Ämpärillinen: Lisää penkkikeskusteluja politiikkaan!

Lahteen on tulossa noin 2 500 uutta penkkiä. Suuntaus jakoi mielipiteitä valtuuston keskustelussa. Mirja Hussain

Päättäjät ovat ymmärtäneet silloin tehtävänsä väärin, kun lähtevät keskustelemaan puiston penkkien väristä.

Suunnilleen noilla sanoilla ilmaistu viisaus on kulkenut epävirallisena perimätietona paikallisten päättäjien keskuudessa sukupolvelta toiselle. Sen avulla yritetään havainnollistaa, että valtuutetun tehtävä ei ole lähteä mikromanageeraamaan kaikkia mahdollisia yksityiskohtia kaupungissamme, vaan keskittyä oleellisempiin asioihin. Niin sanottuihin suuriin linjoihin.

Sanonta tuskin on syntynyt ihan tyhjästä. Puiston penkkien väri lienee ollut kuuma poliittisen keskustelun aihe Lahdessa joskus vuonna kivi ja kirves.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että viimeisimmässä valtuuston kokouksessa käyty keskustelu herätti huvittuneita hymähdyksiä. Tällä kertaa ei sentään keskusteltu penkkien väristä, vaan niiden määrästä ja sijainnista – ja penkeille keskittyvästä päihdehuuruisesta häiriökäyttäytymisestä.

Yhtä kaikki, monet tuntuivat olevan sitä mieltä, että päättäjät ovat nyt hakoteillä. Neuvottiinpa kommenttipalstoillakin valtuutettuja tarttumaan mieluummin toisenlaisiin asioihin. Työllisyyteen, alueen elinvoimaan, talouteen – mitä näitä enemmän tai vähemmän tärkeitä kaupungin kohtalonkysymyksiä nyt onkaan.

Ymmärrän tuollaisen irvailun, mutta en ole siitä kuitenkaan samaa mieltä.

Ulkopuolisin korvin keskustelu oli kiinnostavaa kuunneltavaa, koska erilaisia näkemyksiä edustavat puhujat pystyivät perustelemaan kantojaan hyvin.

Ensin on syytä ymmärtää, että nykyinen valtuusto ei ollut varta vasten nostanut penkkiasiaa tapetille viime maanantain kokoukseen. Keskustelun taustalla oli viime valtuustokauden lopussa jätetty valtuustoaloite, jonka ensimmäinen allekirjoittaja ei ole enää nykyisessä valtuustossa. Aihe tuli nyt päättäjien asialistalle normaalin kaavan mukaisesti, kun virkakoneisto oli laatinut vastauksensa aloitteeseen.

Mitä tulee itse keskusteluun ja sen sisältöön, nostan peukkuni ylöspäin. Mielestäni valtuustossa on monestakin syystä hyvä käydä juuri tuon suuren penkkikeskustelun kaltaisia debatteja.

Aihe on maanläheinen ja konkreettisuudessaan kenen tahansa tavallisen kaupunkilaisen helposti hahmotettavissa. Penkkien ympärillä käyty keskustelu hakkasi kiinnostavuudessaan 100–0 ne lukuisat valtuustokauden aikana kuultavat tärkeilevät puheenvuorot, joissa suunnilleen luetaan ääneen kaupungin strategiaa suoraan paperista ja ei sanota lopulta oikein yhtään mitään.

Penkkikeskustelu kävi näin valtuustokauden alussa myös oppikirjaesimerkiksi siitä, mihin tyyliin valtuuston olisi hyvä pystyä keskustelemaan muistakin aiheista. Mielipide-erot tuotiin selväsanaisesti esille, aiheesta väännettiin ja omia näkemyksiä perusteltiin asia-argumenteilla, mutta keskustelu ei missään vaiheessa lipsahtanut asiattomuuksien tai henkilökohtaisuuksien puolelle.

Ulkopuolisin korvin keskustelu oli kiinnostavaa kuunneltavaa, koska erilaisia näkemyksiä edustavat puhujat pystyivät perustelemaan kantojaan hyvin. Ainakin itse huomasin nyökytteleväni mielessäni väittelyn molempien osapuolien puheille.

