Pääkirjoitus: Kaupunkia paremmaksi harrastustarjonnalla

Ensilumenlatu on lahtelaisen harrastustarjonnan maksuton luksustuote. Sami Lettojärvi

Olemme perinteisesti keskittyneet vuoden ensimmäisessä lehdessämme harrastuksiin, koska tammikuu on kinkunsulatuksen ja uudenvuodenlupausten lunastamisen aikaa.

Tällä kertaa harrastuksissa on kuitenkin miettimistä ihan muusta syystä kuin vuoden viimeisenä päivänä annettujen lupausten johdosta. Tämän lehden ilmestyessä elämme edelleen poikkeusaikaa, joka vaikuttaa monin tavoin myös vapaa-ajanviettoomme.

Erilaiset suositukset ja rajoitukset koskettavat erityisesti sisätiloissa harrastettavia ryhmälajeja. Olemme joutuneet sopeuttamaan harrastuksiamme poikkeusoloihin tai keksimään niille kokonaan uutta korviketta.

Korona on jakanut myös harrastuksia voittajiin ja häviäjiin. Samanaikaisesti kun jotkin lajit ovat kokonaan tauolla, monet ulkoilmaharrastukset ovat ennen näkemättömän kovassa suosiossa.

Yleensä jotain osaa arvostaa toden teolla vasta sitten, kun sen menettää. Poikkeusajan myötä olemmekin joutuneet kantapään kautta oppimaan, mikä merkitys harrastuksilla on hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa harrastustoiminnan merkitys on ymmärretty jo kauan sitten. Lahtelaisessa päätöksenteossakin on nähty vuosien saatossa monenlaisia aloitteita, joiden tavoitteena on ollut tarjota lapsille ja nuorille joko maksuttomia tai kohtuuhintaisia harrastuksia.

Samansuuntaisia pyrkimyksiä on ollut myös valtakunnallisesti, ja nyt ne ovat muuttumassa pikkuhiljaa sanoista teoiksi. Lahtikin on päässyt mukaan niin sanottuun harrastamisen Suomen mallin pilottiin (sivu 5).

Eli mihin? Koko asia kuulostaa äkkiseltään tyypilliseltä hallinnolliselta kapulakieleltä, mutta sen taustalla oleva tarkoitus on hyvä. Tammikuun lopussa alkavassa hankkeen kokeiluvaiheessa tarjotaan säännöllistä ja maksutonta harrastoimintaa neljän lahtelaisen koulun oppilaille. Harrastusvalikoimaa on kasattu oppilaiden omien toivomusten pohjalta.

Suomen mallin esikuvana on ollut niin sanottu Islannin malli, joka on ollut paljon esillä myös suomalaisessa julkisuudessa ja Lahden valtuustonkin keskusteluissa.

Islannin malli on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta, koska maa on onnistunut ottamaan päihdetilanteensa haltuun poikkeuksellisen hyvin. Vielä vuonna 1998 islantilaisnuoret joivat enemmän kuin ikätoverinsa yhdessäkään Euroopan maassa, mutta jo vuonna 2016 maan nuoriso oli Euroopan raitteinta. Tempun tekemiseen on tarvittu monenlaisia keinoja, kuten lapsille ja nuorille koulupäivän yhteydessä tarjottavaa matalan kynnyksen harrastustoimintaa.

Ei ihme, että malli on herättänyt kiinnostusta myös päihdeongelman kanssa painiskelevassa Lahdessa.

Tuon kaltaisella mallilla ei välttämättä ole saavutettavissa pikavoittoja, mutta hiemankin pidemmällä aikavälillä sen avulla on mahdollista saada huomattavia muutoksia parempaan päin, kuten Islannin rohkaiseva esimerkki osoittaa. Jos kaikki menee toivotulla tavalla ja saamme ehkäistyä syrjäytymistä, panostukset maksavat itsensä yhteiskunnalle helposti moninkertaisesti takaisin.

Harrastustoiminta voidaan nähdä myös hieman toisesta näkökulmasta kaupungin elinvoiman edistäjänä. Parhaimmillaan se voi olla yksi keino houkutella tänne niitä paljon kaivattuja uusia asukkaita ja veronmaksajia.

Lahti pystyy tarjoamaan aktiiviseen elämäntapaan tottuneelle ihmisille parhaimmillaan sellaiset puitteet, johon harva kaupunki Suomessa pystyy. Konkreettisimmin tämä on näkynyt viime aikoina esimerkiksi Salpausselän ensilumenladulla, missä on vilkkunut urheiluseurojen logoja ympäri Etelä-Suomea.

Kukaan ei tietenkään muuta tänne muutaman hiihtokerran takia, mutta tuollaiset piipahdukset saattavat kasvattaa ymmärrystä siitä, kuinka monipuoliset harrastusmahdollisuudet täällä on kompaktin alueen sisällä.

Jos ja kun työnteko ei koronan myötä ole enää entiseen tapaan tiukasti paikkaan sidottua, vapaa-ajanviettomahdollisuuksien merkitys korostuu entisestään asuinpaikkaa valittaessa.

Se ei ole lainkaan huono asia Lahdelle, jos osaamme pelata korttimme oikein. Kaupunkilaisten harrastusmahdollisuuksia on syytä kehittää koko ajan määrätietoisesti ja paikata tiedossa olevia puutteita. Siinä samalla on toki hyvä muistaa tuoda myös esille jo olemassa olevia vahvuuksia, jotka tuntuvat kerta toisensa jälkeen yllättävän iloisesti tänne muuttajat.

Kommentoi