Ämpärillinen: Paljon pörinää, helppoja vaihtoehtoja ei yhtään

Mehiläisiä esiintyy kautta maailman. Niitä tunnetaan noin 20 000 lajia. Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen perusti vuonna 1909 neljä lääkäriä Helsingissä. Johanna Erjonsalo

1. Kansainvälisen suurpääoman omistama yksityinen yritys tulee tahkoamaan voittoa verorahoilla kustannettujen peruspalveluidemme pyörittämisestä ja kikkailee sitten rahat veroparatiisiin. Rahat revitään henkilöstön selkänahasta. Jälleen kerran oikeistopuolueet tukevat tällaista ahneutta kritiikittä.

2. Vasemmistopuolueet ovat jämähtäneet jonnekin 70-luvulle ja pitävät kynsin ja hampain kiinni menneen maailman toimintatavoista, koska kaikki yksityiseen vivahtavakin on heille ylivoimaisen iso mörkö terveydenhuollosta puhuttaessa. Mitään parannuksia palveluihin ei saada, ja kustannusten nousu jatkuu, koska joillekin tärkeintä on julkisen sektorin etujen puolustaminen hinnalla millä hyvänsä.

Siinä pari vaihtoehtoista todellisuutta, joissa paikalliset päättäjät ovat eläneet menneiden kuukausien ajan. Paikallispolitiikan suuri kesädraama sai välihuipennuksensa perjantaina, kun hyvinvointiyhtymän yhtymäkokous nuiji päätöksen uuden perusterveydenhuollon yhteisyrityksen perustamisesta värikkäiden ja kiemuraisten vaiheiden jälkeen.

Kaikesta päätellen päätöksen poliittista jälkipyykkiä pestään vielä pitkään ja isoilla kierroksilla.

Mitä tulee itse asiaan, se ei ole lainkaan niin yksiselitteinen ja yksinkertainen kuin kärjekkäimpien kommenttien perusteella voisi luulla.

Jos yhtiöittämisjärjestelyä yrittää katsoa ilman minkäänlaisia ideologisia värilaseja, siitä pystyy esittämään hyviä ja perusteltuja pointteja suuntaan jos toiseenkin. Helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja ei ole tarjolla niin kauan kuin rahat ovat tiukilla. Niinpä nyt viimeistään on hyvä aika vetää hetki happea ja tarkastella asiaa ilman turhia ennakoluuloja.

Yhtiöittämisen kannattajat ovat syystäkin muistuttaneet, että iso osa paikallisesta perusterveydenhuollosta on jo nyt ulkoistettu. Verorahojamme on virrannut jo vuosien ajan niille paljon parjatuille yksityisille yrityksille, koska lääkäripulan riivaamalla kaupungilla ei aikoinaan ollut muuta vaihtoehtoa.

Yhtiöittäjät ovat myös oikeassa muistuttaessaan, että julkisella sektorilla ei ole kovin kummoisia näyttöjä digitaalisten palveluiden kehittämisestä. Julkinen terveydenhuoltohan on säännöllisin väliajoin ollut otsikoissa kankeiden järjestelmien ja suoranaisten tietohallintosotkujen vuoksi samanaikaisesti, kun yksityiset yritykset ovat tuoneet ketterästi asiakkaidensa käyttöön uudenlaisia sähköisiä palveluita ympärivuorokautisine digiklinikoineen.

Mikä olennaisinta, yhtiöittämisen vastustajilla ei ole ollut esittää varteenotettavia vaihtoehtoja nopealla aikataululla. Yksityisiin yrityksiin olisi ollut tarvetta turvautua joka tapuaksessa tavalla tai toisella nykyisten sopimusten umpeutuessa.

Pidemmän tähtäimen tavoitteeksi yhtiöittämisen vastustajat ovat asettaneet terveydenhuollon palauttamisen julkisen sektorin voimin tuotetuksi palveluksi. Tavoite herättää nostalgisia kaikuja ja kuulostaa monen korvissa hyvältä, mutta hieman epäselväksi on jäänyt, miten temppu olisi käytännössä tehtävissä.

Vastustajilla on myös monia ajattelemisen arvoisia näkökulmia. Kriitikot osuvat myös asian ytimeen ihmetellessään, mitä tapahtuu paljon puhutulle perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioille, kun toiminnot laitetaan nyt eri organisaatioihin. Mainittu integraatio eli toimintojen saumaton yhteensovittaminen kun oli vielä muutama vuosi sitten ehkä olennaisin peruste koko nykyisen hyvinvointiyhtymän perustamiselle.

