Pääkirjoitus: Valta keskittyy Lahteen sote-uudistuksessa

Maakunnan yhteinen keskussairaala sijaitsee Lahdessa, joka on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän suurin rahoittaja ja omistaja. Tuleva sote-uudistus laittaa paikallisen terveydenhuollon valtakuviot uusiksi, alustavien arvioiden mukaan pienten kuntien kustannuksella. Antti Yrjönen

Alueen kunnat tekivät muutama vuosi sitten massiivisen yhteisen ponnistuksen perustaessaan Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän. Alueen erikoissairaanhoito ja lähes kaikkien kuntien perusterveydenhuolto yhdistettiin samaan maakunnallisen organisaatioon. Vuoden 2017 alussa toimintansa aloittanut yhtymä oli todellinen edelläkävijä, vastaavan mittaluokan hankkeita ei ollut aiemmin tässä maassa nähty.

Vain muutama vuosi ennen yhtymän perustamista Päijät-Hämeeseen oli yritetty viritellä suuren luokan kuntaliitosta, jonka myötä jopa kaikki maakunnan kunnat olisivat saattaneet liittyä yhdeksi suurkunnaksi. Ajatus torpattiin lopulta isossa osassa alueen kuntia ja lopulta koko isosta projektista jäi käteen Lahden ja Nastolan yhdistyminen.

Yhtymän perustaminen onkin helppo nähdä luontevana jatkumona kuntaliitoshankkeelle. Kun yhteistyötä ei onnistuttu syventämään kuntarajoja poistamalla, temppu toteutettiin toisin.

Yhtymää perustaessa taustalla kummitteli kuitenkin sama mörkö kuin suurkuntahankkeessa: alueen pienempien kuntien tuntema epäluulo Lahtea kohtaan. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan tekemällä yhtymän toimintaa säätelevään perussopimukseen pykäliä, jotka takaavat myös pienten kuntien vaikutusmahdollisuuden. Toisaalta Lahti on perustellusti halunnut, että sen asema yhtymän suurimpana omistajana ja rahoittajana on huomioitu asianmukaisesti yhtymän päätösvaltaa jaettaessa.

Lopputuloksena on ollut kompromissi, joka koskee päätöksentekoa yhtymän ylimmässä päätöksentekoelimessä eli yhtymäkokouksessa. Sen mukaan päätöksen syntyminen yhtymäkokouksessa edellyttää kannatusta vähintään puolelta edustettuina olevista äänistä ja vähintään kolmasosalta asian käsittelyyn osallistuvista kunnista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätöksenteko voi ajautua umpikujaan, jos molemmat vaatimukset eivät täyty samanaikaisesti. Asiasta saatiin huhtikuun lopussa vahvistus myös hallinto-oikeuden ratkaisulla, joka koski yhtymän päätöstä ostaa Hollolan sote-keskus Hollolan kunnalta sen valmistuttua.

Hallinto-oikeuden mukaan päätös oli syntynyt väärässä järjestyksessä, kun sen takana ei ollut riittävästi kuntia. Toisaalta hallinto-oikeuden päätös tarkoittaa myös sitä, että Lahti pystyy äänienemmistöllään halutessaan estämään minkä tahansa päätöksen yhtymässä.

Alueen kuntien pitäisikin pystyä nyt pikimmiten sorvaamaan yhtymälle uusi perussopimus, jotta elintärkeitä palveluita tuottavan yhtymän ylin päätöksentekoelin olisi kykeneväinen päätöksiin kaikissa tilanteissa. Itse aiheutettu juridinen umpisolmu ei halvaannuta samantien päivittäistä hoitotoimintaa, mutta käytännön merkitystä asialla on esimerkiksi talousarviosta päätettäessä.

Nykyisen yhtymän hallintoon ja kuntien väliseen epäluuloon liittyvä problematiikka asettuu omiin mittasuhteisiinsa, kun katse käännetään valmisteilla olevaan isoon sote-uudistukseen. Jos se toteutuu kaavailulla tavalla vuoden 2023 alussa, alueen pienissä kunnissa voidaan vain haaveilla nykyisen kaltaisista vaikutusmahdollisuuksista maakunnan sote-palveluiden järjestämisessä.

Uudistuksen myötä sote-palveluiden järjestäminen siirtyisi uusille maakunnan kokoisille hyvinvointialueille, joiden ylintä valtaa käyttäisi maakunnallisilla vaaleilla valittava valtuusto.

Iltalehti julkisti äskettäin uutisen, jonka mukaan uudistuksen myötä valta keskittyisi maakuntien suurimpien kaupunkien asukkaille (IL 10.5.). Uutisen tausta-aineistona oli kokoomusta lähellä olevan ajatuspaja Toivon laatima selvitys, joka pohjautui viime kuntavaaleissa annettuihin äänimääriin.

Laskelman mukaan kahdeksassa maakunnassa keskuskaupungin asukkaat pystyvät normaalilla äänestyskäyttäytymisellään hankkimaan kotikaupunkinsa ehdokkaille enemmistön maakunnan sote-valtuustossa. Yksi näistä kaupungeista on Lahti, joka olisi tuolla matematiikalla viemässä sote-valtuuston 69 paikasta 40. Toisin sanoen tänne tulisi 58 prosentin enemmistö maakunnan sote-asioista päätettäessä.

Tuollaisten laskemien logiikka voidaan toki perustellustikin kyseenalaistaa. Maakunnallisissa vaaleissa valitaan päättäjiä hoitamaan koko maakunnan asioita ja pienimmästäkin kunnasta tulevalla ehdokkaalla on mahdollisuus kerätä ääniä Lahdesta niin paljon kuin mahdollista.

Noin sen teoriassa pitäisi mennä. Elävässä elämässä on kuitenkin kiistaton fakta, että päättäjän kotipaikalla on oma merkityksensä. Tämä näkyy etenkin siinä vaiheessa, kun on aika tehdä ratkaisu palveluverkon laajuudesta ja toimipisteiden sijainnista.

Alustavien maakuntavaalilaskelmien lopputulos onkin mielenkiintoinen, kun sitä peilaa paikalliseen lähihistoriaan. Iso kuntaliitos ei aikanaan toteutunut, mutta käytännössä sillä ei ole hirveästi merkitystä, jos merkittävimpiä julkisia palveluita koskeva päätösvalta jakautuu ennakoidulla tavalla.

Muunlaiseen lopputulokseen on vaikea kestävillä perusteilla päätyä maakunnassa, jonka keskuskaupungissa asuu selvästi yli puolet alueen asukkaista.

Kommentoi