Ämpärillinen: Kaikkialle tulviva vastuullisuuspuhe on täyttä hömppää ja kovaa asiaa

Järeämmän luokan todellinen vastuullisuusteko. Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettava lämpöpumppulaitos kerää jätevedestä talteen lämpöä sen verran paljon, että määrä vastaa tuhannen omakotitalon vuotuista lämmitystä. Mirja Hussain

Toimituksen sähköpostilaatikkoon kilahtelevista tiedotteista sen huomaa: Tänä päivänä ei taida olla sellaista firmaa tai organisaatiota, joka ei kertoisi olevansa vastuullinen. Vähänkin isommilla putiikeilla on oma vastuullisuusohjelma, ellei peräti vastuullisuusjohtaja.

Yleensä vastuullisuudella tarkoitetaan ainakin sitä, että pyritään toimimaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Usein käsite on paljon laajempi ja se kattaa kaikenlaisia hyviä asioita ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja tasa-arvosta alkaen.

Täältä toimituksen päästä katsottuna tuollainen vastuullisuuden tulva herättää ristiriitaisia tuntemuksia.

Taustalla olevat pyrkimykset ovat äärimmäisen hyviä ja kannatettavia, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta, että liian usein tuossa vastuullisuus-hypessä on päälleliimatun imagonkiillotuksen makua. Hei, ihan totta, katsokaa nyt, mekin olemme nyt vastuullisia, koska tänä päivänä kuuluu toimia niin.

Surkuhupaisimmillaan vastuullisuudella pörhistely on silloin, kun itsestäänselvyyksistä pyritään tekemään hyve. Yksi jos toinenkin firma saattaa esimerkiksi korostaa, kuinka paljon se maksaa veroja Suomeen.

Kysehän on viime kädessä vain siitä, että yritys toimii lakien mukaisesti. Normaali toimintakin saadaan näyttämään jotenkin loistokkaalta ja jalomieliseltä, kun julkisuudessa on ollut riittävästi juttuja veroparatiisien kautta rahojaan kierrättävistä yrityksistä.

Vastuullisuusviestintä onkin mielestäni kokenut muutamassa vuodessa jo aikamoisen ­inflaation. Se alkaa pahimmillaan olla jo yhtä puuduttavaa ja kiusallista katseltavaa kuin takavuosien buumi, jonka aikana organisaatio toisensa jälkeen kertoi hankkimastaan laatusertifikaatista.

Hieno saavutus ja varmasti kiva juttu kaikille hankkeessa mukana olleille, mutta ei se jaksa kiinnostaa enää ketään organisaation ulkopuolella.

Myös Lahden kaupungin organisaatiossa ja kaupungin tytäryhtiöissä on tehty vaikka minkälaisia toimenpiteitä, joita tuodaan esille vastuullisuustekoina.

Joukossa on todella merkittäviä tekoja, jotka aidosti muuttavat maailmaa hitusen parempaan ja kestävämpään suuntaan. Kaikkein näkyvin esimerkki on Kymijärven uusin voimala, jonka ansiosta Lahti onnistuu vähentämään merkittävästi hiilidioksidipäästöjä.

Toinen vielä tuoreempi esimerkki on Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettava lämpöpumppulaitos, joka kerää jätevedestä lämpöä hyödynnettäväksi kaukolämmön tuotannossa. Näin saadaan katettua 1 000 omakotitalon vuotuinen energiantarve.

Tuollaisten todellisten tekojen vastapainona on monenlaista puuhastelua, jonka hyöty jää kyseenalaiseksi. Viime ajoilta yksi tunnetuimmista esimerkeistä on jääpalakuutioiden raahaaminen Helsingin kansalaistorille Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden nimissä. Huomiota kyllä onnistuttiin saamaan, mutta sekään ei ehkä ollut toivotun kaltaista. Sillä kertaa lahtelaista verorahojen käyttöä osattiin ihmetellä kaukana kaupungin rajojen ulkopuolellakin.

