Ämpärillinen: Aseveliakseli nitisee ja valtuusto pirstaloituu

Tämän talon voimasuhteet menevät jälleen uusiksi tulevissa kunnallisvaaleissa. Keväällä nähdään, tuleeko iso rysäys vai pientä hienosäätöä. Sami Lettojärvi

Lahtelaisen kunnallispolitiikan kova ydin on pysynyt muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen. Tämä on perinteisesti on ollut kahden suuren puolueen kaupunki, jossa demarit ja kokoomus ovat pystyneet päättämään tärkeimmistä asioista keskinäisillä sopimuksillaan.

Tuollaisella päätöksentekokulttuurilla on pitkät perinteet. Toden teolla se pääsi vauhtiin 1980-luvulla, kun Seppo Välisalo tuli tänne Tampereelta kaupunginjohtajaksi ja onnistui kauppaamaan paikallisille päättäjille ajatuksen vasemmiston ja oikeiston tiivistä yhteistyöstä. Tamperelaisessa politiikassa aseveliakselina tunnettu liittouma oli ollut merkittävä kehityksen vauhdittaja sodan jälkeisinä jälleenrakennuksen ja kasvun vuosikymmeninä.

Lahtelaisessakin päätöksen-teossa demarit ja kokoomus löysivät entistä tiiviimmin toisensa. Yhteistyö henkilöityi Arpo Heinoseen (sd.) ja Heimo Avikaiseen (kok.), jotka pystyivät ainakin 1980- ja 1990-lukujen lehtijuttujen perusteella olemaan tämän kylän todellinen voimakaksikko ja valtakeskittymä.

Koko tuo aikakausi herättää aikalaisissa ristiriitaisia muistikuvia.

Toisille se oli kaikkein tunkkaisinta kabinettipolitiikan, suhmuroinnin ja sulle mulle -politiikan aikaa, jolloin demokratialla pyyhittiin toden teolla lattiaa.

Toiset muistavat Heinosen ja Avikaisen aikakauden Lahden kultaisena aikakautena, jolloin kaupungissa oli tekemisen meininki ja kasvu päällä.

Usein aika kultaa muistot ja osittain siitä on kyse tässäkin ta-pauksessa. Nostalgialla muistellut 1980-luvun vuodet ovat sattumoisin sitä aikaa, kun koko maassa oli kova nousukausi päällä ja Lahdessakin perustettiin esimerkiksi uusia lähikouluja vielä sinne sun tänne kaupungin kasvaessa.

1990-luvun lamastakaan ei ollut vielä tietoa, joten silloisessa todellisuudessa ei paljon ole tarvinnut miettiä jatkuvia säästöpäätöksiä ja palveluverkkojen karsimisia, jotka ovat nykypäättäjille arkea.

Vaikka elämme nyt täysin erilaisia aikoja, vanha aseveliakselin perinne on elänyt ja voinut hyvin näihin vuosiin asti. Demareiden ja kokoomuksen edustajilta on saattanut vielä tälläkin vaalikaudella kuulla epävirallisissa keskusteluissa sen suuntaisia kommentteja, että tällä kaupungilla menee hyvin niin kauan kuin suurten puolueiden yhteistyö toimii.

Asetelma on nyt kuitenkin muuttunut. Ensimmäinen merkittävä liikahdus tapahtui jo viime kunnallisvaaleissa, kun kokoomuksen menestys jäi heikoimmaksi vuosikymmeniin ja valtuustoon syntyi punavihreä enemmistö.

Tämä näkyi ajoittain tietyissä päätöksissä, mutta perinteistä yhteistyösuhdetta pyrittiin kuitenkin pitämään hengissä. Todellinen rysäys oli edessä tämän syksyn aikana. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän kohutusta yhtymäkokouksesta alkunsa saanut vyyhti huipentui pari viikkoa sitten, kun kokoomuksen valtuustoryhmä irtaantui pormestarimallista.

Koko tapahtumaketjun voikin nähdä merkkinä siitä, että todellinen päätösvalta puolueessa oli siirtynyt nuoremman polven päättäjille, joille vanhan aseveliakselin hengissä säilyttäminen ei ole enää itseisarvo.

