Pääkirjoitus: Lahden oma VTV pidettävä riippumattomana

Vuosittainen arviointikertomus esittelee kaupungin tarkastustoimen tekemät havainnot ja johtopäätökset. Kansien välissä on sekä ruusuja että risuja. .

Valtakunnallisen uutisoinnin otsikoita on viime aikoina hallinnut Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) ympärillä pyörinyt kohu. Vyyhden purkautuessa on paljastunut, että kyse on paljon isommista asioista kuin virastaan hyllytetyn pääjohtajan meikkilaskuista tai matkakuluista.

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella viraston perinteistä tarkastustoimintaa on vähennetty ja siitä on haluttu tehdä eräänlainen sisäinen kehittäjäkonsultti ja sparraaja, joka auttaa uudistamaan valtionhallinnon toimintaa ”hyvässä vuorovaikutuksessa” tarkastuskohteiden kanssa.

Käytännössä tämä on näkynyt siten, että viraston laatimien tarkastusraporttien sanamuotoja on pehmennelty ja havaittuja epäkohtia on pahimmillaan häivytetty pois näkyvistä.

Kaikki tämä herättää deja vu -tunteen paikallista politiikkaa ja päätöksentekoa tarkkaan seuranneiden keskuudessa. Vastaavanhenkinen asetelma oli Lahdessa vireillä vuonna 2018. Tuolloin valtuustossa käsiteltiin normaaliin tapaan edellisen vuoden arviointikertomusta.

Asian käsittely sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun ennen pykälän käsittelyä pidettiin pitkä neuvottelutauko, minkä jälkeen silloinen valtuuston Milla Bruneau (kok.) kävi kertomassa, että valtuuston puheenjohtajistosta koostuva valtuustotoimikunta ottaa selvitettäväkseen ”arviointikertomuksen ja tarkastuslautakunnan toiminnan kehittämisen tarkoitustaan vastaavaksi”.

Lyhyessä puheenvuorossaan hän viittasi siihen, että valtuustosalissa tuntuu olevan ihmisillä hyvin erilaisia käsityksiä, siitä mikä on tarkastuslautakunnan ja arviointikertomuksen tehtävä.

Asiaa todella puitiin valtuustotoimikunnassa, mutta noin puolen vuoden pyörittelyn jälkeen se haudattiin. Sitä ennen kaupungin hallintosääntöön oli ehditty jopa miettiä sanamuotoa, joka olisi ollut Tampereen yliopistosta hankitun asiantuntijalausunnon mukaan kuntalain vastainen. Ehdotetun pykälän mukaan valtuustotoimikunnan tehtävänä olisi ollut ”seurata, valvoa ja koordinoida tarkastuslautakunnan toimintaa suhteessa kaupunginvaltuustoon”.

Kunnallisoikeuden yliopistonlehtori Asko Uoti joutuikin muistuttamaan lausunnossaan, että lautakunta on lähtökohtaisesti riippumaton kunnan johdosta ja muusta organisaatiosta.

Kaupunginjohtaja muuttikin ehdotettua sääntöpykälää vielä hieman pehmennettyyn muotoon, mutta sekin äänestettiin valtuustossa nurin selvin numeroin, joten valtuustotoimikunnalle ei lopulta tullut minkäänlaista roolia kaupungin tarkastustoiminnassa.

Hallinnollisten ja juridisten kiemurteluiden taustalla oli osittain samantyyppistä ajattelua kuin VTV:n tapauksessa.

Osa Lahden johtavista päättäjistä ja virkamiehistä oli tuolloin ollut jo pitkään sitä mieltä, että kaupungin tarkastustoiminnassa keskitytään liikaa epäolennaisiin yksityiskohtiin ja virheiden kyttäämiseen suurten linjojen sijaan. Arviointikertomuksissahan on vilahdellut esimerkiksi mielenkiintoisia tietoja virkamiesten baarikuiteista, kuten lehtemme lukijat saattavat muistaa.

Myös arviointikertomusten terävät sanamuodot ovat herättäneet vallan kamareissa närää säännöllisen epäsäännöllisesti. Erityisesti maininnat rakenteellisen korruption riskeistä ovat olleet joillekin kuin punainen vaate. Moni on tulkinnut virheellisesti, että esille nostettu huoli ja riski olisi syytös kaupungin organisaatiossa kauttaaltaan rehottavasta korruptiosta.

Onneksi muutaman vuoden takaiset ajatukset ”toiminnan kehittämisestä” eivät lopulta edenneet alkua pidemmälle. Lahden tarkastustoimi on tehnyt ansiokasta työtä ja sen on syytä jatkaa valitsemallaan linjalla. Parhaimmillaan arviointikertomukset ovat konkreettisuudessaan kuin keidas kaikessa siinä kapulakielen ja ympäripyöreän kehittämispöhinän tekstierämaassa, joka leviää kaupungin hallintokoneistossa vääjäämättä kaikkialle.

Isoimman mediahuomion saaneet tapaukset ovat kuitenkin vain pieni osa arviointikertomuksista, kuten jokainen niihin tarkemmin perehtyvä huomaa. Suurelta osin kyse on normaalista hallinnon sisäisestä raportista, jossa on nostettu esille myös onnistumisia ja annettu kehittämisehdotuksia. Arviointikertomus ei todellakaan ole vain klikkiotsikoiden kokoelma.

Yksittäisiin, pieniinkin epäkohtiin puuttumisella on oma tärkeä merkityksensä. Niillä on ennaltaehkäisevä vaikutus. Kaupungin viranhaltijoilta ja päätöksentekijöiltä saattaa jäädä ilmiselvimmät väärinkäytökset ja hölmöilyt tekemättä, kun takaraivossa on tieto siitä, että asian saattaa löytää edestään arviointikertomuksen sivuilta.

Tarkastustoimella onkin osittain samantapainen rooli epäkohtien esiin tuojana kuin medialla. Merkittävänä erona on, että tarkastustoimen kahdella päätoimisella virkamiehellä on ajankäytön ja tiedon saannin puolesta huomattavasti paremmat mahdollisuudet penkoa asioita pohjamutia myöten kuin esimerkiksi tällaisen pienen lehden tekijöillä, joilla tyypillisesti on monta rautaa tulessa ja yhtä juttua kohden käytettävissään korkeintaan muutama tunti.

Haluammekin puolustaa tärkeää työtä tekevän tarkastustoimen täyttä riippumattomuutta. VTV on huolestuttava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun tarkastajilta lähdetään kiskomaan hampaita suusta.

Kommentoi