Tiedot sote-suunnitelmista kertovat vanhanaikaisesta ajattelusta. Terveydenhuollossa tärkeintä on muka harmittomien sairauksien näpsäkkä hoitaminen: ”Pitää aina päästä heti lääkäriin”. Egyptissä pääsee: lääkäri hoitaa 40–50 potilasta päivässä.
Kaikkia tyydyttävien lääkäripalveluiden tarjoaminen johtaa rajattomaan kysyntään. Menettely on tehoton ja kallis, mutta hyödyttää palveluiden myyjiä. Kansanterveyden edistäminen jää syrjään, mistä syntyvät suurimmat inhimilliset ja taloudelliset tappiot. Käsitykseni perustan lääkärin työhön perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa vuosina 1974–2019.
Sote-muutos ei ole myönteinen uudistus. Vuositolkulla vatvotaan byrokratiaa ja maksujärjestelmiä sen sijaan, että keskitytään olennaiseen. Pääasiana tulee olla kansalaisten terveyden vaaliminen, niin, että sairaanhoitopalveluita tarvitaan mahdollisimman vähän. Sairauksien ja tapaturmien kohtuullinen hoitaminen olisi kunnossa välittömästi, jos resursseja ei haaskattaisi joutavuuksiin.
Vaikuttavinta on kansanterveystyön vahva asema perusterveydenhuollossa. Esimerkkinä 2-tyypin diabetes, joka on ehkäistävissä oleva elintasosairaus. Olen odottanut kansanterveystyön todellisen asiantuntijan jyrisevää esilletuloa.
Palveluiden myyjät, jotka tienaavat sairastamisesta, eivät innostu kansan terveydestä. Siitä ei pääse rahastamaan. Vastuullisten toimijoiden pitäisi saada korvauksensa siitä, että ihmiset pysyvät hyväkuntoisina ja omatoimisina. Silloin he eivät tarvitse runsaasti sairaanhoitopalveluita. Sama pätee sosiaalipalveluihin.
Sairausjätin tuottamaa digitalisaatiota esitetään ratkaisuksi. Ei ole vitsi! Digitalisaatio ei ehkäise eikä hoida mitään, paitsi sillä rahastavien yritysten kassavirtaa.
Digitalisaatio ei ehkäise eikä hoida mitään, paitsi sillä rahastavien yritysten kassavirtaa.
Palataan hetkeksi historiaan. Sote-muutosta on perusteltu sillä, että alkuperäiset, yhteiskunnalliset vastuun kantajat, kunnat, ovat liian pieniä. Tarvittiin ”leveämpiä hartioita” kustannusten kantamiseksi. Tätä hoettiin, mutta motiivina näytti olleen muu kuin terveydenhuolto! Kuntayhtymillä ja valtionosuuksilla olisi ongelmat ratkaistu. Nyt on saatu tuhlaantumaan hirvittävästi rahaa ilman mitään tuloksia.
Suomessa oli monia hyvin toimivia terveyskeskuksia ennen kuin niiden toimintaedellytykset pilattiin, esimerkiksi Päijät-Hämeessä Tiirismaan kuntayhtymä. Keskussairaaloiden ja terveyskeskusten toimintaa jalostamalla olisimme paraikaa nauttimassa hyvästä sairaanhoidosta, johon on yhdistetty käytännöllinen, tuloksellinen kansanterveystyö. Näin ei ole.
Pieleen meneminen alkoi vuosia sitten. Jättimunausten syy on asiantuntevan ja vastuullisen johtamisen puute. Valtakunnassa 20 vuotta on terveydenhuoltojärjestelmä ollut vailla kokonaisuutta ajattelevia ja moraalisia johtajia. Poliitikot ovat hääränneet lyhytjänteisesti ristiriitaisten pyrkimystensä vallassa, kuka henkilökohtaista etua ajaakseen, kuka pähkäpäisesti ympätäkseen maahan alue- tai muuta politiikkaansa.
Perusta, kansanterveyden idea hukattiin. Näprääminen ja häärääminen jatkuvat. On keksitty mielikuvituksellinen vaihtoehto: Hylätään kokonaan terveenä pysymisen ihanne, ja satsataan rajattomasti sairastamiseen. Noin hassusti tapahtuu, kun yhteisen edun sijaan päättäminen perustuu suuryhtiöiden eduista huolehtimiseen ja näennäiseen tarpeiden tyydyttämiseen.
Politiikan ja bisneksen sekasikiö ei ole elinkelpoinen. Kun etiikka ja tiede yhdistyvät, yhteiskunnan rahat saadaan optimaaliseen käyttöön. Tällä hetkellä Suomea johdetaan äärettömien rahavarojen harhassa, mutta realismiin palataan pian.
Yleislääketieteen ja psykiatrian erikoislääkäri