Tämän syksyn käänteet saattoivat olla vasta esimakua tulevasta. Jos Lahti seuraa valtakunnallisen politiikan trendejä, myös paikallinen puoluekenttä pirstaloituu entistä selvemmin. Entisen kahden ison puolueen sijaan on useita keskikokoisia tai pienehköjä ryhmiä, myös perinteisen puoluekentän ulkopuolelta.

Tuollaisella pelikentällä poliittiset blokit ovat kaikkea muuta kuin kiinteitä, yhteistyökuviot ja poliittiset liittoumat voivat vaihtua entistä joustavammin tilanteen mukaan.

Perinteinen oikeiston ja vasemmiston välinen ero elää ja voi hyvin edelleen esimerkiksi veroprosentin tai yksityistämisratkaisujen tapaisissa kysymyksissä, mutta sen lisäksi taustalla on monia muitakin puolueiden välisiä jakolinjoja.

Koko länsimaisessa maailmassa on riehunut jo muutaman vuosikymmenen ajan kulttuurisodaksi kutsuttu vääntö, eli konservatiivisen ja liberaalin maailmankatsomuksen välinen vastakkainasettelu. Toiset haluaisivat pitää hyväksi havaitsemansa asiat suunnilleen ennallaan, toiset ovat valmiita rajuihinkin uudistuksiin, koska uskovat sen johtavan parempaan maailmaan.

Vastaava henkinen taistelu riehuu myös paikallistasolla. Lahden valtuustossakin on havaittavissa ryhmittymiä, jotka ovat useimmiten innokkaasti kaikenlaisten kaupungin kehityshankkeiden tukena, vaikka ne vaatisivat huomattavaakin rahankäyttöä. Vastaavasti hankkeiden vastustajien nimet ovat yleensä melko helposti ennalta arvattavissa.

Kyllä- ja ei-puolueiden väliset jakolinjat eivät läheskään aina mene puolueiden välillä, vaan monesti niiden sisällä. Tulevissa vaaleissa myös kyllä- ja ei-puolen välisissä valtasuhteissa voi tapahtua huomattaviakin muutoksia.

Menivät uuden valtuuston valtasuhteet miten tahansa, pormestarimallin kaatumisen myötä pelintekijän paikalla jatkanee nykyinen kaupunginjohtaja Pekka Timonen. Hänen johtamansa virkakoneisto valmistelee päätöksiä ja jakaa niitä syöttöinä maalintekopaikkoja kärkkyville päättäjille.

Pelin luonne on kuitenkin tällä kertaa tyystin toinen kuin joskus Lahden kultaisina vuosikymmeninä, joita osa nykypäättäjistäkin muistelee kaiholla.

Tulevan vuoden talousarviota esitellessään Timonen kiteytti kaupungin tulevia vuosia koskevat ajatuksensa suunnilleen näin: kipeiden päätösten teon lisäksi on pidettävä huoli siitä, että pallo pyörii edelleen.

Viime kädessä valtuusto päättää kuitenkin yhä isot linjat. Kuinka kipeitä päätöksiä pitää tehdä? Entä mitä on järkevää tehdä pallon pyörittämisen nimissä?

Jokaisella meistä on asiasta mielipiteemme. Sopivan tasapainon hakeminen on kaikkea muuta kuin helppo tehtävä, vaikka populistisimmissa kommenteissa muuta yritetään väittää. Niin kauan kuin päätöksenteko ei perustu diktatuuriin, jokin menoerä on aina jonkun muun mielestä turha.

Valtuutettujen tärkein ja haastavin tehtävä onkin löytää yhteinen näkemys siitä, mihin asioihin Lahti panostaa ja mihin ei.

Köyhällä ei ole varaa kylvää rahaa epämääräisesti sinne ja tänne. Se on varmin tapa suistaa talous epätasapainoon saavuttamatta kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Tiukkana aikana tarvitaan entistä enemmän strategisia valintoja: tehdään jotain kunnolla tai ei tehdä ollenkaan.

Tulevalla valtuustolla onkin tiedossa entistä tärkeämpiä päätöksiä vanhan valta-akselin nitistessä liitoksistaan. Ensi vuoden vaalit ovat mielenkiintoisemmat kuin ehkä koskaan.

Keskustelu