Nyt jos koskaan on syytä toivoa, että Lahti on tehnyt onnistuneet rekrytoinnit. Tällainenkin ajatus tulee väistämättä mieleen kahdesta viime viikon nimitysuutisesta. Tuolloinhan kerrottiin, että kaupungin elinvoimajohtajaksi on tulossa Markus Lankinen ja työllisyyspalvelujohtajaksi Taisto Tuominen.
Molemmat tehtävät ovat erittäin tärkeitä Lahden tulevaisuuden kannalta, joten valituilta henkilöiltä on syytä odottaa aitoa lisäarvoa ja uutta näkemystä kaupungin toimintaan. Lahdella ei ole varaa siihen, että he jäävät vain hallintokoneiston kulueräksi muiden joukossa.
Molemmissa tehtävissä on pohjimmiltaan kyse siitä, miten Lahden työllisyysastetta onnistutaan nostamaan.
Elinvoimajohtajan tehtävä on uusi virka kaupungin organisaatiossa. Viran voi nähdä varautumisena sote-uudistuksen jälkeiseen aikaan, jolloin niin sanotun elinvoimatoiminnan merkitys korostuu entisestään suomalaisten kuntien toiminnassa.
Lahden elinvoimajohtaja toimii elinvoima- ja työllisyyspalvelujen vastuualuejohtajana. Hän johtaa muun muassa kaupungin elinvoimapolitiikkaa, elinvoimaan liittyviä hankekokonaisuuksia ja kansainvälistä toimintaa.
Tehtävään valittu kauppatieteiden maisteri, MBA Markus Lankinen, siirtyy tänne Lappeenrannan kaupungin strategiajohtajan tehtävästä. Tuota taustaa vasten hänellä luulisi ainakin olevan hyvät ja valmiit kontaktit LUT-yliopistoon, joka on nykyään myös Lahden elinvoiman tärkeä moottori.
Työllisyyspalvelujohtajan tehtäviin kuuluu työllisyyspalveluiden ja Lahden seudun työllisyyden kuntakokeilun johtaminen.
Tämän vuoden alkupuolella alkanut kuntakokeiluhan on lähtenyt takkuillen liikkeelle etenkin suurissa kaupungeissa, myös Lahdessa. Taustalla on paikkakunnasta toiseen toistuvia ilmiöitä: koronan tuomat vaikeudet, kokeilua pyörittävien organisaatioiden henkilöstöpula sekä tietojärjestelmien yhteensopivuusongelmat.
Lisäksi Lahdessa on ollut omat mausteensa johtamisongelmien vuoksi, minkä takia koko virka ylipäätänsä oli tässä vaiheessa haettavana. Kuntakokeilun johtajaksi aiemmin valitun henkilön sopimus purettiin kaikessa hiljaisuudessa ja viime kuukausina kaupungin virkamiehet ovat vetäneet kokeilua oman toimensa ohella.
Tällaisen lähihistorian jälkeen uusi johtaja on väistämättä suurennuslasin alla. Omat lisäpaineensa tulee myös siitä, että poliitikkojen suunnalta on kuultu viime aikoina vaatimuksia kiristää kuntakokeilun tavoitteita kunnianhimoisemmiksi, mikä tuli äskettäin hyvin esille kokoomuksen käynnistämässä verokeskustelussa. Vaatimus on ihan aiheellinen.
Tehtävään valittu Taisto Tuominen tulee tänne ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus KEHA:sta, ryhmäpäällikön tehtävästä. Nimitystä koskevassa kaupungin tiedotteessa todettiin, että Tuomisella on muutosjohtamisosaamista, laajat kansalliset verkostot sekä näkemystä tulevaisuuden työllisyyspalveluiden suunnasta. Kuntakokeilun alkuvaikeudet tietäen sopii toivoa, että sanoille on mahdollisimman paljon katetta.
Kaksi virkamiestä ei tietenkään yksinään tee ihmeitä Lahden työllisyydelle ja elinvoimalle. Kyse on monimutkaisesta palapelistä, jossa kaikkein oleellisinta on alueen yksityisten yritysten kilpailukyky ja menestys. Kaupungin tehtävänä on omilla toimillaan vauhdittaa asioita oikeaan suuntaan ja luoda yrityksille hyviä toimintaedellytyksiä.
Työllisyyden hoidossa tarvitaan hyvin monipuolista työkalupakkia. Uusien huippuosaajien houkuttelu Lahteen tai pitkäaikaistyöttömän tukityöllistäminen ovat luonteeltaan täysin erilaisia toimenpiteitä, vaikka molemmat osaltaan vaikuttavakin paikalliseen työllisyysasteeseen.
Ihmisten työllistyminen vaikuttaa kaupungin talouteen positiivisella tavalla parinkin mekanismin kautta. Kaupunki saa tietenkin lisää verotuloja uusien työpaikkojen myötä, mutta toisaalta kaupunki joutuu maksamaan työmarkkinatuen kuntaosuutta eli niin sanottuja sakkomaksuja, jos työttömyysjaksot pitkittyvät. Tänä vuonna Lahden maksamat sakkomaksut saattavat nousta jo 20 miljoonan euron suuruusluokkaan, joten kyse ei ole pikkurahoista.
Koko paletti on menossa uusiksi vuoden 2024 alussa, jolloin työllisyyden hoito on siirtymässä kokonaan ja pysyvästi kunnille, silloin ei enää puhuta vain kokeilusta. Tuolloin myös kuntien ja valtion välinen rahaliikenne menee uusiksi. Yksityiskohdat ovat auki, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kunnan sakkomaksut pyörähtäisivät käyntiin työnhakijan työttömyysjakson ylittäessä sadan päivän rajapyykin, kun tällä hetkellä vastaava virstanpylväs on 300 päivän kohdalla.
Toisin sanoen kaupungilla olisi entistä isompi hoppu saada työttömyysjaksoja katkaistua hyvissä ajoin. Uusilla johtajilla ei pitäisi tulla aika pitkäksi.
2
