Pääkirjoitus: Palkkiosetelin olivat polttoainetta Lahden poliittisen kriisin liekkeihin

Kesän ajan Lahdessa vellonut poliittinen kriisi oli valtakamppailu, joka sai lopulta poikkeuksellisia piirteitä. Tästä kaikki osapuolet ovat todennäköisesti periaatteessa samaa mieltä.

Näinä aikoina tapahtumien syistä ja seurauksista tehdään tarkempaa analyysiä kaikissa poliittisissa ryhmissä. Todennäköisesti johtopäätökset ovat hyvinkin erilaisia ryhmästä riippuen.

Oli analyysin tekijä kuka tahansa, yhtä näkökulmaa on mahdotonta sivuuttaa. Vallan lisäksi kamppailussa oli kyse rahasta. Tämä tulee kiistatta ilmi, kun vilkaisee muutamia kaupungin hallinto­sääntöön tehtyjä muutoksia.

Lahdessa on viime vuosina ollut päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaksi puolipäiväistä kaupunginhallituksen varapuheenjohtajaa, jotka ovat toimineet myös kaupunginhallituksen jaostojen puheenjohtajina.

Isot puolueet muuttivat äskettäin kaupunginhallituksen kokouksessa hallintosääntöä siten, että hallituksen varapuheenjohtajuus ja jaoston puheenjohtajuus eivät ole enää kytköksissä toisiinsa.

Kaupunginhallituksen jaostot pystyvät valitsemaan keskuudestaan jaoston puheenjohtajan, ja puolipäiväinen 30 000 euron vuosipalkkio kohdistetaan nimenomaan jaoston puheenjohtajalle, ei kaupunginhallituksen varapuheenjohtajalle.

Muutoksella oli merkitystä paikkajakovääntöjen myötä syntyneessä kahden koalition tilanteessa, jonka myötä kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtajuus meni pienten ryhmien koalitiolle eli käytännössä Pro Lahdelle. Hallintosääntöön tehtyjen muutosten myötä pienten koalitio ei kuitenkaan saa jaoston puheenjohtajuutta eli puolipäiväistä tehtävää. Kyseiset paikat menevät kokoomukselle ja perussuomalaisille.

Tällainen paikkajako on vielä perusteltavissa vaalituloksella, päinvastoin kuin useat muut äskettäisten hallintosääntömuutosten myötä syntyneet tilanteet. On ihan kohtuullista ja ymmärrettävää, että päätöksentekokoneiston kolme rahakkainta paikkaa menevät kolmelle eniten ääniä saaneelle puolueelle.

Kyse on pelkän rahan lisäksi äänestäjien tahdon toteutumisesta: eniten kannatusta saaneiden puolueiden onkin syytä saada edustajansa niille paikoille, missä päättäjille on palkkiojärjestelyiden avulla annettu parhaat mahdollisuudet käyttää aikaa tehtäviinsä.

Kokonaan oma keskustelun aiheensa sitten onkin, kuinka tarpeen tuollaiset palkkiojärjestelyt ylipäätänsä ovat. Pahimmillaan ne vain lisäävät vaikeuskerrointa vaalien jälkeisessä paikkajakopalapelissä, kuten tälläkin kertaa osittain kävi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että pien­ryhmien tavoitteena ei ollut teknisten liittojen muodostaminen ja sitä kautta kaupunginhallituksen puheenjohtajiston rahapaikan nappaaminen pois isoilta. Pienryhmät ajoivat korimallia saadakseen paikkajakoa kokonaisuutena oikeudenmukaisemmaksi. Jos malli olisi otettu käyttöön, kolme isointa puoluetta olisi päässyt valitsemaan itselleen kaupunginhallituksen rahakkaimmat paikat ilman sen kummempaa sääntökikkailua.

Vääntöä on käyty myös pienemmistä summista. Isot puolueet muuttivat hallintosääntöä siten, että lautakuntiin tulee myös toiset varapuheenjohtajat. Näin myös isot puolueet saivat itselleen varapuheenjohtajan paikan, koska kahden koalition tilanteessa ensimmäiset varapuheenjohtajuudet menivät pienryhmille.

Järjestelylle on vaikea nähdä järjellistä perustetta valtapolitiikan näkökulmasta. Päätöksenteon arjessa ei käytännössä pääse syntymään tilannetta, jossa toisella varapuheenjohtajalla olisi painoarvoa sen enempää kuin lautakunnan rivijäsenellä.

Niinpä ainoaksi selitykseksi tittelinkipeyden lisäksi jää raha. Tässä tapauksessa säälittäviä vaihtoehtoja molemmat.

Varapuheenjohtajille maksetaan 1 800 euron vuosipalkkio. Yksittäiselle ihmiselle ihan mukava summa, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, minkä luulisi päätyvän koko päätöksentekokoneistoamme repivän poliittisen riidan yhdeksi välikappaleeksi.

Varapuheenjohtajuuksien kanssa tehty kikkailu alleviivaakin surullisella tavalla, kuinka pienten asioiden takia kärhämän loppumetreillä oltiin valmiita rapauttamaan jo entisestäänkin pohjalukemissa ollutta valtuuston ilmapiiriä.

Palkkiosetelit olivat polttoainetta, joka sai kriisin liekit lepattamaan loppuvaiheessa entistä voimakkaammin. Valta ja raha voivat pahimmillaan turmella pieninäkin kerta-annoksina.

Puolueiden kannalta kyse on myös valmistautumisesta tuleviin vaaleihin. Mitä useamman ihmisen ne onnistuvat pitämään tyytyväisinä paikkajakovaiheessa, sitä helpompaa saada ehdokkaita seuraaviin vaaleihin. Tämä ajatus oli epäilemättä taustalla myös isojen puolueiden runnomassa muutoksessa, jonka mukaan lautakunnan jäsenistä ei tarvitsekaan enää olla entiseen tapaan vähintään puolet valtuutettuja.

Näytelmän jatko-osan näemme siinä vaiheessa, kun kaupungin yhtiöiden hallituspaikat kokouspalkkioineen tulevat jakoon. Näillä näkymin pienryhmät ovat jäämässä kokonaan ilman paikkoja, mikä myrkyttää ilmapiiriä entisestään.

Kommentoi