttamisen tavoitteita.

Moni ajattelee nyt, että yritän vaientaa päättäjiin tai mediaan kohdistuvaa kritiikkiä leimaamalla kaikki soraäänet Putinin trolleiksi. Ei, ei sinne päinkään. Kova kritiikki, kärjekäs keskustelu ja isotkin näkemyserot ovat täysin olennainen osa toimivaa demokratiaa.

Päättäjien osaamista ja poliittisia ratkaisuja voi arvostella niin paljon kuin sielu sietää. Samoin median uutisointia, juttuvalintoja ja kannanottoja. Kritiikille on paikkansa, koska sekä päättäjät että median edustajat tekevät varmasti virheitä harva se päivä

Olennaista on säilyttää suhteellisuudentaju eikä eksyä vainoharhaisuuden puolelle. Suomen kaltaisessa maassa sekä päättäjillä että medialla on vilpitön halu tehdä työnsä hyvin. Ei kaikkia miellyttäen, mutta hyvin. Muussa tapauksessahan poliitikon on turha haaveilla jatkokausista tai median maksavista asiakkaista. Joskus siinä onnistutaan paremmin, joskus huonommin, mutta se on oman keskustelunsa aihe.

Oli miten oli, kaikenlaiset puheet kansalaisia kiusallaan alistavista päättäjistä tai valehtelevasta mediasta ovat yksinkertaisesti pötyä avoimessa demokratiassa.

Toisin on tuossa itärajan takana. Siellä media kertoo ilon kyyneliä tirauttavista ukrainalaisista, jotka tulevat kukkasten kera tervehtimään venäläisiä vapauttajiaan. Tuoreen lain mukaan totuudenmukaisten, mutta kriittisten näkemysten esittäminen voi johtaa jopa 15 vuoden vankeustuomioon. Näin toimii sama koneisto, jonka kätyrit kehtaavat pokkana mesota suomalaisen median epäluotettavuudesta tai Suomen sananvapaustilanteesta.

Sinä voit joka ikinen päivä vaikuttaa teoillasi ja sanoillasi siihen, miten vakaana ja yhtenäisenä yhteiskuntamme pysyy.

Ollaan ihan kaikin mokomin eri mieltä asioista, ei tämän keskinäisen elämämme mitään jatkuvaa keskinäistä halia ja pusipusia tarvitse olla. Pidetään nyt sen verran kuitenkin tolkku mukana, että ei ehdoin tahdoin auteta vihamielisiä hämmentäjiä saavuttamaan tavoitteitaan.

Ei olla kuin Putinin ”vastustajat” näytösluonteisessa jääkiekko-ottelussa, jossa hän tekee seitsemän maalia. Ei langeta kömpelöihin harhautusyrityksiin.