Lukijalta | Mystinen ostovoima neuvottelupöydällä

Palkkaneuvottelujen yhteydessä on jälleen ostovoima nostettu tikun nenään. Ostovoiman käsite on kuitenkin vähintäänkin kaksipiippuinen juttu. Sen kehityksessä on hyvin monta liikkuvaa osaa.

Taloustieteilijät vetävät hihastaan yleensä sen rinnalle inflaation ja etenkin sen, kuinka palkankorotukset lisäävät inflaatiota ja pienentävät siten ostovoimaa. Palkkaneuvottelupöydissä kuitenkin inflaatiota paljon merkittävämpi tekijä on verotus. Heti, kun sopimukset on allekirjoitettu, verottaja leikkaa korotuksista välittömästi vähintäänkin neljänneksen. Tässä vaiheessa inflaatio on vielä vain ­kangastus.

Kääntäen sanottuna ostovoimaa lisäisi myös verojen, etenkin arvonlisäveron, alentaminen. Siihen vain ei ole mahdollisuuksia, koska julkisen sektorin menot näyttäisivät kasvavan jopa nopeammin kuin inflaatio. Mitä mahtaa tapahtua, kun suuri osa kunnallisesta tasaverosta siirtyy valtion progressiiviseen verotukseen? Menevätkö kaikki kunnilta siirtyvät verot maakuntiin? Esimerkiksi autoverolupauksille näin ei ole käynyt. Verot luvattiin käyttää teiden rakentamiseen ja kunnossapitoon!

Markka-aikana inflaatio oli varteenotettava tekijä. Silloin vientivetoinen Suomi joutui korjaamaan palkankorotusten vientikilpailukyvylle aiheuttamat ongelmat devalvaatiolla. Palkankorotukset nostivat kotimaista inflaatiota, joka sitten johti jatkuvaan devalvaatiokierteeseen.

Kaikki nelikannan osapuolet, siis myös ay-liike, tiesivät kupletin juonen, mutta devalvaation tulessa ay-pomot levittelivät käsiään ja totesivat, että emmehän me devalvaatiolle mitään voi. Hallituksethan niistä päättävät!

Inflaatiota yritettiin, etenkin Koiviston aikana, torjua monin tavoin. Viimeisin yritys vahvistaa katteettomasti markan arvoa 80-luvulla, johti markan lopulliseen tuhoon.

Euromaailmassa tilanne on kuitenkin täysin toinen. Inflaatiokehitys perustuu pääosin kysyntään ja tarjontaan. Kun kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa, inflaatio on hyvin maltillinen. Juuri nyt voidaan nähdä, mitä tapahtuu, kun kysyntä ylittää tarjonnan.

Polttoaineiden ja sähkön valtavat hintojen nousut ovat aiheuttaneet maailman laajuisen, ainakin hetkellisen inflaatiotsunamin. Suurelta osin tämä johtuu covid-pandemiasta. Tehtaiden sulkemiset eri puolilla maailmaa ovat johtaneet tarjonnan hyytymiseen ja hintojen nousuun.

Palkkojen korotukset Suomessa eivät niinkään vaikuta enää suomalaisten ostovoimaan. Kilpailu euroalueella pitää Suomessakin inflaation kurissa ja ostovoiman positiivisena. Se kuitenkin merkitsee tuonnin kasvua ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn heikkeneminen viennin laskua. Tämän seurauksena eurot alkavat valua pois Suomesta ja ulkomainen velka alkaa kasvaa. Eurojahan ei voi painaa kuten markkoja. Valtion ronski velanotto onkin jo vahvistuva trendi.

Surullista inflaation osalta on se, että se siis merkitsee kulutuksen kasvua, joka on globaalin markkinan käyttövoima. Deflaatio eli hintojen lasku puolestaan ennustaa taantumaa, jota kukaan päättäjä ei halua.

Tästä seuraakin hyvin mielenkiintoinen yhtälö. On sanomattakin selvää, että kulutuksen kasvu maapallon laajuisesti pahentaa ilmastonmuutosta. Koronan aiheuttamasta kulutuksen sakkaamisen vaikutuksista ei ole vielä saatavissa tilastollista tietoa. Mielenkiintoista on kuitenkin odottaa, onko kulutuksen lasku vähentänyt ilmastopäästöjä. Loogisesti näin pitäisi tapahtua.

Vihreät ja vasemmisto vaativat tiukasti päästöjen vähentämistä. Vasemmiston johtama ay-liike puolestaan vaatii palkkojen korotuksia eli ostovoiman parantamista ja kulutuksen kasvua.

Kuten edellä todettiin, kulutuksen kasvu puolestaan lisää ilmastopäästöjä. Miten se nyt näin voi olla? No kaksilla rattailla ajetaan silloin, kun siltä tuntuu. Mutta kumpi on vasemmistolle tärkeämpää: kulutuksen kasvu ja päästöjen lisääminen vai kulutuksen vähentäminen?

Vaikuttaa tulleen vähän nurkkaan maalatuksi. No pitkässä juoksussa ikuista kulutuksen kasvua ei ole, koska maailman luonnonvarat ovat rajallisia.

Talousviisaiden olisikin syytä miettiä, miten valtiot ja niiden hallitukset selviävät laskevan kulutuksen taloudessa. Voisi olla Nobelin arvoinen tutkimus.

tietokirjailija