Ämpärillinen: Näissä vaaleissa vaikutetaan kotikulmiisi

Vaalien jälkeen jaetaan taas paikkoja mitä erilaisimpiin luottamuselimiin. Yksi niistä on leikkialuetoimikunta, jossa päättäjät ainakin pääsevät vaikuttamaan konkreettisesti kaikkein nuorimpien lahtelaisten arjen tärkeisiin paikkoihin. Marjaana Kontu

Astu ulos ovesta, lähde pienelle kävelylenkille ja havainnoi ympäristöäsi lapsenomaisen ihmettelevällä asenteella.

Miksi juuri tuossa menee tie? Ja miksi siinä on tuon verran kaistoja kuin on? Miten tuo talo on tuon korkuinen eikä kerrosta matalampi tai korkeampi? Miksi puistossa on juuri tuollaiset penkit ja leikkipaikat?

Jokaisen kysymykseen on yksinkertainen vastaus: koska paikalliset päättäjät ovat niin päättäneet.

Pienikin ympäristön havainnointi riittää havainnollistamaan, että paikallinen päätöksenteko todellakin tulee niin lähelle meidän jokaisen arkea kuin olla ja voi. Eduskunnassa tai EU:ssa saatetaan tehdä hienommalta kuulostavia isoja poliittisia ratkaisuja, mutta kukaan muu kuin lahtelainen päättäjä ei pysty vaikuttamaan yhtä vahvalla kädenjäljellä arkiseen elinympäristöömme.

Juuri tällaiset mahdollisimman konkreettiset, yhdellä kävelylenkillä hahmotettavat fyysisen ympäristön ratkaisut nousevat usein paikallispolitiikan kuumimmiksi puheenaiheiksi.

Jokaisella vaalikaudella on ollut omat polemiikin aiheensa, joista on riittänyt vahvoja näkemyksiä puolesta ja vastaan. Esimerkiksi kymmenkunta vuotta sitten Lahdessa käytiin kovaa vääntöä toriparkkiratkaisusta.

Jokaisella äänestäjällä on oikeus muodostaa oma näkemyksensä tasan niillä perusteilla kuin parhaaksi katsoo.

Näissä vaaleissa on ihan omat konkreettiset puheenaiheensa. Keskustan liikennesuunnitelma on jo niin vakiintunut osa paikallista keskustelua, että siitä saatetaan käyttää lehtiotsikoissa tai vaalimainoksissakin sen hallinnollista lyhennenimeä Liisu.

Se jos mikä on merkki siitä, että asiasta ei ainakaan ole vaiettu, koska paikallisessa päätöksentekokoneistossa pyörii pilvin pimein vastaavia lyhenteitä, joita ei ikinä voisi käyttää suurelle yleisölle suunnatuissa viesteissä sillä oletuksella, että kaikki tietävät, mistä on kyse.

Liisun herättämä keskustelu johtuu ennen kaikkea siitä, että siinä puhutaan konkreettisesti Vesijärvenkadun ja Vuoksenkadun katuratkaisuista. Onhan Lahdessa ennenkin valmisteltu vastaavia pitkän tähtäimen liikennesuunnitelmia, mutta ne eivät ole aina herättäneet yhtä kovaa polemiikkia.

Tälläkään kertaa keskustelu ei kävisi näin kovilla kierroksilla, jos suunnitelmassa puhuttaisiin takavuosien tapaan vain epämääräisesti yleisellä tasolla ”kävelypainotteisesta keskustasta” tai ”keskustan kehästä”, ottamatta kuitenkaan vielä kantaa yksittäisiin katuihin. Todellinen keskustelu pääsee yleensä vauhtiin vasta yksityiskohtien kautta. Päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta nykytilanne on parempi vaihtoehto. Asioista on syytä puhua niiden oikeilla nimillä aina kuin mahdollista.

Kokonaan oma lukunsa näiden vaalien puheenaiheissa ovat pyöräilyyn liittyvät hankkeet, etunenässä älypyörätie ja polkupyöräilijöiden liikenneympyrä. Molempien hankkeiden tarpeellisuus on keskustelusta päätellen jäänyt hämärän peittoon monelle kaupunkilaisille. Eivätkä budjettien ylitykset ainakaan laimenna keskustelua.

Molempien hankkeiden tarpeellisuudesta on kenen tahansa helppo muodostaa mielipide pienellä kävelylenkillä ja ympäristön havainnoinnilla.

Omien arkikokemusteni perusteella olen kirjoitellut molemmista hankkeista kriittiseen sävyyn, koska siihen on mielestäni ollut aineksia enemmän kuin riittävästi.

Samalla olen kuitenkin ollut tuskallisen tietoinen siitä, että mikä tahansa pyöräilyyn liittyvä hanke saa näinä päivinä keskusteluissa todellista kokoaan isommat mittasuhteet, koska pyöräilystä on tullut kummallinen identiteettipolitiikan taistelutanner.

Silloin kyse on jo kokonaisten maailmankatsomusten ja elämäntapojen yhteentörmäyksestä, jolloin alkuperäinen asia kaikessa yksinkertaisuudessaan hautautuu taka-alalle.

Oudolta tuntuvia liikenneratkaisuja on syytäkin ruotia kriittisesti, mutta samalla on rehellisyyden nimissä hyvä pitää kirkkaana mielessä, että todelliset Lahden kohtalonkysymykset ovat muualla.

Miten onnistumme nostamaan alueen osaamistasoa ja hyödyntämään täysillä yliopiston tarjoamat mahdollisuudet? Miten voimme houkutella tänne uutta yritystoimintaa ja tukea nykyisten yritysten uudistamista? Miten tartumme syrjäytymis- ja päihdeongelmaan tilanteessa, jossa sote-kuviot ovat menossa perusteellisesti uusiksi valtakunnallisessa uudistuksessa?

Ja niin edelleen. Isoja ja monimutkaisia kysymyksiä, joihin ei todellakaan ole yksinkertaisia vastauksia. Kehtaan tunnustaa häpeilemättä, että ainakin itselleni on paljon helpompaa muodostaa mielipide polkupyöräympyrästä.

Sen osalta haluaisin muuten sivumennen sanottuna tehdä pienen ihmiskokeen asentamalla riistakameran ympyrän viereen. Haluaisin nähdä, ajaako joku todella joskus oikeasti jäähallin mäkeä alas tullessaan urheilukeskuksen suuntaan sillä tavalla kuin liikennesuunnittelijat ovat ajatelleet: lähes koko ympyrän oikean kautta kiertäen eikä ikiaikaisen perinteistä ja ylivoimaisesti luontevinta reittiä tien vasemman reunan kevyen liikenteen väylää pitkin.

(Tekstin valmistumisen jälkeinen tilannepäivitys ti 8.6. Riistakamerassa näkyisi onnettomuuksia, kun vanhaa tuttua reittiä ajavat pyörälijät törmäävät uuteen reunakiveykseen. ( ESS 8.6.) ).

Demokratian suola on siinä, että jokaisella äänestäjällä on oikeus muodostaa oma näkemyksensä tasan niillä perusteilla kuin parhaaksi katsoo. Vaikka sitten yhden ympyrän tai kokonaisen sote-uudistuksen perusteella. Pääasia, että ääni tulee käytettyä.

Jos et ole omaa näkemystäsi ehtinyt muodostaa, vielä ei ole myöhäistä. Yksikään toinen päättäjä ei vaikuta välittömään lähiympäristöösi ja arkeesi niin paljon kuin sunnuntaina valittavat valtuutetut. Ymmärrät sen astumalla ulos ja katsomalla ympärillesi.

Kommentoi