Ämpärillinen: Erikoista sananvapauskeskustelua - näin toimisin jos Donald Trump muuttaisi Lahteen

Donald Trump kävi jo pari vuotta sitten sadan kilometrin päässä. Vladimir Putinille Lahti onkin tuttu paikka vuodelta 2006. Minna Harmaala

En ole samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttasi ilmaista sanomasi.”

Kuuluisa sitaatti kiteyttää sananvapauden syvimmän olemuksen. Moni luulee lauseen tulleen valistusfilosofi Voltairen suusta, mutta todellisuudessa se on kirjailija Evelyn Beatrice Hallin tekemä tiivistelmä Voltairen ajatuksista.

Oli miten oli, itse ajatuksesta on helppo olla samaa mieltä. Sananvapauden käyttäminen ja puolustaminen on olennainen osa tätä journalistin työtä, jota olen tehnyt eri toimenkuvissa yli 20 vuoden ajan. Saattaa kuulostaa juhlavalta ja ylevältä, mutta todellisuus on useimmiten jotain muuta.

En onneksi ole joutunut puolustamaan sananvapautta henkeni kaupalla. Kaikenlaista palautetta toki tulee lehden tekemistä tai tekemättä jääneistä ratkaisuista. Joskus kipakkaankin sävyyn, mikä on normaalia toimitusten arkea kaikkialla.

Kun tähän on tottunut, sananvapauden käyttö muistuttaa dramaattisten taisteluiden sijaan enemmänkin päivittäistä puurtamista. Olen vuosien saatossa käyttänyt hyvinkin paljon aikaa ja hikeä saattaakseni julkisuuteen sellaisia ajatuksia, joiden sisällöstä saatan itse olla hyvinkin eri mieltä. Viittaan tällä nyt esimerkiksi toimituksen ulkopuolelta tulleisiin mielipidekirjoituksiin, joiden editointi ymmärrettävään ja luettavaan muotoon voi joskus vaatia yllättävän paljon työtä kaiken muun kiireen keskellä.

Koen silloin tekeväni merkityksellistä ruohonjuuritason sananvapaustyötä voltairelaisessa hengessä. Ihmisten on mielestäni syytä saada ajatuksena esille puutteellisesta kielioppisääntöjen osaamisestaan huolimatta.

Hämmästyttävää on, että tämä näytti tulleen joillekin yllätyksenä vielä vuonna 2021.

Kaikkia päätöksiä ohjaa selvä periaate: haluan lehteemme mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ja täysin vastakkaisiakin näkemyksiä tämän kaupungin asioista.

Se ei toki tarkoita, että julkaisemme ihan mitä tahansa. Itsestään selvästi karsimme pois esimerkiksi kaikenlaisen väkivaltaan yllyttämisen. Räväköitä mielipiteitä ja kovaakin kritiikkiä saa esittää, mutta konkreettisten väitteiden pitää perustua faktoihin.

Pieni esimerkki. Voin milloin vaan julkaista kirjoituksen, jossa joku sanoo paikallisten päättäjien tekevän päätöksiään täysin väärien arvojen pohjalta. Se on mielipide, jonka ilmaisemiseen kenellä tahansa pitää olla oikeus.

Jos joku sen sijaan sanoo paikallisten päättäjien olevan korruptoituneita, haluan konkreettisia todisteita väitteen tueksi. Mikäli sellaisia löytyisi, olisin riemusta kiljuen ja täynnä ammatillista innostusta julkaisemassa kirjoitusta ja täydentäisin sitä omalla uutisella.

Yleensä tällaisissa tapauksissa käy kuitenkin niin, että kovat puheet jäävät epämääräisen vihjailun ja mustamaalauksen tasolle ilman konkreettista näyttöä. Faktojen tarkistus on pilannut monta hyvää juttua, kuten vakiintunut sanonta tällä alalla kuuluu.

Mitä ikinä tässä lehdessä julkaistaankin, voitte syyttää asiasta lopulta vain ja ainoastaan yhtä henkilöä. Minua. Suomen lain mukaisesti olen vastuussa tämän lehden sisällöstä ja näin ollen myös päätösvalta julkaisuista on toimituksessa eikä missään muualla.

Työnantajallani on toki koko ajan täysi valta tehdä omia ratkaisujaan. Päätoimittajan vaihto onnistuu tarvittaessa hyvinkin nopeasti, jos toiminta ei miellytä.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä ja dramaattista, koska tilanne on samanlainen missä tahansa mediassa. Omistaja päättää, mitä tekee omaisuudellaan.

Tätä taustaa vasten olenkin seurannut enemmän kuin hämmentyneenä viime aikojen suurta sananvapauskeskustelua, joka leimahti liekkeihin Donald Trumpin Twitter-tilin sulkemisen myötä.

