Pääkirjoitus: Tuleeko Liisusta politiikan ikiliikkuja?

Lahden valtuusto teki erinomaisen päätöksen viime maanantain kokouksessaan, kun se halusi pysäyttää liikennesuunnitelma Liisun kiistellyimpien osien suunnittelun.

Tämä kannanotto tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, joka on lukenut lehteämme viime vuosina. Vastaavantyyppistä linjanvetoa olemme toivoneet jo pitkään niin pääkirjoituksissa kuin kolumneissa.

Päätöksen jälkipyykissä kaikkein olennaisinta on ymmärtää, mitä valtuusto ei päättänyt.

Valtuusto ei päättänyt pysäyttää keskustan kehittämistä. Valtuusto ei päättänyt katsoa peruutuspeiliin ja kääntää Lahden keskustaa ajassa taaksepäin. Valtuusto ei päättänyt viitata kintaalla ilmastonmuutokselle ja päästövähennystavoitteille.

Sen sijaan valtuusto päätti, että Mannerheiminkadulta ei suunnitella uutta liittymää Vuoksenkadulle eikä Saimaankadulle tehdä kansiratkaisua. Samalla valtuusto myös totesi, että Mannerheiminkatu pysyy jatkossakin kauttaaltaan nelikaistaisena.

Toisin sanoen valtuusto halusi vain ruksia Liisusta pois ne kohdat, jotka ovat herättäneet kaikkein kovinta kritiikkiä ja sotineet eniten kaupunkilaisten arkijärkeä vastaan. Tästä saatiin yksi näyte taannoin myös lehtemme lukijakyselyssä, jossa vain 15 prosenttia vastaajista kannatti ajatusta Vuoksenkadun–Saimaankadun kautta menevästä keskustan kehäreitistä (UL 11.2.2020). Vastaajia oli kaikkiaan 537.

Valtuusto ei päättänyt pysäyttää keskustan kehittämistä.

Muutosesityksen puolesta äänestänyt vihreiden valtuutettu Juha Tapiola kiteyttikin hyvin Liisun perusongelman: suunnitelma ei synnytä vau-ajatusta, ja se on pohjimmiltaan vain autojen siirtämistä paikasta toiseen.

Viime viikon päätöksen jäljiltä nyt pitäisi pystyä hahmottelemaan seuraavia askelmerkkejä keskustan kehittämisessä. Tilanne on juuri nyt erikoisessa pattitilanteessa päätöksentekoprosessin näkökulmasta. Edellisen valtuuston tekemä päätös Liisun hyväksymisestä on edelleen voimassa, mutta tuoreella päätöksellään nykyinen valtuusto päätti jäädyttää siitä olennaisia yksityiskohtia.

Iso kysymys kuuluukin, voiko Liisun toteutus jatkua viime viikolla päätetyillä tarkennuksilla vai tarvitaanko kokonaan uusi yleissuunnitelma. Ainakaan toistaiseksi valtuusto ei nähnyt sille tarvetta, sillä viime viikon kokouksessa nähty esitys Liisun ja keskustavision palauttamisesta uuteen valmisteluun kaatui melko selvin luvuin.

Keskustan kehittämisessä on tehtävissä vielä paljon, vaikka liikennettä ei ohjata Vesijärvenkadulta Saimaankadulle. Kaikkein loogisinta olisi ajatella Vesijärvenkadun ja Lahdenkadun väliin jäävää aluetta niin sanottuna Lahden vanhana kaupunkina, jonka viihtyisyyttä ja kävelypainotteisuutta voisi kehittää entisestään.

Kun paukut laitetaan sopivan kompaktille alueelle, saadaan todennäköisesti näkyvämpiä muutoksia aikaiseksi kuin roiskimalla laajemmalla alueella. Jos nykyinen ydinkeskusta käy jossakin vaiheessa ahtaaksi, sen luontevin laajenemissuunta on kaupunkilaisten luontevia kävelyreittejä myötäillen lännessä, kohti tulevaa Ranta-Kartanon aluetta ja Pikku-Vesijärveä.

Lahtelaisten liikennesuunnitelmien historian tietäen ei olisi järisyttävä yllätys, jos Vuoksenkadun–Saimaankadun kehäreitti ilmestyisi päättäjien pöydälle jälleen joskus tulevaisuudessa syvältä virkakoneiston pohjasedimentistä. Näinhän tapahtui kertaalleen jo viime vuosikymmenellä, kun päättäjät olivat ehtineet jo torpata suunnitelman.

Toivottavasti arvio menee pieleen, koska tässä kaupungissa pitäisi käyttää aikaa ja energiaa aivan muihin asioihin kuin kerta toisensa jälkeen kumottujen esitysten ympärillä vellomiseen.

Kommentoi