Jo paljon ennen Lahden hakemuksia vihreäksi pääkaupungiksi joutui ihmettelemään kaupungin metsänhoitoa. Aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka kaupungin metsiin ei juuri kirves eksynyt ja metsät pääsivät yli-ikäisiksi.
Harvennusta siis tarvittiin, mutta asiaan vaikutti myös ilmeisesti kaupungin krooninen rahapula. Sitten alkoivat avohakkuut eri puolilla kaupunkia: Karisto hakattiin aukeaksi, Kytölä 1–3 alueet hakattiin aukoiksi ja Tapanilassa ja eri puolilla kaupunkia on ollut aukkohakkuita some-kirjoitusten mukaan.
Myös Itsenäisyyden puita on kaadettu Villähteeltä, ja Kytölässä on kaadettu teiden varsilta kaikki vanhat tammet ja niin edelleen. Näin muutetaan vihreää masentavan harmaaksi.
Jotain yhteyksiä näillä hakkuilla on oltava asemakaavoitukseen, koska ne alkavat aina kaavoitusvaiheessa. Entinen Kiiliäisvuoren luonnonsuojelualue muun muassa muutettiin kaavassa luonnon monimuotoalueeksi, jotta siihen olisi helpompi päästä kaavoittamaan asuintaloja.
Lännen puoleinen alue jäi täysin kaavoittajan armoille, mutta Vuorenrinteen tienvarsi säästyi luonnonsuojelijoiden ansiosta. Sekään ei ole vielä varmaa, koska Kiiliäisvuoren kukkuloiden väliin tehtiin ylileveä ulkoilureitti ja Löylytien kaava-alue, jotka katkaisevat luontopolut harjanteiden välillä.
Oletus varmaan oli, että se lopulta karkottaa liito-oravat alueelta ja Vuorenrinteen kaavakin päästään toteuttamaan.
Kun alustava kaava oli alueen asukkaille esittelyssä, niin sen jälkeen metsänhoito hakkasi alueet aukeiksi ja siinä meni sitten osa luonnonsuojelualuettakin.
Kuulemistilaisuudessa myös luvattiin, että kulkuyhteys Kytölän selkätieltä luontopoluille säilytetään. Nyt kuitenkin kävi niin, että reunat on rakennettu niin umpeen, että poluille pitäisi kulkea talojen välistä tonttien läpi. Sitä eivät kuitenkaan asukkaat salli. Uudisasukkailta ja meiltä kanta-asukkailta jäivät hyvät marja- ja sienialueet automatkojen päähän!
Lehtikirjoitusten mukaan nyt on samantyyppisiä ristiriitoja eri puolilla kaupunkia. Puhutaan yhtä ja tehdään toista? Perustellusti voidaan päätellä, että kaavoituksen ja metsänhoidon välillä on selvä yhteys.
Metsätalolla vitsailtiin aikoinaan, että metsäihmisten ammattitauti on latvalaho. Siihen ei ole rokotetta ja se on erittäin tarttuva. Minkäänlaista laumasuojaa ei ole niin kauan kuin yksikin puu on pystyssä.
Lahdessa on ilmeisesti jo pitempään ollut taudin kantaja, vihreän kaupungin päreet kainalossaan!
Erikoista näissä aukkohakkuissa on se, että kaupungin metsänhoito ei suorita lainkaan lakisääteisiä istutuksia hakkuualueilla. Lain mukaan istutukset pitää suorittaa, ellei kaavoitettua aluetta ole otettu sille tarkoitettuun käyttöön kolmen vuoden kuluessa.
Lain erikoisuus on, että aluehallintoviraston mukaan istutusten valvonta kuuluu kaupungille itselleen. Kyllähän vihreän pääkaupungin pitäisi jo imagonsa vuoksi hoitaa istutusvelvollisuutensa. Eikö näin ole vihreät valtuutetut?
Yksi asia kuitenkin on selvä. Sen kummemmin kaavoituksella kuin metsänhoidolla ei näytä olevan mitään koordinaatioyhteyttä Green Lahti -organisaatioon, koska tällaista saa tapahtua.
Kyllä näin kunnianhimoisessa ja kalliissakin projektissa pitäisi ottaa huomioon hankkeen iso kuva ja siihen olennaisesti liittyvät kaupungin toimet.
Nyt on käynyt niin, että rakennellaan älypyöräteitä ja pyöräily-ympyröitä, mutta sitten kaupungin reuna-alueilla toimitaan täysin ristiriidassa vihreän kaupungin strategisten tavoitteiden kanssa.
No, ei kait sillä väliä, kun vieraille näytetään vain keskustaa ja sisääntuloreitillä on kallioon louhittu älypyörätie. Rusinat pullasta ja pulinat pois!
TkT, PhD