Ämpärillinen: Perussuomalaisten toiminta puhuttaa ja ihmetyttää

Perussuomalaisten nykyinen valtuustoryhmän puheenjohtaja Jorma Ratia ja hänen edeltäjänsä Rami Lehto kauden ensimmäisen valtuustokokouksen kokoustauolla. Tommi Berg

Lahden politiikan kesäkriisin pöly laskeutuu hiljalleen, mutta etenkin pienryhmien keskuudessa ilmaan on jäänyt leijailemaan yksi kysymys: miksi perussuomalaiset lähtivät kahden isoimman puolueen eli demareiden ja kokoomuksen kelkkaan?

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtajana elokuun alkupuolelle asti toiminut kansanedustaja Rami Lehto on kommentoinut asiaa julkisesti näin: ”Perussuomalaiset halusi, että jokainen puolue menee omilla äänillään ja paikat jaetaan kansan tahdon mukaan. Pienten koalitio ilmoitti, että pelkkä yhden korin malli käy. Meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä tekniseen vaaliliittoon” ( ESS 5.8).

Osittain hämmentävä kommentti, koska koko korimallin perusidea on, että jokainen puolue saa paikkoja tismalleen kansalaisilta saamiensa äänien mukaisesti.

Pienryhmille perussuomalaisten ratkaisu tuli pettymyksenä, koska se oli ratkaiseva takaisku korimallille.

Jos perussuomalaisetkin olisivat kannattaneet korimallia, kahden isoimman ryhmän olisi käytännössä ollut pakko taipua valtuuston enemmistön tahtoon ja viime viikkojen näytelmä olisi jäänyt näkemättä.

Pienryhmät olivat aiempien puheiden perusteella siinä käsityksessä, että myös perussuomalaiset haluavat muutosta perinteiseen kahden valtapuolueen hallitsemaan paikkajakoon. Keskustan ryhmänjohtaja Jari Rissanen kiteyttikin valtuustopuheenvuorossaan tuntemuksensa perussuomalaisten ratkaisua kohtaan termillä ”rintamakarkuruus”.

Pienten ryhmien yhteinen näkemys on, että perussuomalaiset itse olisivat hyötyneet korimallista. Olisihan vaalien kolmanneksi isoimmalle puolueelle tullut mukavasti valintavuoroja heti valintavuorojen alkukierroksilla.

Tietojemme mukaan perussuomalaisten sisäisissä kokouksissa kuitenkin kuultiin Rami Lehdon ja Jorma Ratian arvioita, joiden mukaan puolueen ei kannata lähteä korimalliin.

Erilaisten jako­mallien eroista on vaikea tehdä puolueettomasti täysin aukotonta arviota yksittäisen puolueen osalta, koska emme tiedä, miten eri puolueet olisivat tehneet valintojaan korimallia käytettäessä.

Yritin kuitenkin haarukoida asiaa suuntaa-antavasti pienillä koelaskelmilla ja korimallin testauksilla. Lyhyesti sanottuna en onnistunut päätymään missään vaihtoehdossa lopputulokseen, jonka perusteella korimalli olisi tuottanut perussuomalaisille heikomman tuloksen kuin tällä kertaa lopulta ­tapahtui.

Mitä todennäköisimmin puolue olisi saanut lautakuntapaikkoja jaet­taes­sa jostakin ykköspuheenjohtajan paikan ja lisäksi ensimmäisiä varapuheenjohtajuuksia. Nyt he joutuivat tyytymään toisen varapuheenjohtajan paikkoihin, jotka isojen puolueiden koalitio äskettäin perusti ­hallintosääntöä muuttamalla.

Mikä olennaisinta, korimalliin osallistuessaan puolue olisi ollut mukana murtamassa kahden isoimman valtapuolueen perinteistä valta-akselia, minkä oletettiin olevan puolueelle mieluinen ja tavoiteltava lopputulos.

Luulo ei kuitenkaan ollut tiedon väärtti, joten spekulaatio käy kuumana.

Yksi selitys on ilmeinen ja nousee esille monissa keskusteluissa. Korimallin näkyvimpiä puolestapuhujia on ollut Pro Lahden johtohahmo ­ Kalle Aaltonen, jota kohtaan perussuomalaisten sisäpiirissä tunnetusti podetaan ­allergiaa.

Asetelman taustat ovat peräisin vuosien takaa niiltä ajoilta, kun Aaltonen oli vielä perussuomalaisten riveissä ja pyrki tuloksetta kansanedustajaehdokkaaksi. Yleinen ja monta kertaa julkisuudessakin todettu käsitys on, että kansanedustaja Rami Lehdolla oli silloisissa käänteissä näppinsä taustalla, koska Aaltonen olisi ollut hänelle vaaleissa merkittävä uhka.

Menneisyys vaikuttaa aina nykypäivään. Perussuomalaisten sisäisissä keskusteluissa kuultiinkin paikkajakoneuvotteluiden aikoihin useampia puheenvuoroja, joissa kuvailtiin yhteistyön vaikeutta ja mahdottomuutta Aaltosen kanssa.

Kommenttien paikkansapitävyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kesän paikkajakokuvioiden yhteydessä ne tuntuvat vähintäänkin erikoiselta. Mahtuivathan esimerkiksi vihreiden Riina ­Puusaari ja vasemmistoliiton ­Elisa ­Lientola Aaltosen ja Pro Lahden kanssa samaan koa- litioon. Jos se onnistui heiltä, olisi vastaavan tempun luullut onnistuvan helposti perussuomalaisilta.

