Pääkirjoitus: Lisää veroja, vähemmän palveluja? - kesälomien jälkeen on karujen päätösten aika

Paavolan jättimäinen kampushanke on yksi Lahden isoista investoinneista. Juha Peurala

Lahtelaisilla veronmaksajilla ja päättäjillä on kesälomakauden jälkeen käsissään karuakin karumpi tilanne. Kaupungissa valmistellaan ensi vuoden kunnallisveroon prosenttiyksikön korotusta ja lisäksi tarvetta on yhteensä noin 26 miljoonan euron säästöille.

Enemmän veroja ja entistä vähemmän vastinetta niille. Houkutteleva ehdotus. Sanomattakin on selvää, että toteutuessaan yhtälö on myrkkyä Lahden elinvoimalle ja vetovoimalle. Mikäli virkamiesten valmistelema ehdotus toteutuu, Lahden veroprosentti 21,75 on selvästi suurten kaupunkien kärkeä.

Tilanne ei tule täysin puun takaa. Veronkorotuksen ja säästöjen avulla on tarkoitus paikata Lahden taloudessa olevaa 45 miljoonan euron aukkoa, jonka suuruus on jo jonkin aikaa ollut tiedossa. Veronkorotuksen osuus tuosta paikkauksesta olisi 19 miljoonaa ja loput on tarkoitus kattaa säästöillä.

Säästöt kohdistuvat kovalla kädellä etenkin kaupungin sivistystoimeen eli käytännössä isolta osin päiväkoteihin ja kouluihin. Kyseessä on selvästi suurin menoerä, joka on vielä kaupungin omissa käsissä.

Sote-palveluihin eli ostoihin hyvinvointiyhtymältä menee kaupungin kaikista menoista noin puolet, mutta niistä rahoista puhuttaessa kaupungilla on nykyään lähinnä laskun kuittaajan osa. Niinpä sote-menojen kasvu on ollut pakko paikata karsimalla muista menoista. Väestön vanheneminen ja paikallinen väestörakenne syrjäytymisongelmineen pitävät väistämättä huolen siitä, että sote-puolen menopaine ei ole ihan heti helpottamassa.

Niinpä valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja. Koronakriisi on kärjistänyt kurimusta, mutta ongelman juuret ovat pidemmällä menneisyydessä. Lahden työttömyysaste on perinteisesti ollut jo pitkään selvästi isompi kuin Suomen muissa isoissa kaupungeissa keskimäärin. Asetelma on periytynyt 1990-luvun lamasta, joka runteli erityisen kovaa tätä kaupunkia. Mikäli paikallinen työttömyysaste olisi ollut valtakunnan keskiarvoa, kaupungin talouskin olisi ollut pitkään tasapainossa.

Nyt Lahden työttömyysaste on jälleen noussut 1990-luvusta muistuttaviin yli 20 prosentin lukemiin. Tämä johtuu pitkälti koronan aiheuttamista lomautuksista. Nyt pitääkin laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin tai mihin tahansa hyvää onnea tuottavaan asentoon, jotta kriisi ei pitkity ja lomautukset eivät muutu syksyn myötä irtisanomisiksi. Teollisuuden tilauskirjojen perusteella syytä huoleen on riittämiin.

Kaupunki velkaantuu nyt väistämättä, varsinkin kun käynnissä on ennen näkemättömän iso investointisuma.

Pilvessä voi nähdä myös pienen hopeareunuksen. Kaupungin palveluverkkoon liittyvät huomattavat investointipäätökset on jo isolta osin tehty ja hyvässä vauhdissa. Vaikeampaa olisi, jos meillä olisi nyt käsissämme samanlainen homepommien saaristo kuin vielä 5–10 vuotta sitten. Tämä tietenkin sillä varauksella, että nyt tekeillä olevat rakennushankkeet onnistuvat ilman uusia ongelmia.

Kaupungin säästöistä puhuttaessa jälleen kerran lasketaan paljon digitalisaation ja palveluiden sähköistymisen varaan. Sen uskotaan ja toivotaan parantavan työn tuottavuutta merkittävästi.

Ajatus on helppo sanoa ääneen, mutta toteutus on huomattavasti vaikeampi rasti. Tämä on nähty kipeästi Lahdessakin, kun erilaisiin tietojärjestelmäongelmiin on uponnut aivan kohtuuttomat määrät veroeuroja ja kaupungin työntekijöiden aikaa.

Pahimmillaan vaikutus on ollut raskaasti työn tuottavuutta laskeva. Todelliseen digitalisaatioon tarvitaan myös osaamista, ei vain puheita.

Vaikka nykyisen ahdingon taustalla on lukuisia myös Lahden kaupungista riippumattomia syitä, tilanne on vakava peiliin katsomisen paikka myös paikallisille päättäjille. Ongelmilla on tapana kärjistyä kasaantuessaan, mikä on nyt nähty. Valtuuston seminaareissa on vuosien ajan puhuttu rakenteellisten uudistusten välttämättömyydestä, mutta parhaatkaan puheet eivät korvaa tekoja.

Tulevat päätökset mahdollisista veronkorotuksista ja säästöistä osuvat mielenkiintoiseen ajankohtaan, lähelle ensi kevään kunnallisvaaleja. Perinteisesti siinä vaiheessa on ollut turha yrittää isoja säästöjä, mutta nähtäväksi jää, onko kriisitietoisuus tällä kertaa noussut sellaiselle tasolle, että vanhat politiikan lainalaisuudetkin unohtuvat.

Oman mausteensa keskusteluun tuo tulevien vaalien yhteydessä tapahtuva siirtyminen pormestarimalliin. Siitä aiheutuvat yhteensä muutaman sadan tuhannen euron vuotuiset palkkiokulut eivät ratkaise kaupungin talouden isoa kokonaiskuvaa suuntaan tai toiseen, mutta asian symbolinen merkitys on sitäkin suurempi. Kaupunkilaisille on nyt entistä vaikeampi perustella, miten tuollaiseen menoerään löytyy rahaa.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää