Ämpärillinen: Jokaisella äänellä on merkitystä

Miten Vesijärvenkadulla liikutaan tulevaisuudessa? Myös paikallispolitiikassa ”katutaistelut” ovat kaikkein kovimmasta päästä olevia yhteenottoja. Tuleva vaalikausi tuskin on poikkeus. Juha Peurala

Mikä ryhmä saa eniten ääniä tulevissa Lahden kunnallisvaaleissa? Ketkä onnistuivat nappaamaan eniten uusia paikkoja itselleen? Kenen kustannuksella? Kuka on äänikuningas tai -kuningatar?

Siinä muutamia kysymyksiä, joita on kevään mittaan spekuloitu tämänkin lehden palstoilla. Reilun kolmen viikon päästä tiedämme vastaukset.

Mutta miksi tuosta kaikesta ylipäätänsä pitäisi olla kiinnostunut? Mitä käytännön merkitystä sillä on, ketkä valtuuston jakkaroille istuvat?

On aika paljonkin. Asia on helppo hahmottaa, kun muistaa yhden oleellisen eron paikallispolitiikan ja eduskuntapolitiikan välillä. Kaupungintalolla ei ole hallitus–oppositio-asetelmaa, jonka myötä tietyt puolueet ovat aina automaattisesti jonkin esityksen takana ja toiset sitä vastaan.

Niinpä jok’ikisen valtuutetun korvien välissä tapahtuvilla raksahduksilla voi olla aidosti ratkaiseva merkitys lopputuloksen kannalta. Lahden valtuustossa ei koskaan voi olla etukäteen täysin varma, miten päätöksiin tarvittava enemmistö muodostuu, jos on muodostuakseen. Kiistanalaisissa asioissa rintamalinjat ovat monesti menneet myös puolueiden sisällä, ei vain niiden välillä.

Lahtelaisen politiikan seuraajat ovatkin vuosien saatossa nähneet tiukkoja jännitysnäytelmiä, jotka ovat ratkenneet yhden tai kahden äänen erolla.

Mikäli asetelma kääntyy täysin päinvastaiseksi, ympäristöpääkaupunkivuosi saa vähintäänkin mielenkiintoisen käänteen.

Jännittäviä äänestyksiä on todennäköisesti luvassa tulevallakin vaalikaudella. Kaikki merkit viittaavat siihen, että puoluekentän pirstaloituminen jatkuu ja vaalien jälkeen Lahden valtuustossa on entistä enemmän keskikokoisia ryhmiä ja entistä vähemmän isoja valtakeskittymiä.

Mitä enemmän valta jakaantuu, sitä vaikeampaa asioita on sopia lahtelaisen politiikan ikiaikaisten perinteiden mukaan parin isoimman puolueen kesken. Päätösten ennakointi muuttuukin entistä vaikeammaksi, mutta samalla myös mielenkiintoisemmaksi.

Suuntaa-antavia spekulointeja on toki mahdollista tehdä jo nyt.

Liikenneratkaisut toimivat perinteisesti sytykkeinä isoille väännöille lahtelaisessa päätöksenteossa.

Nykyinen valtuusto ehti jo tehdä periaatepäätöksen paljon puhutusta keskustan liikennesuunnitelmasta, mutta tarkemmat päätökset suunnitelmaan kuuluvien toimenpiteiden toteutuksesta on vielä tekemättä.

Uuden Lahden vaalikoneeseen annettujen vaalikonevastausten perusteella monella ehdokkaalla on vielä halua palata asiaan ja ottaa koko liikennesuunnitelma uudelleen käsittelyyn. Kertaalleen tehtyjen päätösten kumoaminen ei ole tavanomaista, mutta ei myöskään mitenkään mahdotonta. Nykyinen valtuusto on näyttänyt asiasta esimerkkiä kumotessaan pormestarimallin.

Tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista esimerkiksi nähdä, kuinka isoksi perussuomalaisten ja Pro Lahden edustajien yhteenlaskettu paikkamäärä kasvaa. Heistä valtaosa on valmis torppaamaan suunnitelman.

