Lahtelaisille päättäjille järjestettiin viime perjantaina keskustan liikennesuunnitelmia koskeva seminaari. Poikkeuksellisesti medialla ei ollut sinne asiaa.
Kaupunkikehitysjohtaja Olli Alho totesi ESS:n haastattelussa, että suljetuin ovin järjestetyssä seminaarissa keskustelu on vapaampaa. ”Jos media on läsnä, niin virkamiehenä herkästi miettii, onko jokin puheenvuoro osoitettu medialle vai virkamiehelle. Mielipiteenvaihto on erilaista silloin, kun media ei ole läsnä” ( ESS 17.9.).
Anteeksi kuinka? Perustelu hakee surkuhupaisuudessaan vertaistaan. Samalla se kertoo hyvin paljastavalla tavalla virkamiesten asenteista.
Eihän kenenkään vakavasti otettavan päättäjän mielipide voi olla riippuvainen läsnäolevista kuulijoista. Korkeintaan käytettyjen sanojen sävyissä voi olla vähän eroja, minkä ei pitäisi olla todellinen ongelma kenellekään.
Seminaarisalin ovien sulkeminen julkisuudelta on vahva viestinnällinen teko. Viesti on karu: mielipiteitä jakavaan hankkeeseen liittyvää keskustelua ei haluta median välityksellä kaiken kansan arvioitavaksi ennen kuin idea on saatu myytyä päättäjille suljettujen ovien takana.
Sen jälkeen voi huoletta vaikka järjestää kaupunkilaisille tarkoitettuja kuulemistilaisuuksia, jotka ovat enää pakollinen muodollisuus. Niin on, jos siltä näyttää.
Tietenkään kukaan ei myönnä asiaa ääneen noilla sanoilla. Sen sijaan puhutaan kokonaiskuvan muodostamisesta ennen yksityiskohtaisempaa päätöksentekoa. Tässä tapauksessa tarkoituksena on saavuttaa yhteisymmärrys liikennesuunnitelman isosta visiosta ennen kuin mennään säätämään tarkempia ratkaisuja katu kerrallaan.
Kokonaiskuvan tavoittelussa on toki oma tärkeä pointtinsa. Pahimmillaan se on kuitenkin vain keino hämärtää keskustelua. Asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, vaan leijallaan seitinohuessa visiotason yläpilvessä ottamatta kantaa mihinkään konkreettiseen. Sen jälkeen on helppo runnoa läpi päätöksiä vetoamalla ”valtuuston yhdessä hyväksymään visioon”.
Vastaavaa kiusallisten yksityiskohtien väistelyähän näkyy paremmissakin piireissä. Huvittava esimerkki tästä nähtiin viime viikolla Säätytalon portailla järjestetyssä mediatilaisuudessa, kun pääministeri Sanna Marinilta (sd.) kysyttiin ensi vuoden budjetin alijäämästä. Hän delegoi nettihitiksi nousseessa vastauksessaan tällaisen ”yksityiskohdan” valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) kommentoitavaksi.
Todelliset visionäärit eivät takerru epäolennaisiin lillukanvarsiin sen paremmin pääkaupungin kuin Lahden vallan kammareissa.
Tässä Lahden tapauksessa huvittavaa on, että itse asiasta ei ollut enää odotettavissa järisyttävää uutta tietoa. Liikennesuunnitelman pääideat on esitelty moneen kertaan julkisuudessa ja kaupunki itsekin tiedotti niistä jo aiemmin syyskuussa.
Myös sitä taustalla olevaa ”isoa kuvaa” eli kävelypainotteisen keskustan ja sitä kiertävän keskustan kehäväylän ideaa on puitu median läsnä ollessa jo aiemmin esimerkiksi valtuustoseminaareissa.
Kaiken aiemman keskustelun perusteella on ollut selvää, että monet liikennesuunnitelmaan mietityt hankkeet herättävät laajaa vastarintaa kaupunkilaisten keskuudessa, mikä näkyi myös alkuvuoden lukijakyselyssämme.
Nykyinen taloustilanne tuskin nostaa suunnitelmien kannatusta. Esimerkiksi Vuoksenkadun tunneliratkaisun on arvioitu jopa kaksinkertaistavan keskustan kehäratkaisun hintalapun noin 40 miljoonaan euroon. Tässä tilanteessa onkin erityisen edesvastuutonta ja ylimielistä yrittää runnoa hanketta läpi suljettujen ovien takana.
Asialla on laajempaakin periaatteellista merkitystä päätöksenteon avoimuuden näkökulmasta. Kyse ei ole vain tunneleista, bussipysäkeistä tai autokaistoista. Viime viikon suljettu seminaari oli tunkkainen tuulahdus jostakin 1970-luvulta. Lahdessa on totuttu avoimempaan linjaan, joten takapakki näyttää pahalta. Seminaarin julkisuuslinjasta päättäneet tahot ovatkin nyt tehneet kaikkensa vahvistaakseen liikennesuunnitelmaan liitettyjä negatiivisia mielikuvia pienen piirin kulissien takaisesta puuhastelusta.
Tilannetta kuvaa parhaiten vanha tuttu sanonta housuihin virtsaamisesta pakkasella: saattaa lämmittää hetken, mutta lopputulos on jotain ihan muuta. Harkitsematon temppu kääntyy helposti tarkoitustaan vastaan.