Ämpärillinen: Käytöksen kultainen kirja valtuustolle - tulkinta jokaisen omalla vastuulla

Lahden valtuusto teki viime viikolla vilkkaan keskustelun jälkeen päätöksen, joka on yksi hämmentävimmistä aikoihin. Useamman yön nukuttuanikaan en ole edelleenkään ihan varma, mitä pitäisi ajatella valtuuston hyväksymästä toimintaohjeesta nimeltä ”Epäasiallisen käytöksen käsitteleminen luottamuselimessä”.

Äkkiseltään on helppo yhtyä niihin näkemyksiin, joiden mukaan on kummallista, että tuollainen ohjeistus tarpeen Lahden kaupungin ylimmässä päätöksentekoelimessä. Seitsemän sivun mittaisessa asiakirjassa on monia hyvään käytökseen liittyviä ohjeita, joiden pitäisi olla niin itsestään selviä, että niitä ei tarvitse erikseen kertoa aikuisille ihmisille.

Kaiken keskustelun pe- rusteella on ollut hieman vaikea saada otetta, mistä koko ohjeistuksessa on pohjimmiltaan kysymys.

Valtuustokeskustelun perusteella ongelmallinen käyttäytyminen liittyy etenkin kokoussalin ulkopuoliseen toimintaan ja erityisesti kokousten jälkeiseen some-käyttäytymiseen.

Tämäntyyppiset kommentit eivät yllätä viime kuukausien jälkeen. Erityisesti isoimpien valtuustoryhmien välit jäätyivät viime syksynä ennätyksellisen kylmiin lukemiin, kun Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä oli päätetty uuden yhteisyrityksen perustamisesta hyvin värikkäiden ja kiistanalaisten vaiheiden jälkeen. Ei tarvinnut olla kovin kummoinen ihmistuntija havaitakseen, että koko prosessi oli mennyt some-keskusteluissakin puolin ja toisin tunteisiin –  ja kovaa.

Keskustelun kärjistymisessä on taustalla on myös aikamme isoja megatrendejä, jotka jylläävät kaikkialla. Nykyinen viestintäympäristö on tutkitusti kärjistänyt poliittista keskusteluilmapiiriä, koska some-alustojen algoritmit tarjoavat parhaiten huomiota kärjistäville ja vastakkainasettelua herättäville viesteille.

Se mikä on jollekin suoraa ja rehellistä puhetta, on toiselle moukkamaista öykkäröintiä.

Niinpä olemme päätyneet loputtomaan kierteeseen, jossa ihmisten sanomisia tulkitaan mahdollisimman pahantahtoisesti ja toisaalta mieliä pahoitetaan kaikesta mahdollisesta.

Valtuustokeskustelussa Jari Rissanen (kesk.) kertoi tästä mielenkiintoisen esimerkin mainitsemalla, kuinka häntä oli erään valtuustokokouksen jälkeisessä keskustelussa syytetty rasistiksi, kun ei ollut kannattanut erästä asiaan liittyvää aloitetta. Aika paljon mielikuvitusta vaativa syytös. Uskon jokaisen kyseisen henkilön edes pintapuolisesti tuntevan olevan tästä samaa mieltä.

Käyttäytymisohjeiden laadinta ja soveltaminen olisikin hyvin helppoa, jos kyse olisi vain ilmiselvimpien tapausten kitkennästä. Esimerkiksi seksuaaliselle häirinnälle pitää olla ehdoton nollatoleranssi.

Vaikeudet alkavat siinä vaiheessa, kun puhe on harmaalla vyöhykkeellä olevista rajatapauksista. Niiden käsittelyyn pitää löytää tasapainoinen toimintatapa, jossa kuka tahansa uskaltaa esittää näkemyksensä, mutta toisaalta tiukkakin poliittinen väittely on mahdollista. Pysytään asiassa, mutta ei hyökätä henkilöä kohtaan.

Kyse on aina tapauskohtaisesta tulkinnasta ja sääntöjen soveltamisesta. Maanantaina hyväksytyssä ohjeistuksessa onkin useita hämmentäviä kohtia, joiden käytännön toteutus olisi mielenkiintoista nähdä.

Ohjeistuksen mukaan epäasiallista käytöstä on muun muassa ”mielipiteiden ohittaminen ja huomioimattomuus”. Mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Jos tuon tulkitsee yhtään kirjaimellisesti, suunnilleen jokainen valtuutettu kohtaa epäasiallista käytöstä koko ajan. Iso osa valtuustopuheestahan on tuuleen huutelua, jota kukaan ei kommentoi mitenkään. Vastuuttomaksi käytökseksi puolestaan määritellään ”roolista lipsuminen”, mikä myös kuulostaa erittäin tulkinnanvaraiselta asialta, varsinkin kun tuota roolia ei ole mitenkään määritelty.

Ohjeen tihrustamiseen ei kuitenkaan kannata käyttää määränsä enempää ruutia, koska juridisessa mielessä sillä on tiukan paikan tullen korkeintaan vessapaperin arvo. Useassa puheenvuorossa huomautettiin maanantaina aivan oikein, että toisia kunnioittava käytös lähtee tosiasiassa jokaisesta itsestään.

