Pääkirjoitus: Päättäjät opettelevat ajamaan pyörällä uudelleen

Toistaiseksi kaupunki käyttää huomattavia summia ikäihmisten palveluihin ja toisaalta se valtiolta rahaa ikääntyneistä asukkaistaan. Sote-uudistuksen myötä ikääntyneiden asukkaiden osuus kaupungin menoista ja tuloista kutistuu huomattavasti. Kimmo Kirves

Tulevissa kunnallisvaaleissa valittava uusi Lahden valtuusto aloittaa ensi syksynä työnsä tilanteessa, jossa koko suomalainen paikallishallinto on yhden historiansa isoimman myllerryksen edessä.

Mikäli hallituksen valmistelema sote-uudistus toteutuu aiotulla tavalla, päättäjät saavat vuoden 2023 alusta alkaen johdettavakseen kaupungin, jossa moni palikka on loksahtanut täysin uuteen asentoon. Kokeneetkin valtuutetut joutuvat omaksumaan itsestäänselvyyksinä perusasiat uudella tavalla, ikään kuin opettelemaan pyörällä ajon uudelleen.

Asiasta on puhuttu jo paljon, mutta muutos on niin raju, että tilanne saattaa sittenkin tulla osittain yllätyksenä. Asiaan on hyvä pikkuhiljaa varautua, sillä näillä näkymin uudistus on tarkoitus hyväksyä eduskunnassa vielä ennen kesälomakautta.

Kaikkein näkyvin muutos tapahtuu kaupungin rahavirroissa eli tuloissa ja menoissa. Sote-uudistuksen myötä kaupungin napanuora kaikkeen sote-toimintaan katkeaa lopullisesti, kun valtio ottaa hoitaakseen uusien hyvinvointialueiden rahoituksen.

Lahden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki pääsee eroon sote-menoistaan eli käytännössä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle maksetuista maksuista. Sote-menojen osuus kaupungin budjetista on tänä vuonna 403 miljoonaa euroa, mikä on noin puolet kaikista kaupungin menoista.

Toisaalta kaupunki myös menettää huomattavan määrän tulojaan. Sote-uudistuksessa muun muassa siirretään kunnallisveron tuottoa kaupungilta valtiolle. Näin ollen Lahdessakin kunnallisveroprosentin ensimmäinen numero on seitsemän, ja heti sen jälkeen tulee pilkku.

Kuulostaisi oikein hyvältä, ellei valtionverotus kiristyisi samalla vastaavasti, jolloin kokonaisveroaste pysyy käytännössä ennallaan.

Uudet veroprosentit omaksuttuaan päättäjät pääsevät miettimään myös kaupungin menoja uudelta pohjalta.

Sote-uudistus on toteutumassa siten, että pelkästään kaupungin rahaliikenteen vinkkelistä katsottuna Lahti kuuluu häviäjien joukkoon. Lahti menettää asukasta kohden laskennallisesti 60 euroa vuodessa, kun otetaan huomioon kaikki siirtyvät tulot ja menot sekä valtionosuuksiin tehtävät muutokset. Menetys olisi uudistuksessa käytettyjen laskentaperusteiden mukaan vielä isompi, mutta Lahden onneksi sote-lain pykälissä on rajoitin, jonka mukaan muutoksen vaikutus kunnan talouteen saa olla enintään juuri tuo 60 euroa asukasta kohden.

Tilanne ei kuitenkaan ole alueen asukkaiden kannalta kokonaisuutena noin synkkä. Uusi hyvinvointialue on saamassa valtiolta entistä enemmän rahaa paikallisten sote-palveluiden toteuttamiseen. Se ei kuitenkaan enää auta uutta valtuustoa, jonka pitää käytännössä pystyä tuottamaan jäljelle jäävät kaupungin palvelut entistä niukemmilla pelimerkeillä.

Kaikkein suurin osuus kaupungin rahoista menee jatkossa sivistyspalveluihin, etenkin koulujen ja päiväkotien pyörittämiseen. Sen lisäksi tehtäväksi jää monenlaista muuta kaupungin perinteistä toimintaa kaavoituksesta katujen rakentamiseen ja kunnossapitoon.

Sote-uudistuksen vaikutus onkin usein tapana kiteyttää siten, että tulevaisuudessa suomalaisen kunnan tehtävänä on jatkossa huolehtia paikallisesta sivistyksestä ja elinvoimasta. Mitä ikinä tämä tarkoittaakin missäkin päin maata.

Uudistus vaikuttaa myös siihen, miten kaupungin rahat kytkeytyvät eri-ikäisten asukkaiden elämään. Nykyisin kaupunki rahoittaa huomattavilla summilla ikäihmisten sote-palveluita, minkä vastineeksi se myös saa valtionosuuksina rahaa ikäihmisistään.

Tulevaisuudessa ikäihmisten osuus kaupungin menoista ja tuloista painuu lähelle nollaa, ja kaupungin rahat pyörivät etupäässä lasten ja nuorten sekä työikäisten ympärillä. Ikäihmiset ovat toki edelleen kaupungin palveluiden käyttäjiä muun muassa kulttuuripalveluissa, mutta niiden rahallinen merkitys on pieni verrattuna sote-menoihin.

Uudistus saattaa poikia päättäjien keskuuteen myös mielenkiintoista periaatteellista keskustelua, koska rahavirtojen myllerrys haastaa myös perinteisiä ajattelutapoja.

Tähän asti olemme pitäneet itsestäänselvyytenä, että kaupungin kannattaa käyttää rahaa kaikkeen sellaiseen toimintaan, joka ennaltaehkäisee kaupunkilaisten sairastumista. Hyöty on näkynyt ajan mittaan kaupungin rahakirstussa säästyneinä sote-menoina.

Tulevaisuudessa tämä kytkös katkeaa. Kaupunki ei enää hyödy entiseen tapaan taloudellisesti siitä, että sen asukkaat eivät sairasta, vaan säästö menee uuden hyvinvointialueen hyväksi.

Toivottavasti uusi valtuusto ei kuitenkaan sorru ajattelemaan asiaa vain taskulaskimen kanssa ja pelkästään kaupungin rahatilannetta osaoptimoiden.

Asiaa pohdittaessa olemme viime kädessä perimmäisen kysymyksen äärellä: mikä on koko kaupungin olemassa olon tarkoitus? Vaikea keksiä äkkiseltään olennaisempaa tavoitteita kuin kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistäminen ja pahoinvoinnin kitkeminen.

Kommentoi