Keskustelussa on sekoitettu pahemman kerran termit sananvapaus ja julkaisuvapaus.

Kaikesta kohinasta huolimatta Donald Trumpilla on edelleen täysi sananvapaus ilmaista mielipiteensä, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että yhdelläkään yksityisellä yrityksellä olisi velvollisuus julkaista niitä. Yrityksillä on edelleen julkaisuvapaus eli ne voivat ihan itse päättää, mitä julkaisevat ja mitä eivät.

Kuvitellaan, että minä perustaisin poliittisen liikkeen, jonka tavoitteena on Helsingin muuttaminen Lahden esikaupungiksi sillä idealla, että helsinkiläisten veroprosentti nostetaan 25 prosenttiin ja korotuksesta saatavat lisämiljoonat ohjattaisiin lahtelaisille.

Minulla olisi täysi vapaus ilmaista tämä ajatukseni ilman mitään seurauksia, mutta Helsingin Sanomat ei välttämättä antaisi minulle kolumnipalstaa käyttööni ajatukseni levittämiseksi. Niin ihanalta kuin tuo ideani kuulostaakin.

Ei siis muuta kuin saamaan itkupotkuraivareita sananvapauden loukkauksesta ja sensuurista.

Tai sitten ei. Saitte ehkä kiinni ajatuksestani, vaikka esimerkki olikin kärjistetty. Pohjimmiltaan samasta asiasta on kyse tuossa Trump-kohussa.

Siksi onkin ollut hämmästyttävää seurata hyvinkin arvovaltaisten poliitikkojen kommentteja, joiden perusteella some-jätit eivät saisi itse tehdä päätöksiä myöntämistään julkaisuoikeuksista vaan asia pitäisi antaa tuomioistuimen harkittavaksi.

Anteeksi vaan, mutta tuo kuulostaa enemmän kommunismilta kuin vapaalta markkinataloudelta.

Kokonaan toinen juttu on, mikä on lopulta järkevintä julkaisuyritysten bisneksen kannalta. Puhumattakaan laajemmista näkökulmista, kuten yhteiskunnallisen keskustelun edellytyksistä ja demokratian toteutumisesta.

Yhteiskunnallisessa mielessä ymmärrän oikein hyvin Twitterin tekemän päätöksen herättämän huolen. Se toi konkreettisesti esille sen, kuinka iso valta parilla jättiyrityksellä on nykyiseen keskusteluympäristöömme. Muutama klikkaus ja näppäimistön painallus Piilaaksossa muuttaa pelikenttää olennaisesti.

Hämmästyttävää on, että tämä näytti tulleen joillekin yllätyksenä vielä vuonna 2021.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Onko Twitterin päätös uhka vai mahdollisuus keskustelukulttuurillemme ja sananvapaudelle? Valtavan isoja ja kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä kysymyksiä, joihin on syytä palata paremmalla ajalla lähiviikkoina.

Sitä ennen jatkan tämän oman pienen ruutuni hoitamista ja huolehdin omalta osaltani mahdollisuuksien mukaan paikallisen sananvapauden toteutumisesta.

Tehtävä on ”jonkin verran” yksinkertaisempi kuin Twitterin julkaisulinjauksia tekevillä henkilöillä, mutta taustalla oleva peruslogiikka on sama.

Tästä herää luonnostaan yksi kysymys, joka teillä kaikilla varmasti olikin jo mielessä. Miten toimisin, jos Donald Trump päättäisi presidenttikautensa jälkeen muuttaa Lahteen, asettuisi täällä kunnallisvaaliehdokkaaksi ja haluaisi julkaista mielipidekirjoituksen lehdessämme?

En missään tapauksessa asettaisi häntä Twitterin tavoin ehdottomaan henkilökohtaiseen julkaisukieltoon, kuten en ole koskaan asettanut ketään. Linja olisi muuten sama kuin kenen tahansa muun tapauksessa: ajankohtaisilla paikallisilla kannanotoilla olisi hyvä todennäköisyys päätyä lehteen. Mikäli kirjoituksissa olisi kyseenalaisia faktaväitteitä, pyytäisin häntä osoittamaan ne oikeiksi.

Tämän ajatusleikin keksittyäni tulin tarkistaneeksi, olisiko tuo kuvio teoriassa mahdollinen lainsäädäntömme perusteella. Kyllä olisi, jos Trump olisi Suomessa työskentelevän kansainvälisen järjestön palveluksessa ja hänen asuinpaikkansa olisi Lahdessa viimeistään 26. helmikuuta. Tämä ihan vaan tiedoksi kaikille paikallisille poliittisille ryhmille, joiden ehdokaslistat eivät vielä ole täynnä.

Kommentoi