Nykyinen poikkeusaika on muistuttanut konkreettisesti, kuinka arvokas asia on takuuvarmasti olosuhteissa kuin olosuhteissa toimiva julkinen terveydenhuolto.

Tarjouskilpailun voittajaksi selvinnyt Mehiläinen on myös antanut paljon aihetta kritiikkiin ihan itse omilla toimillaan.

Esimerkiksi Meri-Lapin suunnalta kantautuneiden tietojen perusteella elämä ei ole ollut siellä päin pelkkää ruusuilla tanssimista Mehiläisen kanssa tehdyn ison ulkoistusjärjestelyn jälkeen.

Kemin kaupunki joutuikin alkuvuonna reklamoimaan Mehiläiselle, koska kaupunkilaiset eivät päässset lääkäriin sovitulla tavalla. Asiaa koskevien uutisten perusteella Mehiläisellä ja Kemin kaupungin edustajilla on ollut hyvin erilaiset näkemykset ongelman laajuudesta.

Mehiläisen sikäläistä liiketoimintaa vetävä entinen kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö on puhunut lyhytaikaisesta, viime syksyyn sijoittuvasta ongelmasta. Kemin avohoidon ylilääkäri, vastaava lääkäri Kari S. Lankinen ei pitänyt saamiensa kuntalaispalautteiden perusteella tätä näkemystä uskottavana. Lankisen mukaan lääkäreiden määrä romahti vuonna 2018 tehdyn ulkoistuksen jälkeen.

Asiaa koskevassa Kansan Uutisten jutussa (20.2.) on mielenkiintoinen lopetus. Sen mukaan ”Lankinen sanoo pitävänsä erittäin ongelmallisena sitä, että päätösten tekeminen Kemin perusterveydenhuollon palveluista on Pohjoisella Hesperiankadulla 37-vuotiaan kauppatieteiden maisterin käsissä”.

Kyseisellä osoitteella hän viittaa Mehiläisen Helsingissä sijaitsevaan pääkonttoriin, jossa on Männistön varsinainen asemapaikka.

Mehiläinen maksaa edelleen hintaa myös viime vuosikymmenen alun otsikoista, joita se sai osakseen aggressiivisen verosuunnittelunsa johdosta. Tuolloinhan ihmeteltiin, kuinka olemattomasti yhtiö maksoi veroja Suomeen liiketoimintansa kokoon nähden.

Yhtiö siirsi tuolloin rahaa ulkomaisille omistajilleen osakaslainajärjestelyillä, joiden myötä Suomen verottaja jäi nuolemaan näppejään. Kohun myötä yhtiö muutti rahoituskäytäntöjään.

Mehiläinen näyttääkin tiedostavan kyseenalaisen maineensa, sillä paikallisille päättäjlle suunnatussa tarjousasiakirjassa oli peräti kahden sivun verran tekstiä ”Mehiläisen verokansalaisuutta koskevista periaatteista”. Niiden mukaan ”Mehiläisessä toteutetaan vastuullista ja avointa veropolitiikkaa. Mehiläisen tavoitteena on olla hyvä veronmaksaja ja alan suunnannäyttäjä avoimen veropolitiikan edistäjänä”.

Kauniita sanoja, mutta viimeaikaisen keskustelunkaan perusteella ne eivät riittäneet likimainkaan vakuuttamaan kaikkia päättäjiä. Luottamus on sikäli rajallinen luonnonvara, että sen voi yleensä menettää vain kerran.

Kaiken edellä kuvaillun perusteella voi todeta, että päättäjillä ei ollut perjantaina valittavanaan helppoja vaihtoehtoja. Mikään malli ei ole ongelmaton niin kauan kuin rahat ovat niin tiukilla kuin ovat.

Nyt päätös on tehty, joten on syytä toivoa onnea ja menestystä valitulla polulla. Päättäjät käyvät vielä keskenään hyvinkin kitkerää keskustelua päätöksenteon menettelytavoista ja keskinäisestä luottamuksestaan. Eikä olisi järisyttävä yllätys, jos asiaan saadaan vielä kerran myös jonkinlaisia juridisia kiemuroita.

Tavallisen kaduntallaajan kannalta nuo kysymykset ovat lopulta suhteellisen yhdentekeviä niin kauan, kun lääkäriin pääsee ja vaivoihin saa apua ajallaan.

Keskustelu