Ämpärillinen: Hallitseeko satanistinen pedofiilikultti Lahteakin?

Erään pitkäaikaisen kansainvälisen salaliittoteorian mukaan lentokoneiden jättämät tiivistymisjuovat sisältävät kemikaaleja, joilla pyritään vaikuttamaan väestöön. Tiedossamme ei ole, millaisia kemikaaleja Lahden ylle on laskettu. Tapio Hartikainen

Seuraavan lehtemme ilmestyessä Yhdysvalloissa on juuri käyty presidentinvaalit, mutta Valkoisen talon isännän nimestä voi siinä vaiheessa olla ennenaikaista sanoa varmuudella yhtään mitään. Todennäköisesti käynnissä on armoton jälkipyykki ja mahdollisesti pitkäänkin jatkuva vääntö tuloksen paikkansapitävyydestä.

Erityisesti mahdollinen Donald Trumpin tappio laukaisisi liikkeelle massiivisen salaliittoteorioiden vyöryn. Näin voi sanoa varmuudella sen perusteella, millaisilla argumenteilla istuvalle presidentille on jo nyt osoitettu tukea.

Yksi mielenkiintoisimmista ja eniten huomiota saaneista Trumpia tukevista salaliittoteorioista tunnetaan nimellä QAnon. Nettiyhteisöissä levinneen teorian mukaanhan Trump ja hänen lähipiirinsä käyvät salaista sotaa kansainvälistä rikollisliigaa vastaan.

Kyseisen liigaan kuuluu etenkin demokraattipoliitikkoja, merkittäviä rahasukuja ja kaikkien kunnon salaliittoteorioiden vakiohahmoihin kuuluva suursijoittaja George Soros.

Rikollisliigan toimintaan kuuluu muun muassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, ihmiskauppaa ja saatananpalvontaa sekä siihen liittyviä rituaalimurhia.

Uskon ja toivon, että 99,9 prosenttia teistä pystyy helposti olemaan kanssani samaa mieltä tuon ­teorian saamasta suosiosta: se tuo surullisella tavalla esille oman aikamme mielenterveysongelmat. Tuollaisiin ajatuksiin oikeasti uskovat ihmiset tarvitsevat apua ja toivottavasti sitä myös saavat.

Olen ­esimerkiksi antanut kertoa itselleni, että myös tämä lehti kuuluu kansainväliseen media­salaliittoon.

Niin hullulta kuin tuo salaliittoteoria kuulostaakin, on sillä kannattajansa myös Suomessa. QAnoniin perehtynyt Helsingin yliopiston tutkijatohtori Niko ­Pyrhönen arvioi STT:lle (16.10.) , että liikkeen aktiiveihin kuuluu Suomessa korkeintaan joitakin kymmeniä ihmisiä.

”Mutta jos puhutaan ihmisistä, jotka ovat tavalla tai toisella jotenkin QAnonin vaikutuspiirissä, eli uskovat esimerkiksi joihinkin sen yksittäisiin salaliittoteorioihin, puhutaan useammista tuhansista”, Pyrhönen sanoo.

QAnon on suhteellisen tuore ilmiö, mutta salaliittoteorioissahan ei ole mitään uutta. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan.

Tämä on tullut erittäin tutuksi myös minulle niiden vuosien aikana, kun olen tehnyt näitä toimittajan töitä. Tyypillisissä salaliitto­teorioissahan myös medialle on varattu oma osansa.

Vuosia sitten olen esimerkiksi antanut kertoa itselleni, että myös tämä lehti kuuluu kansainväliseen mediasalaliittoon, joka saa rahoituksensa ja toimintaohjeensa New Yorkin juutalaisilta rahapiireiltä. Toisaalta onpa vihjattu sellaistakin, että olen saanut lahjuksia venäläisiltä rakennusbisneksiin kytkeytyviltä hämäriltä tahoilta kirjoittaessani myönteisesti toriparkkihankkeesta.

Useimmiten salaliittoteoriat ovat paljon maanläheisempiä. Tyypillisen aja- tusrakennelman mukaan paikallinen päätöksenteon eliitti, rahapiirit ja media tekevät jonkinlaista vaiettua yhteistyötä. Sen johdosta tiettyjen tahojen väärinkäytöksiä peitellään ja toisia vastaan käydään suunniteltuja lokakampanjoita ikään kuin tilaustyönä. Tämä mahdollistaa jatkuvan ja kaikkialle ulottuvan korruption paikallisessa päätöksenteossa.

Toimittajan työn kannalta salaliittoteoriat herättävät ristiriitaisia ajatuksia.

Kaikkein hölmöimmät tarinat on helppo ohittaa olankohautuksella. Tilanne muuttuu sitä mutkikkaammaksi, mitä enemmän tarinoissa on sellaisia elementtejä, jotka voisivat hyvinkin olla totta. Silloin sitä joutuu väistämättä miettimään, kannattaisiko sittenkin käyttää rajallista aikaansa asian penkaisemiseen.

Kyse on jatkuvasta tasapainon hakemisesta ja suhteellisuudentajusta: todelliseen uutisen johtavan vihjeen sivuuttaminen on arviointivirhe siinä missä työajan tuhlaaminen täydelliseen hölynpölyyn.

Huhujen arviointia koskeva päätös on aina tehtävä vaillinaisten tietojen ja siihenastisen elämänkokemuksen perusteella.

Mitä ikinä kuulenkaan paikallisesta päätöksenteosta, joudun useimmiten miettimään ainakin hetken, kuinka vakavasti otettavasta huhusta on kyse. Joskus ne hullultakin kuulostavat tarinat ovat totta, kuten niin monta kertaa nähty.