Tiedämme myös, että suunnitelmaan kriittisesti suhtautuvia ryhmittymiä ja yksittäisiä valtuutettuja löytyy myös monien muiden puolueiden riveistä. Yksinkertaisella matematiikalla päädymme alustavaan arvioon, jonka perusteella tulevalla vaalikaudella valtuuston enemmistö voi hyvinkin olla liikennesuunnitelmaan kriittisesti suhtautuvien valtuutettujen hallussa.

Vastaava asenneilmaston ja voimasuhteiden muutos voi koskea lukuisia muitakin hankkeita, joita Lahti on pyrkinyt tekemään kestävän kehityksen nimissä. Tällä vaalikaudella valtuustossa on ollut niin sanottu punavihreä enemmistö, mikä on tarjonnut vankan peruskannatuksen tuontyyppisille päätöksille.

Mikäli asetelma kääntyy täysin päinvastaiseksi, ympäristöpääkaupunkivuosi saa vähintäänkin mielenkiintoisen käänteen.

Jokainen voi nyt mielessään vaihtaa ”mielenkiintoisen” tilalle haluamansa positiivisen tai negatiivisen adjektiivin, joka vastaa paremmin omaa näkemystä moisesta käänteestä.

Liikenne ei tietenkään ole ainoa näkemyksiä jakava asia. Perinteisesti päättäjiä on ollut tapana jaotella kahteen blokkiin sen perusteella, miten he sijoittuvat perinteiselle oikeisto–vasemmisto-akselille. Paikallispolitiikassa vasemmiston ja oikeiston väliset painotuserot tulevat esille ainakin siinä vaiheessa, kun on aika tehdä valintoja mahdollisten veronkorotusten ja menoleikkausten välillä.

Lahdessa oltiin virittelemässä vielä viime syksynä puolen prosenttiyksikön korotusta tämän vuoden veroprosenttiin, mutta kaupunginhallituksen kokouksessa vain demarit olivat esityksen takana ja nykyisessä prosentissa pysyttäytyminen sopi lopulta heillekin, joten asiasta ei tarvinnut äänestää enää valtuustossa.

Valtion maksamat kertaluontoiset koronatuet ovat helpottaneet tuntuvasti Lahdenkin taloustilannetta. Piristysruiske on kuitenkin vain tilapäinen, joten ei olisi järisyttävä yllätys, jos veronkorotusesitys tulisi pöydälle jälleen tulevalla vaalikaudella.

Perinteisten vasemmisto- ja oikeistopuolueiden kannat ovat hyvin etukäteen tiedossa, mutta etenkin uudempien ryhmien edustajien näkemykset näyttävät vaalikonevastausten perusteella hajaantuvan enemmän. Näyttäisi kuitenkin siltä, että sekä perussuomalaisten että Pro Lahden ehdokkaiden joukossa enemmistö on valmiimpi menoleikkauksiin kuin veronkorotuksiin. Kuinka ollakaan, keskustassa on molempien koulukuntien edustajia kutakuinkin yhtä paljon.

Vaalikone on parhaimmillaankin vain kalpea simulaatio todellisuudesta. Oikeassa päätöksenteossa kaikki riippuu lopulta kokonaistilanteesta: millaisia leikkauksia on tarjolla mahdollisen veronkorotuksen vaihtoehdoksi? Monesti kyse on valinnasta ruton ja koleran välillä.

Uudet valtuutetut pääsevät toden teolla puntaroimaan todellisia arvojaan viimeistään siinä vaiheessa, kun konsernipalvelujohtaja Mika Mäkinen on vyöryttänyt heidän verkkokalvoilleen ensimmäiset madonluvut Lahden taloudesta.

Silloin on arvovalintojen aika ja jokaisella äänellä on merkitystä.

PS. (post scriptum, ei puoluelyhenne). Keskustan liikenneratkaisujen ympärillä vellova politikointi ei ole vain lahtelainen ilmiö. Helsingissä on käyty viime päivinä kovaa keskustelua siitä, voiko tuhat euroa maksavan merkkilaukun ostaja saapua keskustaan metrolla. Keskustelun sytykkeenä oli Helsingin Sanomien haastattelussa sanottu repliikki, jonka mukaan tuollainen olisi mahdotonta.

Ongelmansa kullakin. Voi olla, että lahtelaiset ehdokkaat joutuvat miettimään paremmin paikallisiin oloihin sopivia kielikuvia, enkä tarkoita nyt vain metron puuttumista.

Kommentoi