Pääkirjoitus: Lahtelaisen valtuutetun korvien väliin tarjolla penkkejä ja maailmanlopun skenaarioita

Valtuutetut ovat viime aikoina miettineet muun muassa kaupungin istuskelupaikkoja ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joissa on oletettu tapahtuneen isoja muutoksia kansainvälisessä politiikassa. Katja Luoma

Valtuustossa käytiin viime viikolla vilkasta keskustelua yleisillä alueilla olevista penkeistä. Keskustelu herätti tuoreeltaan kommentteja, joiden perusteella uusi valtuusto ryhtyi heti aluksi näpertelemään täysin epäolennaisten lillukanvarsien kimpussa.

Epäolennaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, yksi mielipide löytyy tämän lehden toiseksi viimeiseltä sivulta.

Valtuutettujen ei onneksi tarvitse murehtia siitä, etteivätkö he pääsisi miettimään katukuvamme yksityiskohtien lisäksi myös todella isoja kokonaisuuksia ja suurisuuntaisia pitkän aikavälin kehityskulkuja. Siihen tarjoutui mahdollisuus esimerkiksi valtuuston strategiaseminaarissa, joka järjestettiin vajaat pari viikkoa sitten.

Seminaarissa oli tehty skenaariotyöskentelyä pienryhmissä. Toisin sanoen valtuutettujen piti miettiä, mitä erilaiset vaihtoehtoiset tulevaisuuden kehityskulut tarkoittaisivat Lahden kaupungin kannalta.

Pohdittavana olleet skenaariot olivat varsin lennokkaita ja pitkälle vietyjä. Esimerkiksi yksi ryhmä oli saanut mietittäväkseen varsinaisen maailmanlopun skenaarion, jossa USA ja EU olivat suunnilleen romahtaneet ja totuttu yhteiskuntajärjestys oli mennyt uusiksi.

Mielenkiintoista, mutta sittenkin aika kaukaista lahtelaiselle valtuutetulle, jonka pitäisi miettiä konkreettisia linjauksia, joilla on edes jonkinlaista kosketuspintaa tämän kaupungin todellisuuteen.

Valtuutetut eivät pitäneetkään skenaariotyöskentelyä ja sen tehtävänantoa kovin onnistuneena. Tällaista kommenttia kuuli seminaarin jälkeen sellaisiltakin henkilöiltä, joiden olettaisi lähtökohtaisesti suhtautuvan myönteisesti ja ennakkoluulottomasti tuontyyppiseen työskentelyyn.

Yksi etu lennokkaasta maailmanlopun visioinnista kuitenkin kuulemma oli ollut. Valtuutetut saivat epäonnistuneesta tehtävänannosta yhteisen naureskelun aiheen ja tutustuivat siten paremmin toisiinsa. Se on jo arvo sinänsä, kun kokoonpanot ovat menneet uusiksi ja tuossa kesän mittaankin tapahtui kaikenlaista.

Päätöksenteossa on paikkansa sekä penkkikeskustelulle että skenaariotyöskentelylle. Hyvä valtuutettu pystyy tarkastelemaan asioita kummaltakin tasolta, koska kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Jos Eurooppa ja USA oikeasti romahtaisivat, sillä olisi epäilemättä mutkan kautta vaikutuksensa myös siihen, millainen meininki lahtelaisilla penkeillä on.

Skenaarioiden epärealistisuutta ihmetellessä on hyvä myös palauttaa mieleen parin vuoden takaisen tunnelmat. Ajatelkaa jos joku olisi silloin sanonut, että tulee maailmanlaajuinen pandemia, rajat menevät kiinni ja ihmiset sulkeutuvat koteihinsa. Todennäköisesti arvioin esittäjältä olisi vähintäänkin kysytty, onko hänellä kaikki varmasti hyvin.

Useimmiten valtuustotyöskentelyn todellinen arki on kuitenkin jossakin penkkikeskustelun ja maailmanlopun visioinnin välimaastossa. Melko lähellä kaupungin arkea, mutta ei kuitenkaan ihan yksittäisen penkin tarkkuudella.

Hyvästä esimerkistä käy keskustan liikennejärjestelyihin liittyvä Liisu-suunnitelma, joka herättää vilkasta keskustelua tälläkin valtuustokaudella. Taustalla on hyvinkin suuria strategisen tason ajatuksia, joiden pohjalta on tarkoitus edetä käytännön toteutukseen ja yksityiskohtiin katu kerrallaan. Asia on nyt ajankohtainen, kun ensi vuoden talous­arvio on valmisteltavana.

Nyt käydään keskustelua siitä, kuinka paljon uuden valtuuston on mahdollista laittaa suunnitelmaa uusiksi, kun entinen valtuusto on sen kertaalleen jo hyväksynyt.

Periaatteessa asiassa ei ole mitään epäselvää. Valtuusto voi milloin tahansa kumota tekemänsä päätöksen. Toinen kysymys on, kuinka mielekästä tämä on. Esimerkiksi kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtaja Francis McCarron on ollut kommenteissaan huolissaan siitä, että päätöksenteko menee entistä poukkoilevampaan suuntaan, jos isoja linjauksia muutetaan neljän vuoden välein. Hän pelkää sen tulevan kalliiksi veronmaksajille.

Tämä onkin mielenkiintoinen periaatteellinen kysymys. Pitkäjänteisyys on tärkeää, mutta kuinka paljon valtuutetun todella pitää sitoutua aiemmin tehtyihin päätöksiin, joihin hänellä ei mahdollisesti ole osaa eikä arpaa? Varsinkin jos hän on vaalikampanjassaan kertonut pyrkivänsä aiemman päätöksen kumoamiseen, kuten moni tekikin Liisun tapauksessa.

Voisiko tässäkin tapauksessa löytyä järkevä kompromissi? Aika pitkälle päästäisiin jo sillä, jos Vuoksenkadun–Saimaankadun kehäreitin ylle piirrettäisiin ruksit lautakunnan esittämällä tavalla. Sen jälkeen olisi hyvä kaikessa rauhassa miettiä muiden katujen tilannetta, ja myös niiden penkkien paikkoja.

Kommentoi