Sen sijaan nuo mediaa koskevat salaliittoteoriat ovat itselleni paljon helpompi tapaus, koska niiden osalta tiedän ainakin oman lehtemme osalta 110-prosenttisella varmuudella, miten asiat oikeasti ovat.

Kerron sen nyt muutamalla lauseella, joiden uskottavuus jää viime kädessä teidän arvioitavaksenne.

En ole koskaan tätä työtä tehdessäni saanut työnantajaltani puolella sanallakaan minkäänlaista käskyä tai ohjetta siitä, mistä tässä lehdessä kirjoitetaan tai ei kirjoiteta. Normaalin käytännön mukaisesti päätoimittaja on aina vastuussa lehden sisällöstä, joten kaikki mahdolliset lehtemme puutteet menevät viime kädessä allekirjoittaneen piikkiin. Sen kauempaa on turha syyllisiä hakea.

Minulle ei ole mikään ongelma myöntää, että lehden sivulle on päätynyt varmasti joka viikko asioita, jotka olisi voinut tehdä paremminkin. Suoranaisia virheitäkin mahtuu joukkoon liian usein. Näin tulee olemaan niin kauan kuin lehti on ihmisten tekemä. Ei tämä siinä mielessä eroa mistään muusta työstä.

Meillä tekijöillä toki on tyypillisesti mielessämme valmiit selitykset sille, miksi jokin asia on tehty kuten on tehty. Armoton kiire ja toisaalta rajallinen palstatila riittävät todennäköisesti selittämään 95 prosenttia sellaisista jutuista, joiden lopputulokseen en itsekään voi olla tyytyväinen. Lisätään siihen tekniset ongelmat, niin ollaan jo aika lähellä sataa prosenttia.

Tähän ikään mennessä olen kuitenkin oppinut, että selitykset eivät ihan hirveästi jaksa ketään kiinnostaa. Työssä kuin työssä asiakas arvioi aina lopputuloksen laatua, kuten oikein onkin. Siksi en ota normaalia työhön kuuluvaa kritiikkiä henkilökohtaisesti.

Raja menee kuitenkin aina siinä, jos joku väittää minun tietoisesti toimivan vaikkapa jonkun poliitikon puolesta tai jotakin vastaan. Koko väitteen taustalla oleva perusoletus on niin käsittämätön, että se vetää melkein sanattomaksi.

Ikään kuin minulle olisi henkilökohtaisesti jotain väliä sillä, mikä puolue voittaa seuraavat vaalit tai kuka paikallisista poliitikoista on kovin ääniharava.

Tulee äkkiseltään mieleen aika monta muuta oikeasti merkityksellisempää asiaa. Niin mahdotonta kuin se onkin ymmärtää sellaiselle henkilölle, jonka oman elämän sisällöstä paikallispolitiikka nappaa ison osan.

Kaiken edellä kuvatun perusteella pystyn ainakin itse olemaan täysin varma, että iso osa paikallisia mediasalaliittoja koskevista väitteistä ei kerta kaikkiaan perustu mihinkään muuhun kuin esittäjänsä mielikuvitukseen.

Mutta mitä pitäisi ajatella kaikista niistä päätöksentekokoneistoa koskevista väitteistä, joita paikallisessa keskustelussa pyörii? Niiden osalta en tietenkään koskaan tule pääsemään vastaavaan ehdottomaan varmuuteen kuin omaan työhöni liittyvissä spekulaatioissa. Aika hyvän kokonaiskuvan olen kuitenkin mielestäni onnistunut tässä vuosien varrella muodostamaan.

Kyllä, paikallisessakin päätöksenteossa esiintyy käsittämätöntä tumpelointia, oman edun tavoittelua, poliittisia lehmänkauppoja ja kamppailua vallasta. Kaikkea tuollaista poliittiseen päätöksentekoon missä tahansa kuuluvaa peruskauraa.

Ei, paikallinen päätöksentekokoneisto ei ole läpeensä mätä ja korruptoitunut. Arviolta 97,6 prosenttia päätöksenteosta on suhteellisen harmaata arkista puurtamista, joka ei herätä tunteita eikä päädy otsikoihin. Suuri osa päättäjistä toimii omasta mielestään pyyteettömästi kaupungin parhaaksi, vaikka käytettävistä keinoista voidaan olla hyvinkin eri mieltä.

Osa teistä saattoi vakuuttuakin äsken kirjoittamistani, osa pitää sitä edelleen jonkinlaisena peittely-yrityksenä.

Niin se menee myös tuolla isomman maailman salaliittoteorioissa. Niin kauan kuin tieto on epätäydellistä, jää tilaa spekuloinnille, mikä on aina jonkun etujen mukaista.

Esimerkiksi äskettäin amerikkalaisella tv-kanavalla haastattelija kysyi haastateltavalta tarkentavan kysymyksen tähän tyyliin.

”Mutta ei ole olemassa satanistista pedofiilikulttia? ...”

”Ei aavistustakaan. En tiedä mitään heistä ... en tiedä sitä... etkä tiedä sinäkään”, kuului kiertelevä vastaus.

Haastateltavan nimi oli Donald Trump.

Tuolla logiikalla voidaan yhtä hyvin vaikka heittää vaikka tuo otsikossa esitetty kysymys. Milläs minä tosiaan pystyn aukottomasti todistamaan, etteikö noinkin voisi olla.

Jäitä hattuun, johtopäätösten teko jää aina viime kädessä teille.

Keskustelu