Lukijalta: Kuka omistaa historian kipupisteet?

Tommi Lipponen

Vierumäellä koettiin huhtikuussa 1918 yksi tuon traagisen vuoden hurjimmista tappeluista. Sen veriset arvet ja muistot pyyhittiin pois jokin aika sitten Versowoodin tehdasalueen aitojen sisällä. Vuonna 2007 Aarne Lehtinen kertoi nähneensä pojankoltiaisena, kun Sankolan pihalla puukkotappelussa ja aiemmin tulituksissa kuolleita punaisia kuljetettiin ja ”nakattiin ilman kistuja” kahteen joukkohautaan, joista toinen tuli täyteen ja toinen jäi vajaaksi. Se oli julman vuoden julma päätös.

21. syyskuuta 2008 kirkkoherra Simo-Perkka Rantala siunasi noissa haudoissa lepäävät vainajat. Alueesta tuli ”pyhä”. Me halusimme rakentaa noista vaiheista dokumenttielokuvan, jossa olisimme kertoneet, mitä Vierumäellä tapahtui vuonna 1918 sekä pohdiskella muistamisen ja isänmaallisuuden käsitteitä sekä kysyä, miksi yhteiskunnassamme yhä vallitsee henki, joka yhtäältä muistaa toisia nimin kirjailluilla kivipaaseilla ja toisaalta tuhoaa ja unohtaa sekä nimet että kivipaadet ja sitä kautta ihmisyyden.

Halusimme luoda laadukkaan ja monitasoisen kokonaisuuden, johon oleellisena osana kuului Versowoodin tehdasalueen aitojen sisään suljettu muistoalue.

Siksi toiveemme oli päästä kuvaamaan kaivaus- ja tutkimustyötä kunnioituksen hengessä. Olimme yhteydessä kaivausjohtajaan, tutkimusta koordinoivaan ohjausryhmään sekä Heinolan kaupunkiin. Ne näyttivät meille vihreää valoa todeten samaan hengenvetoon, että Versowood sanoo viimeisen sanan.

Ajoimme siis Vierumäelle. Joukkohaudat olivat teltoilla peitettyinä aidan takana. Aitaan oli vielä kiinnitetty suojalevyt, jotka estivät osin näkemisen hauta-alueelle.

Meitä ei päästetty alueelle. Me emme saaneet lupaa kuvata aidan takaa edes haudat kätkeviä telttoja. Meidän tuli odottaa hautojen tutkimusta koordinoivan ohjausryhmän päätöstä kuvausluvasta. Sitä ei koskaan tullut.

Me emme saaneet lupaa kuvata aidan takaa edes haudat kätkeviä telttoja.

Saimme vain viestin, että kaivaukset on tehty - maa tasoitettu. Nyt joukkohautojen tutkimisesta ja löydöistä on olemassa vain ”virallinen totuus.” Tämä prosessi koko Suomen yhteiseen historiaan kuuluvan muistomerkin ja siunatun maan sulkemisesta yhden suuryhtiön aitojen sisään aina hautojen avaamiseen ja muistoalueen tuhoamiseen kertoo jotain hyvin surullista tästä ajasta. Katsommeko me todella historiaa euro ja business edellä?

Vierumäki heittää meille kysymykset: Olisikohan tuon alueen kohtalo ollut samanlainen, jos siinä olisi ollut valkoisten joukkohauta? Voiko joku omia Suomen historian? Missä ja miten kunnioitamme historiamme kipupisteitä? Tai kääntäen: Missä ja miksi olemme tuhonneet ja edelleen tuhoamme niitä?

Nyt siis on sekä tuhottu että menetetty ikiajoiksi Aarne Lehtisen mainitsema Saukolan piha ja joukkohauta, jonka reunalla, Aarnen ja Kaivanteen Oivan silmien edessä ammuttiin Rajamäen Atelli, joka Aarnen omien sanojen mukaan oli ”raaka nainen”.

kuvaaja, ohjaaja

Close-Up Filmituotanto

Täysinpalvellut toimittaja, tuottaja (YLE)

Kommentoi