Ämpärillinen: Lahdesta Uuden Karjalan pääkaupunki?

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi viime viikolla lennokkaan raportin nimeltä Suomen Yhdysvallat, jossa esitetään Suomen pilkkomista kymmeneen osavaltioon. Jotkin osavaltiot ovat saaneet mielenkiintoisia mytologiaa tihkuvia perinnenimiä, kuten Kaleva, Untamola ja Aura.

Raportin tekijöiden mukaan tarkoituksena on hahmotella ”radikaalia uudistusta, joka loisi Suomeen toimivan ja menestyvän hajautetun hallintomallin”.

Evan visiossa kaikki tehtävät, joita ei ole välttämätöntä hoitaa valtion tasolla, siirretään alempien tasojen hoidettavaksi. Kauniina ajatuksena on, että hajautetussa järjestelmässä veronmaksajien rahoja käytetään viisaasti, koska osavaltioiden kilpailu kannustaa julkista hallintoa tehokkuuteen.

Suomen osavaltion Evan hahmotelmassa. Eva

Raportin tekijät korostavat, että kyseessä on ajatuskoe, jota ei ole tarkoitettu sellaisenaan toimenpidesuositukseksi. Siitä huolimatta lahtelainen raportin lukija kiinnittää välittömästi huomiota raportissa väläytettyyn osavaltioiden karttaan. Kaikista Suomen alueista Lahden seutua on kohdeltu kaikkein kummallisimmin Evan karttaharjoituksessa.

Lahti on sijoitettu osavaltioon nimeltä Uusi Karjala, jonka muodostaisivat nykyiset Päijät-Hämeen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Jos tuota esitettäisiin vakavasti, kaupungintalolla oltaisiin todennäköisesti nopeasti barrikadeilla.

Lopulta saamme tänne niin persoonallista lainsäädäntöä, että siinä on aineksia vastausvaihtoehdoksi Rappakalja-lautapeliin.

Lahtihan on jo pitkään korostanut ja alleviivannut kaikissa mahdollisissa yhteyksissä olevansa osa kasvavaa Helsingin metropolialuetta. Tuohon ajatukseen kaupungin sijoitus kaakkoisen Suomen osavaltioon istuu huonosti. Ratkaisun taustalla on äkkiseltään vaikea nähdä muuta logiikkaa kuin pyrkimys jakaa maa suunnilleen samansuuruisiin, noin puolen miljoonan asukkaan osavaltioihin.

Uuden Karjalan osavaltiorajojen keinotekoisuus tulee hyvin esille, kun lueskelee raportin lyhyttä kuvausta osavaltion ominaispiirteistä. Uuden Karjalan todetaan olevan Suomen portti itään ja osavaltion sanotaan olevan keskellä metsäteollisuuden rakennemuutosta. Täyttä todellisuutta Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa, mutta ei lainkaan yhtä näkyvästi Päijät-Hämeessä, koska emme ole itärajalla eikä täällä ole koskaan ollut isoja paperitehtaita.

Lahti olisi Uuden Karjalan osavaltion suurin kaupunki. Eva

Kaikista puutteistaan huolimatta Uuden Karjalan ideassa on myös oma viehätyksensä. Lahti olisi osavaltion suurimpana kaupunkina sen itsestään selvä pääkaupunki. Osavaltion nimen hengessä Lahdesta tulisi ikään kuin uusi Viipuri.

Se olisi vain ja ainoastaan luontevaa jatkumoa Lahden historialle. Sotien jälkeenhän tästä kaupungista tuli todellinen mini-Viipuri, mikä oli merkittävä piristysruiske koko kaupungin kasvulle. Yhä tänä päivänä Viipurin perintö näkyy Lahdessa kaikkialla niin yrityselämässä, kulttuurissa kuin urheilussakin.

Uudelle Karjalalle löytyy omat perusteensa myös nykypäivästä. Lahtihan on nykyään yliopistokaupunki, kun täällä toimii korkeakoulu, jonka virallinen nimi on Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto.

Uuden Karjalan itäisessä osassa alkunsa saanut yliopisto päätti laajentaa toimintaansa tuntuvasti Lahteen, koska kotikonnuilla sillä ei ollut enää kasvun mahdollisuuksia. Nyt yliopisto onkin yksi tärkeimmistä Lahden tulevaisuuden kasvun moottoreista. Joskus tulevaisuudessa yliopiston nimi toivottavasti päästäänkin muuttamaan Lahden–Lappeenrannan teknilliseksi yliopistoksi.

