Huomenna on kulunut tasan vuosi siitä, kun julkaisimme lehdessä poikkeuksellisen näköisen etusivun, jonka perusviesti oli kiteytetty otsikkoon: ”Selviämme tästä yhdessä”. Suomeen oli julistettu pari päivää aiemmin poikkeusolot ja jo hieman sitä ennen maata oli ryhdytty laittamaan toden teolla kiinni 13.3.2020 järjestetyn hallituksen historiallisen tiedotustilaisuuden myötä.
Kyllä, jotenkin olemme tähän asti selvinneet kaikki me, jotka olemme tätä tekstiä lukemassa.
Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että menneen vuoden kokemuksia on turha yrittää tunkea samaan muottiin. Jollekin korona-aika on ollut terveydellinen tai taloudellinen katastrofi, toinen kokee elämänlaatunsa parantuneen ylimääräisten kiireiden helpotuttua ja onpa joku onnistunut synnyttämään uutta liiketoimintaa poikkeusajan avaamien mahdollisuuksien myötä.
Korona-ajan yksittäiset valonpilkahdukset ja positiiviset piirteet eivät kuitenkaan muuta isoa kokonaiskuvaa. Mitä nopeammin tämä on ohi, sitä parempi. Pitkittyvä ja loputtomiin jatkuva poikkeustila on myrkkyä niin ihmisten mielenterveydelle kuin taloudelle.
Kriisin vuosipäivää vietetään osittain samankaltaisissa tunnelmissa kuin sen alkuhetkiä vuosi sitten. Tartuntalukujen perusteella tilanne on jopa pahempi kuin vuosi sitten ja virusmuunnokset herättävät epävarmuutta Suomea laitetaan jälleen kiinni ja kukaan ei voi tietää varmuudella, kuinka koviin rajoitustoimiin joudutaan vielä turvautumaan. Toisaalta poikkeusaika ei tulee enää niin isona yllätyksenä, koska meillä on ollut vuosi aikaa totutella epävarmuuteen ja nopeastikin muuttuviin tilanteisiin.
Kriisin pitkittyminen ja aaltoilu aiheuttaa valitettavasti myös turnausväsymystä ja totaalista kyllästymistä. Nyt mitataan ennen kaikkea henkistä kestävyyttä, koska maaliviivan tarkka sijainti ei ole kenelläkään tiedossa. Viimeisen vuoden aikana on hoettu monessa paikassa, myös tämän lehden kirjoituksissa, että koronan vastainen taistelu on maraton-laji. Olisiko jo rehellisempää puhua suosiolla pidempien matkojen ultra-juoksusta?
Juuri nyt maaliviiva näyttäisi jo häämöttävän horisontissa, koska akuuttiin kriisitunnelmaan yhdistyy myös varovaista toiveikkuutta rokotusten ansiosta. Tuoreimpien arvioiden mukaan koko Suomen aikuisväestö voisi olla rokotettuna kertaalleen jo kesäkuun loppuun mennessä. Lahdessa tämä tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että messuhallissa piikitetään oikein urakalla joskus touko–kesäkuun tienoilla.
Kulunut vuosi on kuitenkin opettanut, että mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) ilmaisi äskettäin huolensa siitä, että korona voi olla riesanamme vielä vuosien ajan, jos virus muuntautuu rokotteille vastustuskykyiseksi. Ei täysin tuulesta temmattu uhka. Siinä tapauksessa rokotteitakin pitää päivittää, joten tulevaisuudessa vuosittaisista koronarokotuksista voi tulla samantyyppinen rutiininomainen toimenpide kuin nykyisistä influenssarokotuksista.
Vuosi sitten terveydellisten uhkakuvien rinnalla oli syvä huoli siitä, miten käy yrityksille ja työllisyydelle. Tuoreimpien tietojen mukaan Lahden työttömyysaste oli tammikuun lopussa suurten kaupunkien korkein: 17,0. Lukema oli 3,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuotta aiemmin vastaavaan ajankohtaan.
Tuollaiseen lukemaan ja kehityksen suuntaan ei tietenkään voi olla tyytyväinen. Kaikesta huolimatta tilannetta voi kuitenkin kuvata jopa pienimuotoiseksi torjuntavoitoksi, jos palautamme mieliin vuosi sitten vallinneet tunnelmat.
Tämä ei tarkoita, että nyt on aika huokaista helpotuksesta, ei sinne päinkään. Monella yrityksellä on nyt vielä huutavampi tarve tukitoimille kuin koronakriisin alussa, koska ne ovat joutuneet kuihduttamaan kassaansa menneen vuoden henkiinjäämiskamppailussaan. Hallituksen on reagoitava tilanteeseen paljon tähän asti nähtyä nopeammin ja voimakkaammin. Muussa tapauksessa esimerkiksi ravintolakentässä tai tapahtuma-alalla on edessä korvaamatonta tuhoa.
Kriisistä selviytymisen ohella on syytä koko ajan varautua myös koronan jälkeiseen aikaan, jolloin saatamme nähdä merkittävänkin talouden kasvupyrähdyksen patoutuneen kysynnän purkautuessa.
Iso kysymys kuuluu, missä vaiheessa nykyinen koronan nimissä tehty elvytyspolitiikkaa muuttuu talouden sopeuttamiseksi. Tämä on erityisen olennainen asia kunnille, jotka ovat toistaiseksi olleet koronakriisin isoimpia voittajia valtiolta tulleiden odotettua muhkeampien tukipakettien johdosta. Normaalitilanteeseen paluu voikin olla kuntapäättäjille kylmä suihku. Tämä on hyvä pitää mielessä myös lähiviikkojen vaalitunnelmissa.
Ilmassa on edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta vuoden takaista etusivun otsikkoa ei ole edelleenkään tarvetta muuttaa. Tavalla tai toisella selviämme tästä yhdessä.