Valtuuston tapauksessa koko kuvioon tuo mausteensa se tosiasia, että kyseessä on äänestäjien valitsema joukko ihmisiä, joilla on hyvin vahva valtakirja toimia neljän vuoden ajan parhaaksi katsomallaan tyylillä. Niinpä kyse ei ole ihan tavanomaisesta työyhteisöstä. Politiikkaan lähtö on aina vaatinut tiettyä paksunahkaisuutta, mihin nykyinen some-aika on tuonut vielä omat lisäkierteensä.

Tulevissakin kunnallisvaaleissa äänestäjät päättävät jälleen kerran, millaisella tyylillä politiikkaa tekeviä päättäjiä valtuustosaliin tulee. Tässäkin asiassa makuja ja mieltymyksiä on joka lähtöön. Se mikä on jollekin suoraa ja rehellistä puhetta, on toiselle moukkamaista öykkäröintiä.

Oli ehdokkaan tyyli mikä tahansa, toivottavasti äänestäjät jaksavat kuitenkin aina kiinnittää huomiota myös viestin sisältöön. Olennaisinta pitäisi kuitenkin aina olla se, mitä ehdokkaalla on sanottavaa, ei miten hän sen sanoo.

Mikä ikinä onkaan uuden valtuuston kokoonpano, se voisi asettaa itselleen heti yhden tavoitteen. Uusi valtuustokausi voisi olla myös uusi alku valtuuston keskinäiselle yhteistyölle ja kanssakäymiselle, oli kyse sitten julkisuuteen näkyvistä puheista tai kulissien takaisesta toiminnasta. Kaikki alkaa peiliin katsomisesta.

Valtuuston käyttäytymissääntöjä koskevasta keskustelusta voi tulla helposti sellainen käsitys, että koko ohjeistus olisi tarpeen käytännössä muutaman henkilön vuoksi. Tällaisissa kommenteissa pahennusta herättävät henkilöt esiintyvät tyypillisesti samantapaisina salaperäisinä hahmoina kuin Harry Potter -tarinoiden Voldemort: ”Hän joka jääköön nimeämättä”.

Tähän liittyen valtuuston kokouksessa nähtiin mielenkiintoinen tilanne, kun Kalle Aaltonen (Pro Lahti) oli kertonut, millaista epäasiallista kohtelua ja syrjintää hän on kokenut valtuustourallaan.

Iso osa Aaltosen mainitsemista asioista oli kuultu vuosien saatossa hänen aiemmissa puheenvuoroissaan ja kerrottu myös lehtijutuissa, mutta mukana oli myös aiempaa yksityiskohtaisempaa kuvausta esimerkiksi Vierumäen valtuustoseminaarissa sattuneesta väkivaltauhkauksesta.

Elisa Lientola (vas.) piti kurjana sitä, että yhteisistä pelisäännöistä keskusteltaessa ”kerrataan taas kerran valtuutettu Aaltosen listauksia siitä, kuinka nimettömänä syytellään sinne ja tänne”. Lientolan mielestä valtuustosaliin ei kuulu ”äskeisen kaltainen vihainen ja aggressiivinen puhe”.

– Kukaan ei voi olettaa, että saa toisten luottamuksen ja kunnioituksen käyttämällä aggressiivista kieltä, Lientola sanoi.

Aaltosen mielestä tuollaiset kommentit ovat yritys mustamaalata ja leimata ihmisiä.

– Tuo ei ollut minun mittapuulla ainakaan millään tavoin aggressiivinen, mitä tuossa tapahtui, Aaltonen kommentoi Lientolan arvostelemaa aiempaa puheenvuoroaan.

Jos olette asiasta yhtään enempi kiinnostuneita, voitte käydä katsomassa tuon puheenvuoron kaupungin nettisivuilta löytyvän edellisen valtuustokokouksen kokoustallenteesta minuuttilukujen 1.32–1.37 kohdalta.

Enpä anna teille puolella sanallakaan tulkintaohjeita, vaan voitte vapaasti tehdä omat johtopäätöksenne. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Jos todella menette katsomaan kyseisen pätkän, osa teistä on enemmän Lientolan kannalla, osa Aaltosen. Itse kunkin näkemys riippunee pitkälti muun muassa siitä, millainen ennakkokäsitys teillä on kyseisistä henkilöistä.

Kyseinen esimerkkitapaus kuvastaa hyvin sitä, kuinka vaikeaa käyttäytymissääntöjä koskeva keskustelu voi olla, jos aivan perusasioista ollaan eri karttalehdellä. Ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mitä valtuustossa tapahtuva epäasiallinen kohtelu tosiasiassa on ja kuka on kiusaajan ja kuka kiusatun roolissa.

Jostain asioista eri näkökantojen edustajat sentään puhuvat samantapaisin sanankääntein. Se toinen osapuoli tuntuu aina vievän keskustelua sivuraiteille ja puhuvan itse asian vierestä.

Kiinnostava keskustelu, mutta sekin kannattaa laittaa mittasuhteisiinsa. Valtuuston hyväksymässä toimintakulttuurissa ei koskaan ole kyse vain parista ihmisestä.

Kommentoi