Ämpärillinen: Kyllä kiitos, voin markkinoida kävelyä 50 000 eurolla

Viime viikolla moni uutisvirtaa selaillut saattoi vaihteeksi hieraista silmiään. Kauppalehti kertoi tuolloin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämistä tuista erilaisille hankkeille, jotka tähtäävät liikkumisen ohjaukseen.

Tuossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä ja yllättävää. Näinä aikoina on ihan luonnollista, että ihmisiä yritetään kannustaa entistä enemmän kestävien liikkumismuotojen pariin, kuten pyöräilijöiksi ja kävelijöiksi. On perusteltua käyttää tuollaisiin hankkeisiin myös yhteiskunnan varoja, koska onnistuessaan niistä on hyötyä niin kansanterveyden kuin ympäristön näkökulmasta.

Siitä huolimatta kriittinen veronmaksaja joutuu kuitenkin jälleen kerran miettimään, onkohan käytännön toteutus mietitty ihan loppuun asti. Uutisen yksityiskohdat olivat ­omiaan herättämään hilpeyttä tai ärtymystä.

Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalveluiden kuntayhtymälle myönnettiin 33 000 euron avustus hankkeeseen, jonka nimi on ”Dallaus for dummies – löydä oma kävelytyylisi!”. Kauppalehden haastattelema projektipäällikkö ei osannut vielä sanoa, millaisia kävelytyylejä kampanjassa on tarkoitus tuoda esille. Henkilökohtaisesti toivon, että Kummelin legendaarinen Tamppaajat-sketsi saa ansaitsemansa päivityksen 2020-luvulle.

Helsingin seudun liikenne puolestaan sai 32 550 euron avustuksen hankkeeseen, jonka nimi on ”Jalankulun ilmeen päivitys eri konteksteihin sopivaksi ja saavutettavuuskriteerit täyttäväksi sekä kävelykilometrikisan viestintä- ja markkinointisuunnitelma lähivuosille”. Tarkoittaakohan tuo sitä, että esimerkiksi pitkäksi venyneen ravintolaillan jälkeiseen kontekstiin tulee oma ilmeensä?

Lahtelaisittain kiinnostavin hanke on Liikuntatieteellisen seuran Suomi kävelee – kävelybuumi pysyväksi ilmiöksi -hanke, joka on saanut 50 000 euron tuen. Hankkeen kumppaneina ovat Lahden kaupunki, Tampereen kaupunki ja Tampereen kaupunkiseutu.

Tuleeko esimerkiksi pitkäksi venyneen ravintolaillan jälkeisen kävelyn kontekstille oma ilmeensä?

Uutisen mukaan hankkeessa ”henkilökohtainen tarinankerronta valjastetaan tietoisesti kävelyn markkinointiin” ja hanke toteutetaan monikanavaisella some- ja mediaviestinnällä.

Kiehtovaa. Pelkästään noiden tietojen perusteella minulle syntyy vahva mielikuva siitä, miten hanke pitää toteuttaa ja tarjoudunkin tekemään sen tarkoitukseen varatulla summalla.

Summasta tuleekin väkisinkin mieleen parin vuoden takainen kohutapaus, jolloin liikenne- ja viestintäministeriö tilasi toimittaja Kaarina Hazardilta ja ohjaaja Mikko Roihalta kymmenen kotikutoisen näköistä kännykkävideota yhteensä juurikin 50 000 eurolla. Videoissa esiteltiin erilaisia liikenteen infrahankkeita.

Ajattelin tehdä samassa hengessä selfie-keppi ojossa kymmenen videota, joissa kävelen ympäriinsä ja kerron matkan varrelta henkilökohtaisia tarinoita.

Yksi reitti menee ehdottomasti Saksalasta Möysän koululle, lapsuuteni koulureittiä. Esimerkiksi Uponsillan kohdalla saatan pysähtyä muistelemaan, kuinka jouduimme ohi ajaneiden poliisien puhutteluun, kun olimme heitelleet sillan alla käveleviä kavereita lumikökkäreillä ja poliisi luuli meidän heittelevän autoja. En tiedä, kiinnostaako tuo ketään, mutta henkilökohtaista se ainakin on hankkeen tavoitteen mukaisesti.

Myöhemmän elämän varrelta löytyy hieman erilaisia reittejä ja opiskeluvuosieni ansiosta pystyn hyvin hoitamaan myös hankkeeseen kuuluvan Tampereen osuuden. Siellä pystyn viemään henkilökohtaisen tarinankerronnan seuraavalle tasolle esittelemällä erään Osuuspankin kulman, jonne oli sovittu ensitreffit tulevan vaimoni ja lasteni äidin kanssa.

En ole lainkaan varma siitä, millaisia katsojamääriä nuo videot saavat, mutta Hazardin ja Roihan raivaaman polun ansiosta en ota asiasta pätkääkään paineita. Esimerkiksi heidän kävelyä ja pyöräilyä koskevalla videol­la oli ennen iltapäivälehtien uutisointia 539 katsojaa ja Porin satamaa esittelevällä videolla 142.

Eikä tässä vielä kaikki! Kustannustehokkuuden nimissä voin tarvittaessa toteuttaa kaupanpäällisiksi myös toisen tukea saaneen hankkeen ideaa ja esitellä kehittelemiäni uusia kävelytyylejä.

Tarvitseeko tästä enää edes keskustella? Ei muuta kuin nimet sopimukseen ja kuvauk­set käyntiin, kun kerran rahaa on?

Kommentoi