Pari viikkoa sitten Lahden päättäjille järjestettiin suljettujen ovien takana seminaari keskustan liikennesuunnitelmista. Sosiaaliseen mediaan julkaistun kuvamateriaalin perusteella keskustelu ei kuitenkaan pyörinyt tuolloin vain Vesijärvenkadun ja Vuoksenkadun nurkilla.
Päättäjille oli heijastettu Powerpoint-dia, jonka mukaan ”Joensuun keskusta ei ole entisensä”. Lisäksi seminaaria varten tehdyssä bingoruudukossa luki ”Joensuu mainittu”.
Tuosta voisi yksinkertaisempikin päätellä, että Joensuun keskustaan tehtyjä uudistuksia esiteltiin päättäjille jonkinlaisena rohkaisevana esimerkkinä.
Koska tuokin osuus seminaarista oli aivan liian arkaluontoista päätyäkseen median ja sitä kautta laajempien kansalaispiirien tietoon, joudun tekemään aiheesta analyysin mutu-pohjalta. Sitähän kaupunki halusi ja tilasi sulkiessaan ovet meiltä toimittajalta.
Onneksi ei tarvitse lähteä liikeelle aivan tyhjästä, sillä kävin viime kesänä lomareissullani Joensuun keskustassa – peräti toisen kerran elämässäni.
Saapuminen sujui lahtelaisittain tutun kaavan mukaan: autolla parkkiluolaan torin alle. Sen jälkeen ei muuta kuin maan pinnalle ja tutkailemaan ympäristöä.
Ensivaikutelmassa on jotain tuttua ja jotain vierasta. Varsinainen tori on pienempi kuin Lahdessa, mutta sen jatkeena on puistoa, joka käytännössä muodostaa yhtenäisen aukion torin kanssa.
Huomio kiinnittyy torin ja puiston rajamailla oleviin puistokalusteisiin, jotka jäljittelevät perinteisiä puutarhakeinuja, julkiseen tilaan soveltuvina järeämpinä versioina tosin.
Viihtyisiä keinuja katsellessaan lahtelainen piipahtaja ei voi olla tuntematta pientä kateuden vihlaisua. Miten tuo on onnistunut täällä? Lahdessahan on jouduttu poistamaan keskustasta vähänkin liian viihtyisät ja hyvillä paikoilla sijaitsevat istuskelupaikat, koska ne ovat poikineet lähiympäristön riesaksi häiriökäyttäytymistä.
Onko Joensuussa siis onnistuttu tekemään jotain oikein tai ovatko sen asukkaat jotenkin ratkaisevasti erilaisia kuin täällä? Kysymys hiipii väistämättä mieleen, koska kaduilla näkyvä häiriökäyttäytyminenhän on aina vain oire laajemmasta ja monimutkaisemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta.
Ainakin tilastojen perusteella olisi syytä olettaa, että kaikenlaiset taloudellisesta ahdingosta ja syrjäytymisestä johtuvat ongelmat ovat tuttu juttu Joensuussa siinä missä Lahdessakin.
Esimerkiksi Suomen suurimpien kaupunkien työttömyysvertailussa kaupungit ovat jo vuosien ajan käyneet tasaista kärkikamppailua. Enpä muista, että siinä kahinassa olisi ruuhkaksi asti muita kaupunkeja näkynyt, kun olemme säännöllisesti julkaisseet lehdessämme pieniä tilastouutisia kuukausittain ilmestyvien katsausten pohjalta.
Joensuun ja Lahden yhtäläisyydet eivät lopu tilastoihin. Koko Pohjois-Karjalan maakuntaa voikin hyvällä syyllä sanoa itäisen Suomen Päijät-Hämeeksi. Ei tarvitse kuin vilkaista maisemia, joissa lahtelainen tuntee olonsa kotoisaksi. Koli on Salpausselkä steroideilla pumpattuna ja sikäläisten kansallispuistojen hiekkarannat tuovat mieleen Päijänteen seudut.
Kaikkein ilmiselvimmin yhtäläisyys näkyy kuitenkin maakuntien keskuskaupunkien ytimessä. Joensuun toriaukion reunalla sijaitseva kaupungintalohan on tehty suurelta osin samoista piirustuksista kuin Lahden kaupungintalo. Eliel Saarisen suunnittelema arvorakennus valmistui Lahteen vuonna 1912 ja Joensuuhun 1914.
Täysin identtisiä rakennukset eivät kuitenkaan ole. Lahtelaisen silmään Joensuun talo näyttää selvästi pienemmältä ja torni matalammalta, eräänlaiselta miniatyyriversiolta meille tutusta rakennuksesta.
Onko tästä pääteltävä, että Lahti on valitsemassa kutistuvan kaupungin strategiaa valitessaan Joensuuta esikuvaksi?
Paremman tiedon puutteessa tämä lienee paras mahdollinen johtopäätös.