Uuden Karjalan osavaltiolle löytyy esikuvia myös yritysmaailmassa. Moni iso firma on organisoinut valtakunnallisen aluejakonsa siten, että Lahdesta käsin johdetaan Päijät-Hämeen lisäksi itäisen Suomen bisneksiä. Tarkat aluejaot vaihtelevat yrityksittäin, mutta usein näihin Lahti-johtoisiin alueisiin kuuluu ainakin tuo Uuden Karjalan osavaltio.

Evan raportissa on myös esitetty muutamia tilastotietoja jokaisesta kymmenestä osavaltioista. Uusi Karjala olisi noin 494 000 asukkaallaan maan viidenneksi väkirikkain osavaltio, jossa asuisi yhdeksän prosenttia koko maan väestöstä. Osavaltion osuus maan bruttokansantuotteesta olisi kahdeksan prosenttia. Asukasta kohden laskettu bruttokansantuote olisi osavaltioiden välisessä vertailussa sijalla 6. Yhdessä tilastossa osavaltio ottaisi maan kärkipaikan: yli 64-vuotiaiden asukkaiden osuus olisi 27 prosenttia, korkeampi kuin yhdessäkään toisessa osavaltiossa.

Karttaleikkejä ja tilastospekulaatiotakin mielenkiintoisempaa on Evan raportissa väläytetty ajatus, jonka mukaan valtiota alemmat hallintotasot toimivat myös käytännön laboratorioina, joissa voidaan kokeilla erilaisia toimintatapoja.

Kukin osavaltio voi tehdä omanlaistaan politiikkaa, ja niiden välille syntyy järjestelmäkilpailua. Se kannustaa jokaista osavaltiota etsimään omia vahvuuksiaan, korjaamaan heikkouksiaan ja oppimaan muilta. Vähintään kaksi kolmasosaa osavaltion tuloista kerätään veroilla ja maksuilla.

Mielenkiintoisia ja mielikuvitusta ruokkivia ajatuksia. Millaisia mahdollisuuksia se avaisikaan, jos paikallisesti voisi päättää nykyistä enemmän lainsäädännöstä ja verotuksesta?

Ajatelleenpa vaikka Lahden valtuustossakin käytyä keskustelua ympäristökaupungin tulevaisuudesta. Oli mielipide asiasta mikä tahansa, puheet on entistä helpompi muuttaa teoiksi paikallisilla osavaltiotason veropäätöksillä.

Jos haluamme lisää vauhtia ympäristöpyrkimyksiin, ei muuta kuin Uuden Karjalan polttoaineverot niin korkeiksi, että bensapumpulla litrahinnat huitelevat vähintään viidessä eurossa. Samalla pitää toki luoda sopiva gps-seurantaan pohjautuva järjestelmä, jonka avulla voidaan kerätä lisämaksuja muiden osavaltioiden alueilta ostetuista halvemmista polttoaineista.

Kun hinta laitetaan riittävän korkealle, yksityisautoilu vähenee väistämättä dramaattisesti. Muuttoautoilla sen sijaan riittää kiirettä, kun ekologisesta elämäntavasta innostuneet kansalaiset muuttavat täydellisyyttä hipovaan malliosavaltioonsa ja toisin tavoin ajattelevat poistuvat jonnekin muualle.

Vastaavasti voimme tehdä täysin päinvastaisen linjanvedon ja pudottaa veroratkaisun avulla polttoaineen hinnan niin alas kuin mahdollista, jonnekin Amerikan puoli-ilmaisiin lukemiin.

Valittu linjaus otetaan luonnollisesti huomioon kaikessa muussakin kuin polttoaineen hinnoissa. Ekologinen Uusi Karjala rakentaisi pyöräteitä ja raitiotielinjoja, autoilun vapautta korostava Uusi Karjala tekisi entistä enemmän parkkihalleja ja kaupunkimoottoriteitä.

Lopulta saamme tänne niin persoonallista lainsäädäntöä, että siinä on aineksia vastausvaihtoehdoiksi Rappakalja-lautapeliin, johon on nostettu USA:n osavaltioiden uskomattomimpia ja huvittavimpia lainsäädännön kukkasia.

Ensin pitää tietenkin tehdä päätös siitä, mille linjalle lähdetään. Jos mahdollista, paikallispolitiikkaan tulisi väriä vielä enemmän kuin nykyään.

Kommentoi