Mielenkiintoista näkökulmaa taustoihin tarjoaa uusi valtuutettu Jari Pykäläinen, joka valittiin valtuustoon perussuomalaisten ehdokkaana, mutta siirtyi jo heinäkuun alussa Pro Lahden riveihin. Pykäläinen perusteli poikkeuk­sellista ratkaisuaan 16.8. julkaisemassaan Facebook-päivityksessä.

”Perimmäinen syy lähdölleni oli pettymys. Lahden perussuomalaiset petti ennen vaaleja annetut odotukset ja lupaukset sekä ehdokkailleen että äänestäjilleen. Yksi tärkeimpiä tavoitteita oli ikiaikainen SDP-Kok akselin murtaminen. Hyvin pian vaalien jälkeen kävi selväksi, että puolueen sisällä toimii pieni ’näkymätön’ sisäpiiri, joka henkilöityy yhden ihmisen ympärille. Tästä kuulin niin puolueen sisä- kuin ulkopuoleltakin. Omat havainnot tukivat myös asiaa 100%”, Pykäläinen toteaa.

Pykäläinen ei mainitse ketään nimeltä, mutta ei ole vaikea arvata, että hän tarkoittaa kansanedustaja Lehtoa.

Ulkopuolisen arvioitavaksi jää, kuinka kohdalleen arvio osuu. Tekstiä lukiessa on kohtuuden nimissä hyvä pitää mielessä, että kevään vaaleissa politiikkaan lähtenyt Pykäläinen ehti olla perussuomalaisten mukana vain lyhyehkön ajan. Siinäkin ajassa ehtii tosin tehdä omin silmin ja korvin kiistattomia ja kiinnostavia havaintoja: ”Yhteistyö esim. Pro Lahden kanssa (korimalli asiassa tai muutenkaan) ei ollut edes vaihtoehto. Uutena valtuutettuna jo pelkästään asiasta kysyminen sai sisäpiiriläisiltä jyrkän vastaanoton”.

Havainnolle löytyy tukea perussuomalaisten sisäisessä jakelussa olleesta paikkaneuvottelujen tilannekatsauksesta. Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että Pykäläinen ei ole vuotanut kyseistä katsausta ­medialle.

”Jos Lahdessa lähdemme nyt mukaan pienryhmien yhden korin jakomalliin, niin se muodostaa julkisuusongelman nyt ja jatkossa, koska sen jälkeen Kalle Aaltonen julistaa neljä vuotta kuinka hän kukisti ’kolmen suuren monopolin’ tms. Tähän ei voi mennä”, puolueen pitkäaikainen sisäpiiriläinen toteaa katsauksessa.

Hätkähdyttävintä antia on arvio kahdesta isoimmasta puolueesta: ”Tekninen vaaliliitto SDP:n ja kokoomuksen kanssa vaatii tuttuun tapaan meiltä myönnytyksiä, koska demarit ja kokoomus sopivat asioista keskenään ja ottavat meiltä jotakin taas mikä ei heille tuloksen mukaan kuulu. Tämäkin on selvää entisen tyylin mukaisesti. No, PS-neuvottelijat tietävät mitä tekevät, kun ovat SDP:n ja kokoomuksen kanssa samassa pöydässä”.

Sivumennen todettakoon, että periaatteessa puolueelle oli tarjolla myös täysin toisenlainen tie. Jos se olisikin lähtenyt teknisessä liitossa kimppaan pienryhmien kanssa, kyseinen koalitio olisi muodostanut valtuuston enemmistön ja koalition suurimpana puolueena perussuomalaiset olisi saanut kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden. Erittäin rumaltahan se olisi näyttänyt, mutta kylmästi puolueen vallan maksimoimista ajatellen tämä vaihtoehto olisi ollut ylitse muiden.

Tällainen vaihtoehto ei tiettävästi ollut lähelläkään toteutumista, kuten ei puolueen osallistuminen korimalliin. Ratkaiseva merkitys oli myös puolueen pääneuvottelijana toimineen Jorma Ratian näkemyksellä. Entinen kokoomuksen valtuutettu ei pitkän kokemuksensa ja paikallisista päättäjistä luomansa käsityksen perusteella uskonut, että hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä edustava pienten puolueiden yhteenliittymä voisi todella toteutua ja pysyä kasassa.

Nyt tiedämme, että arvio ei osunut oikeaan. Herääkin kysymys, oliko perussuomalaisten riveissä kunnolla ymmärretty, että pienten koalitiossa oli kyse vain paikkajakoa varten tehdystä järjestelystä.

Nähtäväksi jää, kuinka onnistuneen ratkaisun perussuomalaiset tekivät omalta kannaltaan. Puolue joutui käytännössä valitsemaan, haluaako se leimautua kahden perinteisen valtapuo­lueen tukijaksi vai haastajaksi.

Tiettävästi puolueen sisällä on jo käyty kriittistä jälkipyykkiä. Puolueen pitkäaikaisten rivijäsenten keskuudessa oma tyytymättömyyden aiheensa on ollut myös nykyisen valtuustoryhmän kokoonpano. Onhan siitä peräti kolmannes entisiä kokoomuslaisia, mikä ei tunnu hyvältä perinteisistä perussuomalaisista. Kesän käänteet tuskin helpottivat tätä kipuilua.

Kommentoi