Olen periaatteessa aina ollut samaa mieltä niiden puhujien kanssa, joiden mukaan on väärin ottaa tavallisilta lahtelaisilta penkkejä pois häiriökäyttäytyjien takia. Annamme siinä tapauksessa heille aivan liian paljon valtaa.

Samaan hengenvetoon joudun kuitenkin tunnustamaan, että tosiasiassa penkkikysymys on minulle tässä elämänvaiheessa henkilökohtaisesti melkoisen yhdentekevä. En juurikaan ehdi penkeillä itse istuskelemaan eikä penkkien seutuvilla mahdollisesti syntyvillä häiriöillä ole suoraa vaikutusta omaan päivittäiseen arkeeni.

Tilanne on tyystin toinen esimerkiksi keskustayrittäjällä, joka on laittanut omia rahojaan likoon ja näkee järjestyshäiriöiden vaikutukset suoraan tuloslaskelmissaan. Paha on mennä sellaiselle henkilölle ulkopuolisena sanomaan, että hän on väärässä.

Vaikka suuressa penkkidebatissa näytti olevan vastakkain kaksi osapuolta, kaikki olivat nähdäkseni pohjimmiltaan samaa mieltä yhdestä asiasta. Varsinainen ongelma ei ole penkit, vaan Lahden päihdetilanne ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen. Jokainen ymmärtää, että näiden ongelmien hoito on penkkien sijoittelua isompi ja monimutkaisempi kysymys. Keskustelussa olikin kyse siitä, miten toimitaan niin kauan kuin paikallinen päihdetilanne joka tapauksessa on mikä on. Oireen kanssa on tultava toimeen kunnes taudin aiheuttaja on saatu kuriin.

Karkeasti sanottuna vastakkain on kaksi koulukuntaa. Toiset haluavat siistiä katukuvaa ja siirtää häiriökäyttäytyjiä pois kaupungin paraatipaikoilta.

Toisten mielestä laitapuolen kulkijat kuuluvat katukuvaan siinä missä muutkin lahtelaiset, mikä tahansa muu olisi ongelmien keinotekoista lakaisemista maton alle.

Joku yhteiskuntatieteilijä voisi varmasti tehdä aika pitkällekin meneviä johtopäätöksiä siitä, millaisia maailmankuvia ja ihmiskäsityksiä noiden eri näkemysten taustalta löytyy. Molemmissa perusteluissa on mielestäni pointtinsa, jos asiaa ajattelee ilman kovin vahvoja ennakkoasenteita.

Nyt kaupungin penkkipolitiikka etenee joka tapauksessa omalla painollaan jo viime keväänä tehtyjen linjausten mukaisesti. Lanunaukiolle tulivat jo viime kesänä penkit takaisin, ja tulevaisuudessa Lahteen on tarkoitus tuoda 2 500 penkkiä lisää, mikä kaksinkertaistaisi nykyisen määrän.

Lopputuloksena on uusia häiriökeskittymiä tai sitten kaikki ovat tyytyväisiä, kun penkkejä riittääkin entistä enemmän kaikenlaisille istuskelijoille. Molemmat vaihtoehdot ovat poimittavissa valtuustopuheista.

Oma vaatimaton arvaukseni on, että tässä tilanteessa kannattaisi toteuttaa penkkipoliittista hybridistrategiaa. Lisätään vaan penkkejä, mutta pidetään samalla huoli siitä, että mahdollisiin ongelmatilanteisiin on oikeasti mahdollisuus puuttua ja järjestyksenvalvontaan on riittävästi resursseja. Kuuntelisin herkällä korvalla heitä, jotka joutuvat kohtaamaan mahdolliset häiriöt arjessaan: yrittäjiä, poliiseja ja vartijoita.

Samalla olisin kuitenkin tarkka sen kanssa, että linja ei mene liian tiukaksi ja syrjäytymisestä kielivä olemus ei automaattisesti tarkoita porttikieltoa keskustaan. Siellä pitää olla lupa oleskella kenellä tahansa niin kauan kuin ei ole häiriöksi muille.

Joskus häiriön raja on kieltämättä veteenpiirretty viiva. Hieman toisenlaisen viivan vetäminen tai kauppaaminen onkin sitten yksiselitteisesti laitonta. Siitä pitääkin edelleen tulla omat seuraksensa myös Lahden keskustassa, jossa Suomen laki on tiettävästi edelleen sielläkin voimassa.

Kommentoi