Lukijalta: Naistenpäivän mietteitä

Pertti Vartiainen

Olen elänyt elämää, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on vallinnut mielestäni varsin hyvin. Siitä vinkkelistä tuntuu usein siltä, että täällä Suomessa kapinoivat hyväosaiset. Moniaalla muualla asiat ovat huonosti!

Peruskodissa silloin joskus puoli vuosisataa sitten vallitsi melko kohtuullinen tasa-arvo, vaikka toivomisenkin varaakin oli. Isä-vainaa tienasi ja kulutti rahaa enemmän kuin äiti-vainajani eikä hän osallistunut kotitaloustöihin. Minulta sitä kyllä edellytettiin. Tulipahan opittua!

Koulut ja etenkin opiskelun ylipistossakin koin varsin tasa-arvoisiksi. Eri sukupuolilla oli yliopisto-opinnoissa määräkiintiöt ja tasan samat mahdollisuudet valintoihin, toisin kuin niillä, joille lahjoista huolimatta keskikoulun jälkeen tehtiin kotoa selväksi, että lukiokoulutukseen meidän perheellä ei ole varaa.

Kovin hiljaista oli osallistuminen naisten osalta esimerkiksi liikuntahallinnon ja -suunnittelun kursseilla!

Kun aikanaan tuli laitettua perhe pystyyn, elettiin mielestäni varsin tasa-arvoisesti. Lasten hoidot ja kotityöt hoituivat varsin tasapuolisesti ja lapset kasvatettiin itsenäisiksi ihmisiksi samoin mahdollisuuksin ja omin valinnoin. Joskus demokratiasta oli hyötyä perhe-elämässäkin, kun me pojat voitimme äänin 3–2.

Työelämän vuosikymmenet koin varsin tasa-arvoisina. Työt jakautuivat jokseenkin tasapuolisesti ja palkkaus oli yhtäläinen. Jossain taannoisessa vaiheessa huvittauduin minun elämääni johtaneella naissuoralla; presidenttinä nainen, pääministerinä nainen, opetusministerinä nainen, taannoisen OPM:n alaamme johtaneena virkamiehenä nainen, esimiehenä nainen, vaimona nainen.

Otokseni on suppea, kun on vain tämä yksi elämä.

Kyllä niitä lasikattojakin on, mutta kyllä paljon on kysymys myös taidon ja riittävän halun puutteesta. Omalla alallani, liikunnassa ja urheilussa, on vuosikymmenet valitettu hallinnon liiallisesta miesvaltaisuudesta.

Vaan kovinpa on ollut niukka se opin käyneiden ja pätevien naisten määrä, jotka ovat olleet eri tasoisiin hallinto- ja johtotehtäviin hakeutumassa sekä ammatillisissa että järjestöelämän luottamustehtävissä. Kiintiönaisista ei ole juurikaan hyötyä minkäänlaisten organisaatioiden johdossa!

Nyt meidän maatamme johtaa naisviisikko Sanna Marinin (sd.) johdolla. Minulla on täysi luotto heidän kykyihinsä.

Nykyisen kotikaupunkini poliittinen johtaja on nainen ja monissa muissa keskeisissä posteissa on runsaasti naisia. Heidänkin johdollaan asiat toivottavasti hoituva.

Otokseni on suppea, kun on vain tämä yksi elämä. Ei kuitenkaan mitenkään erikoinen, uskoisin. Asiathan sukupuolten tasa-arvomielessä näyttävät olevan täällä Suomessa varsin hyvin, jos niitä ei katsele tiukasti emansipoituneena, vahvasti värjäytyneiden femakkolasien läpi.

LitM, liikunnan- opettaja, tj.

Kommentoi