Mistä löytyy kaikkein edustavin Lahden seutua esittelevä kuvakulma kansainvälisille matkailumarkkinoille? Hyppyrimäet ja Salpausselkä? Sibeliustalo ja satama? Radiomastot?
Hyviä vaihtoehtoja, mutta ehkä se puhuttelevin vaihtoehto löytyy sittenkin muutama kymmenen kilometriä Lahden kaupungin pohjoispuolelta. Päijännettä halkova Pulkkilanharju edustaa postikorttimaista Järvi-Suomen maisemaa, joka osuu ja uppoaa myös kaiken nähneisiin vaativiin kansainvälisiin matkailijoihin.
Ei ole sattumaa, että juuri kyseinen maisema oli äskettäin valittu kuvituskuvaksi kansainvälisellä europeanbestdestinations.com -nettisivustolla, joka palkitsi Lahden seudun Euroopan parhaana kestävän matkailun kohteena.
Pulkkilanharju oli äskettäin esillä myös valtakunnallisessa julkisuudessa mielenkiintoisessa asiayhteydessä.
Viime viikolla tuli kuluneeksi sata vuotta Suomen viimeisimmästä poliittisesta murhasta. Sisäministeri Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen Helsingissä vuonna 1922. Helsingin Hietaniemen hautausmaalla järjestetyssä muistotilaisuudessa nähtiin koskettava hetki, kun Ritavuoren lapsenlapsenlapsi toi paikalle Pulkkilanharjulta kerättyjä männynoksia (IS 14.2.).
Oksakimpulle oli vankat perusteensa, sillä Pulkkilanharju oli Ritavuorelle tärkeä paikka. Hän päätyi sinne aikanaan sattuman kautta vuonna 1910, ihastui paikkaan ja osti pala palalta maata aina vuoteen 1920 asti, jolloin lähes koko harju oli hänen omistuksessaan.
Jälkipolville ei ole säilynyt tarkkaa tietoa Ritavuoren motiiveista, mutta perimätiedon mukaan hänellä olisi ollut visio Pulkkilanharjusta Punkaharjun tapaisena kansallisomaisuutena. Visio on vaatinut kaukonäköisyyttä, sillä vuoden 1910 Pulkkilanharju oli paljaaksi hakattu arvoton harjanne järven keskellä, ilman nykyisiä siltayhteyksiä.
Ritavuoren murhan myötä perikunta joutui myymään maa-alueet uudelle omistajalle, joka puolestaan myi alueet valtiolle 1950-luvulla. Nykyinen Pulkkilanharjun asema osana Päijänteen kansallispuistoa saattaisi olla hyvinkin lähellä ministeri Ritavuoren alkuperäistä ihannetta.
Tässäkin tapauksessa oli pienestä kiinni, ettei kaikki olisi mennyt aivan toisin.
Ruotsi–Suomen kuningas Kustaa III perusti 1700-luvulla Suomeen useita kaupunkeja, kuten Tampereen, Kuopion ja Mikkelin. Vääksyn kannakselle oli suunniteltu Anianpellon kaupunkia, jolle paikalliset talonpojat eivät kuitenkaan lämmenneet. Niinpä maanmittari Henrik Gestrin piirsi vuonna 1775 Pulkkilanharjulle ruutuasema-kaavan
.
Uusi Kukonharjun kaupunki olisi sijoittunut oheisessa alkuperäiskartassa näkyvällä tavalla nykyisen Karisalmen sillan pohjoispuolelle. Kaupunkiin olisi tullut kolme pitkää ja kolme lyhyttä katua. Kaavaan oli sijoitettu myös tori, raatihuone ja kirkko.
Hanke ei kuitenkaan koskaan edennyt paperilta toteutukseen. Sen sijaan naapuripitäjä Heinolaan perustettiin kaupunki heti seuraavana vuonna 1776.
Mitä jos asiat olisivatkin menneet toisin? Olisiko Pulkkilanharjun pohjoisosassa nyt Heinolan tapainen ”kiva kesäkaupunki”? Päijät-Hämeen kakkoskaupunki, joka olisi vuosien saatossa levittäytynyt alkuperäisestä keskustaan pitkin harjua ja muuttanut sen silhuetin täysin toisen näköiseksi kuin nykyään.
Olisiko Kukonharju kuihtuva tuppukylä vai maisemiensa ja idyllisen puutalokeskustansa ansiosta yksi Suomen himotuimpia asuinpaikkoja? Emme koskaan saa tietää, mutta jossittelu on mielenkiintoista.
Todennäköisesti kaupungista järjestettäisiin kesäretkiä läheiselle Kelventeen harjusaarelle. Sinnekin tosin suunniteltiin 1960-luvulla jopa 5 000 asukkaan lomakaupunkia. Alueelle piti tulla hotelli, lentokenttä, köysiratoja luonnon säästämiseksi kulutukselta ja jopa ikkunattomia morsiusmökkejä vastanaineille.
Onneksi ihan kaikki ideat eivät toteudu. Nykyinen Päijänteen kansallispuisto on sittenkin parempi valttikortti koko Lahden seudulle. Morsiusmökin korvikkeeksihan käy tarvittaessa vaikka teltta, jos on pitää päästä katseilta suojaan joidenkin loma-aktiviteettien aikana. Tuollaisia elämyksiä tämän päivän ihmiset osaavat arvostaa.