Toinen hyvä esimerkki on urheilukeskuksen lähellä oleva polkupyöräilijöiden liikenneympyrä, joka on ihan oman tarinansa aihe.

Kyseenalaisissa ja höttöisissä vastuullisuushankkeissa on se vaara, että pahimmillaan ne kääntyvät itseään vastaan. Mitä typerämmältä näyttävää toimintaa, sitä helpompi ihmisten on suhtautua kyynisesti ja välinpitämättömästi kaikenlaisiin vastuullisuustekoihin.

Tämä on erittäin iso vahinko paristakin syystä.

Vastuullisuus on oikeasti tärkeä ja vakavasti otettava asia: viime kädessä on kyse planeetan säilyttämisestä elinkelpoisena tuleville sukupolville, ei enemmästä eikä vähemmästä.

Jos ei maailman pelastaminen nappaa, niin rahan luulisi kuitenkin kiinnostavan. Vastuullisuus ja etenkin pyrkimys hiilineutraaliuteen on nykyään yksi isoimmista liike-elämän muutosvoimista, joka jakaa yritykset voittajiin ja häviäjiin. Tämä on nykyään jo fakta, ei enää mielipidekysymys.

Kyse on kylmästä bisneslogiikasta. Yritykset syynäävät yhä tarkemmin tavarantoimittajiensa ja alihankkijoiden hiilijalanjälkeä. Jos se on liian iso, ei ole enää mitään saumaa pärjätä kilpailussa.

Kaiken taustalla on kuluttajien suunnalta tuleva paine ja arvomaailman muutos. Etenkin nuoremmat ikäluokat ovat yhä ympäristötietoisempia ja tekevät valintojaan erilaisin perustein kuin vanhempansa. Yritykset joko sopeutuvat tähän tai kutistuvat pois markkinoilta.

Niinpä onkin syytä toivoa, että ympäristönäkökulmat ja vastuullisuus otetaan myös Lahdessa vakavasti, vaikka yksittäiset hankkeet jakavatkin mielipiteitä ja ovat pahimmillaan vain huono vitsi.

Kaupungin profiloituminen ympäristöasioiden edelläkävijäksi on oikeasti mahdollisuus, joka kannattaa hyödyntää.

Liike-elämässä käynnissä oleva muutos vaikuttaa jo hyvin konkreettiseesti sijoituspäätöksiin. Iso raha menee sinne, missä on tarjolla todellisia ratkaisuja aikamme ongelmiin.

Rahan liikahdukset muuttavat nopeasti totuttuja käsityksiämme siitä, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Esimerkiksi tuulivoima pyöri Suomessa aluksi vain runsaskätisen julkisen tuen turvin, mutta nykyään se on omistajilleen hyvin kannattavaa bisnestä.

Markkinatalouden logiikka toimii parhaimmillaan näin yksinkertaisesti. Yrityksen todellinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen rahaa. Kaikki muu puhe vastuullisuudesta, arvoista, mis‑ sioista ja ties mistä muista ylevistä asioista on sen rinnalla kuorrutetta ja liiketoimintaa tukevaa sanahelinää.

Tässä ei onneksi ole enää mitään ristiriitaa. Maailma on pyörähtänyt nyt sellaiseen asentoon, että yritykset onnistuvat rahantekotavoitteissaan kaikkein parhaiten toimimalla aidosti mahdollisimman vastuullisesti ja eettisesti. Muut vaihtoehdot alkavat käydä yhä vaikeammiksi, ellei mahdottomiksi.

Todelliset maailman muutokset tapahtuvat silloin, kun rahavirrat ohjautuvat uusiin uomiin. Juuri siksi nyt on syytä olla kaikesta huolimatta varovaisen toiveikas planeettamme tulevaisuudesta. Siinä sivussa Lahdellakin voisi olla todellinen sauma luoda nahkansa uudelleen.

Kommentoi