Viime viikolla järjestetyssä valtuuston talousarviokokouksessa puhuttiin yllättävänkin paljon siitä, millaisista asioista kokouksessa voidaan päättää ja keskustella. Kaupungin ylimmän poliittisen johdon kommenteista tuli yksiselitteisesti ilmi, että kokoukseen ei olisi haluttu esityksiä keskustan liikenneratkaisuihin tai kouluverkkoon liittyvistä asioista.
Viesti toistui hieman eri sanoin sekä valtuuston puheenjohtajan että kaupunginhallituksen puheenjohtajan puheenvuoroissa.
Perusteluissa vedottiin kaupungin hallintosääntöön ja vakiintuneeseen päätöksentekoprosessin marssijärjestykseen, jonka mukaan tietyt asiat kuuluvat lautakuntien päätösvaltaan ja tietyt asiat tulevat valtuuston päätettäviksi, kun ne ovat ajankohtaisia.
Tällä logiikalla esimerkiksi keskustan katusuunnitelmia koskevat asiat eivät olisi kuuluneet lainkaan valtuuston käsittelyyn tässä vaiheessa, vaan vasta kaavaehdotusten valmistuttua. Vastaavasti kouluverkkoa koskevat ratkaisut olisi pitänyt jättää sivistyslautakunnan tehtäväksi, ja lisäksi huomautuksia tuli siitä, että suunnitellut Nastolan koulujen lakkautukset ovat tapahtumassa aikaisintaan nyt hyväksytyn taloussuunnitelmakauden jälkeen.
Kaikille noille argumenteille voi olla perusteensa, kun asiaa katsotaan tiukasti hallintosäännön pykälien läpi. Kokonaan toinen juttu on, että pyrkimys valtuuston päätösvallassa olevien asioiden karsimiseen on hyvin kyseenalaista demokratian ja päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta.
Kouluverkkoja tai katuratkaisuja koskevat päätökset vaikuttavat hyvin konkreettisesti tavallisten kaupunkilaisten arkeen, joten niitä on syytäkin tuoda valtuustoon, kaupungin ylimpään päätöksentekoelimeen, jonka keskustelut ovat kaiken kansan seurattavissa.
Muussa tapauksessa vaarana on, että kaikki vähänkin kiinnostavat ja arjen kannalta merkitykselliset asiat päätetään suljettujen ovien takana ja valtuustoon jää lähinnä etäistä strategisen tason päätöksentekoa ja ympäripyöreää visiopuhetta, joilla ei ole todellista kosketuspintaa kenenkään elämään. Se on varmin keino vieraannuttaa ihmisiä paikallispolitiikasta ja saada äänestysprosentti entistäkin alhaisemmaksi.
Mitä enemmän asioita menee lautakuntien päätettäväksi, sitä harvempien käsiin valta keskittyy. Ilmiö korostuu tällä vaalikaudella, kun lautakuntien kokoa supistettiin kesän värikkäiden vaiheiden jälkeen.
Kokonaan oma lukunsa ovat kaupunginhallituksen jaostot, jotka ovat pahimmillaan demokratian irvikuva. Esimerkiksi viime vaalikaudella kaupunginhallituksen konserni- ja tilajaosto pystyi tekemään viiden päättäjän voimin massiivisen ison ratkaisun Paavolan kampusalueen kiinteistöjen myynnistä ja takaisinvuokrauksesta pitkällä sopimuksella. Kyse oli rahassa mitattuna yli sadan miljoonan euron ratkaisusta.
Päätös meni täysin hallintosäännön pykälien mukaan, mutta kaiken kaupunkilaisjärjen mukaan tuollainen asia jos mikä kuuluisi valtuuston linjattavaksi.
Päätöksentekoa koskevassa keskustelussa kuulee usein sanottavan, että lautakunnat ovat oman alansa asiantuntijoita, joten niille kuuluukin antaa vapautta ja valtaa tehdä yksityiskohtaisempia ratkaisuja oman vastuualueensa asioista.
Sinänsä looginen periaate, mutta se pätee yleensä tasan niin kauan kuin lautakunta toimii vallan huipulla olevien poliitikkojen ja johtavien virkamiesten toiveiden mukaisesti. Tämä on nähty montaa kertaa, esimerkiksi viime valtuustokauden lopulla, kun silloinen tekninen ja ympäristölautakunta oli päättänyt palauttaa keskustan liikennesuunnitelma Liisun uudelleen valmisteltavaksi.
Normaalisti asia palautuisi tällaisissa tapauksissa uudelleen lautakunnan käsittelyyn, mutta tällä kertaa se vietiinkin suoraan kaupunginhallituksen pöydälle ja sieltä edelleen valtuustoon.
Päätös Liisun hyväksymisestä syntyikin vajaa vuosi sitten sen verran repivien vaiheiden jälkeen, että viime viikon talousarviokokouksessa nähty käänne ei tullut puun takaa. Nykyisen valtuuston enemmistö halusi muuttaa keskustan liikennesuunnittelun suuntaviivoja olennaisilta osin. Niinpä keskustan liikennesuunnitelmien kanssa ollaan nyt pitkälti itse aiheutetussa pattitilanteessa.
Valtuuston päätösvallan turvaamisessa kyse on ennen kaikkea demokratiasta ja periaatteista, ei yksittäisiin asiakysymyksiin liittyvistä mielipiteistä. Valtuusto voi vaikka rakennuttaa Lahden keskustan ali menevän sadan miljoonan euron tunnelin tai keskittää kaikki Lahden koululaiset yhteen suurkouluun, jos lahtelaisten valitsemien päättäjien enemmistö niin haluaa.
Pääasia, että kaikki tapahtuu mahdollisimman läpinäkyvästi ja äänestäjillä on siten mahdollisuus halutessaan reagoida seuraavissa vaaleissa. Tähän liittyen valtuustolla pitää olla myös mahdollisuus halutessaan korjata kaupungin suuntaa, vaikkakin jatkuvaa tempoilua edestakaisin on toki järkevää välttää.
Jos nykyisen hallintosäännön pykälät ovat ongelma demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta, niitä on syytä muuttaa. Sehän onnistuu tarvittaessa hyvinkin ketterästi, kuten kesän lopussa näimme.