Ämpärillinen: Vuonna 1981 perustettiin lehti, Puola hyökkäsi Suomeen ja Uponsilta avattiin liikenteelle

Uponsilta on kolme viikkoa vanhempi kuin Uusi Lahti. .

Miten lehti ja Lahti ovat muuttuneet viimeisen 40 vuoden aikana? Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia monesta eri näkökulmasta tässä Uuden Lahden juhlalehdessä. Juttuja valmistellessa sukelsimme aikamatkalle arkistoihin ja haastattelimme ihmisiä, joilla on omakohtaista sanottavaa asiasta.

Isosta ja mielenkiintoisesta urakasta jäi ainakin itselleni päällimmäisenä mieleen yksi tunne, joka vahvistui sitä enemmän, mitä enemmän asiaan perehtyi. 40 vuotta on aika jännän pituinen ajanjakso.

Siitä on loppujen lopuksi vaikea sanoa, onko se lyhyt vai pitkä aika. Tuossa ajassa maailma on muuttunut valtavasti, mutta samanaikaisesti monet asiat ovat pysyneet hätkähdyttävällä tavalla ennallaan. Jälkimmäisestä vastaansanomaton todiste ovat 40 vuoden takaisen pilapiirrokset, jotka julkaisemme nyt uusintana.

Lehtemme perustamisen aikaan olin 6-vuotias poikanen Saksalan Tuomikadulta. Tämä fakta on epäilemättä vaikuttanut siihen, että juhlalehtiprojektin nostalgiakylpy on tuntunut tavallistakin antoisammalta. Uuden Lahden ensimmäinen numero 15.10.1981 osuu aika hyvin niihin aikoihin, joista on jäänyt jo itsellekin ensimmäisiä muistikuvia näihin päiviin asti.

Menneitä muistellessa mieleen tulee yksi erityisen dramaattinen mielikuva. Kesken päivää tuli sen ajan oloissa hyvin poikkeuksellinen ylimääräinen uutislähetys, jonka mukaan Puolaan on julistettu sotatila. Kuvaputkitelkkarin ruudulla vyöryi panssarivaunuja.

Kerrostalon poikaporukassa tulkitsimme uutisen siten, että Puola on hyökkäämässä Suomeen. Liikkeellä oli jo varma huhu, jonka mukaan ensimmäiset lentokoneet ovat lähteneet jo matkaan. Niinpä muistan tähyilleeni pimeälle taivaalle kierrellessäni kaverini kanssa läheisissä metsissä puupyssy kädessäni.

Nyt 40 vuotta myöhemmin on helppo naureskella lapsuusmuistoille. Emme näköjään vilkkaassa mielikuvituksessamme osanneet ihan asettaa uutislähetyksen sanomaa asiayhteyksiinsä. Näin ne valeuutiset taitavat saada alkunsa.

Muistikuvan taustalla on kuitenkin kovaa faktaa: Puolaan todellakin julistettiin sotatila 13.12.1981. Melko tarkalleen kaksi kuukautta ensimmäisen Uuden Lahden ilmestymisen jälkeen.

Sotatilassa oli kyse siitä, että kenraali Wojciech Jaruzelski pyrki nujertamaan Solidaarisuus-liikettä, jonka kasvava suosio oli huolestuttanut maan kommunistijohtoa ja Neuvostoliittoa.

Lapsuuden muistikuva kertoo, millaisessa maailmantilanteessa tämä lehti perustettiin. Kylmä sota oli vielä kylmimmässä vaiheessaan, mutta ensimmäiset varhaiset merkit itäblokin rakoilemisesta olivat jo nähtävissä.

Tämä oli se iso taustatarina, joka näkyi lopulta merkittävällä tavalla myös lahtelaisten arjessa.

Lehtemme alkuvuosina elin lapsuuttani ympäristössä, jossa suunnilleen ”kaikkien” vanhemmat tallustivat Saksalan mäeltä Askon tai Upon tehtaille tienaammaan voita leivän päälle. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kaupungin perinteiset teollisuusyritykset elivät vielä tuolloin suuruutensa vuosia, mikä selittyi isolta osin kukoistavalla idänkaupalla.

Niinpä Neuvostoliiton romahdus iski tänne tavallistakin rajummin. Se on iso selitys sille, miksi Lahti syöksyi 1990-luvun lamassa keskimääräistä syvemmälle. Koko maa oli tuolloin polvillaan, osittain itse aiheutetuista syistä, mutta Lahti joutui ottamaan vastaan ylimääräisiä iskuja silloisen elinkeinorakenteensa johdosta. Työttömyys ponkaisi pahimmillaan 27 prosentin lukemiin.

Sittemmin työttömyys on kyllä laskenut pahimmista lamavuosista, mutta on silti pysynyt sitkeästi vuodesta toiseen useita prosenttiyksikköjä maan keskiarvon yläpuolella. Tämä näkyy ja tuntuu edelleen Lahdessa aivan kaikessa yleisestä ilmapiiristä kaupungin talouteen.

En yritä nyt sanoa, että Lahden kannalta olisi ollut parempi, jos lapsuuden muistikuva Puolan poikkeustilanteesta olisi todella pysynyt yksittäistapauksena ja itäblokki olisi pysynyt voimissaan.

Tarina on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea 40 vuoden aikana ehtii tapahtua. Ensin näkyy hiljaisia signaaleja ja sitten koko maailma muuttuu perustavaa laatua olevalla tavalla, jonka vain harvat osasivat ennustaa. Jälkikäteen voimme vain harmitella, että lahtelaisessa elinkeinoelämässä muutoksen merkit olivat jääneet huomaamatta tai niihin ei reagoitu riitttävän ajoissa.

Kävisikö tällä kertaa niin, että Lahdessa on osattu lukea maailman muutos oikein? Esimerkiksi äskettäin julkistettu Suomen ensimmäinen sähköisen liikenteen professuuri voi parhaimmillaan olla alku hienolle tarinalle, jonka merkitys ymmärretään kunnolla vasta pitkän ajan kuluttua. 40 vuodessa tässä kaupungissa ehtii tapahtua paljon.

Toinen lehtemme syntyajoilta peräisin oleva lapsuuden muistikuva liittyy kaupungin liikennejärjestelyihin. Muistelen kävelleeni Saksalasta esikouluun Möysän Lounaankadulle rautatien tasoristeyksen yli, mutta koulumatka Möysän kouluun meni jo Uponsillan kautta.

Faktantarkistus osoittaa mielikuvan oikeaksi. Uponsilta on avauttu liikenteelle 25.9.1981. Kolme viikkoa ennen ensimmäisen Uuden Lahden ilmestymistä.

Sillan ilmiselvänä tarkoituksena oli helpottaa kulkemista eteläisten ja pohjoisten kaupunginosien välillä. Onkin huvittavaa ajatella, että 40 vuotta myöhemmin kirjoitan työkseni muun muassa siitä, miten etelän ja pohjoisen välilä menevää liikennettä on tulevaisuudessa tarkoitus ohjata ja millaista vilkasta väittelyä se kaupungissa herättää.

Palataan siihenkin teemaan tarkemmin tulevina viikkoina. Lehtemme arki jatkuu juhlapäivän jälkeen sormi tiukasti kaupungin pulssilla. Olennainen tehtävämme on tarjota teille lukijoillemme eväitä Lahdessa tapahtuvien muutosten hahmottamiseen ja omien näkemystenne muodostamiseen.

Kommentoi