Ruotimisia
Lahden kulttuuri- ja liikuntalautakunnan varajäsen Pertti Vartiainen kirjoitti Sinfonia Lahden kapellimestarin ylisuurista palkkioista ( ESS 3.6.).
Olen Vartiaisen kannalla. Orkesterin soittajien ja ”vispaajan”, kuten professori Jorma Panula sanoo, palkkaerot ovat aivan liian suuret. Kaput ovat ylihinnoiteltuja. Näin ajattelee myös enemmistö soittajista ajatuksella ”mistähän tollekin maksetaan” tai ”kello pelastaa” harjoitusten sujuessa huonosti. Aivan saman voi havaita tosin monilla työpaikoilla?
Orkesteri koostuu eri soittimien erinomaisista ja korkean koulutuksen saaneista asiantuntija-ammattilaisista.
Kapellimestari on yksi heistä. Korvausten tulisi olla paremmin balanssissa. Johtajille maksetaan nykyisin liikaa. Muutaman viikon työstä kapu saa saman kuin soittaja koko vuodessa.
Miten näin on päässyt käymään?
Agentuurit tienaavat sopimuksilla, ja viilaavat hintoja kaikin mahdollisin keinoin.
Sinfonia Lahden kapellimestarisopimuksen meklarina toimi lontoolainen agentuuri Harrison Parrot. Se on mahtitekijä, joka voi artistin ottaa listoilleen tai pudottaa listoiltaan. Keikat loppuvat kuin korona-seinään, jos agentti niin päättää.
Järjestelmä on sama kuin ammattilaisurheilussa. Agentuurit tienaavat sopimuksilla, ja viilaavat hintoja kaikin mahdollisin keinoin. Osa Lahden maksamista sopimusrahoista päätyy suoraan Lontooseen
Taiteella ei ole mitään tekemistä sopimusten kanssa. Se on vain kaunis kulissi.
Kirjoittaja on filosofian ja musiikin maisteri, joka on johtanut oppilaitoksia, konsertti- ja kongressitaloa sekä tapahtumia.