Rahaa jaossa – onko Lahti hereillä?

Lahden olisi syytä saada valtion rahoitusta matkakeskuksen liityntäpysäköinnin järjestelyihin. Sami Kuusivirta

Tasavallan hallitus pääsi viime viikolla jokaisen poliitikon unelmahommaan: jakamaan kaikkea hyvää kaikille. Ennätyksellisen suuri 5,5 miljardin euron lisätalousarvio ei toki tullut täysin puun takaa nykyisessä poikkeustilanteessa.

Esimerkiksi kunnat saavat nyt kipeästi tarvitsemaansa helpotusta koronan aiheuttamaan talousahdinkoonsa. Oppositio ja useammat talousviisaat muistuttivat kuitenkin välittömästi, että kaikkea viime viikolla päätettyä rahankäyttöä ei voi perustella koronalla tai sen vaatimilla elvytystoimilla.

Hallituksen katsottiinkin käyttäneen tilannetta hyväkseen ja toteuttaneen koronan varjolla hallituspuolueiden omia tavoitteita, isompia ja pienempiä. Suurimpien kaupunkien raideliikennehankkeisiin ja joukkoliikennetukiin menee satoja miljoonia euroja, mikä on erityisen mieluista vihreille, miksei myös demareille ja vasemmistoliitolle.

Keskustalle mieluisat raiteet menevät Kemin biotuotetehtaalle, vaikka koko hanke onkin ollut vihreille hyvin vastenmielinen. Tuleepa myös Pohjanmaalle eritasoliittymää Atrian tehtaan kohdalle ja ohituskaistoja niillä nurkilla menevälle valtatielle, missä on niin vahva keskustalainen tuoksu kuin olla ja voi. Ryhmänjohtaja Antti Kurvinen hehkuttikin tuoreeltaan kyseistä investointia yhtenä uransa tärkeimpänä edunvalvontahankkeena.

Oltiin noiden hankkeiden tarkoitusperistä ja tarpeellisuudesta mitä mieltä tahansa, yksi asia on varma: valtion velkaantuminen kiihtyy ja lasku tulee maksettavaksi tuleville sukupolville. Hallitus on nyt näyttänyt, että yhteisessä Visa-kortissamme on luottoraja korkealla ja sitä ollaan valmiita vinguttamaan huolella. Poikkeusaikojen vauhdittamana valtion nettolainanoton arvioidaan nousevan tänä vuonna peräti 18,8 miljardiin euroon.

Noin isoissa luvuissa mittakaava hämärtyy helposti, joten on syytä palauttaa mieleen perusasiat: miljardissa on yhdeksän nollaa ja siihen mahtuu tuhat miljoonaa. Tuollaisiin lukuihin on helppo upottaa tarpeellisten hankkeiden sekaan euro jos toinenkin kaikkea vähemmänkin tarpeellista.

Nykyinen tilanne herättääkin lahtelaisesta näkökulmasta katsottuna monenlaisia ajatuksia. Hallituksen toiminnassa on nähtävissä sekä uhkia että mahdollisuuksia.

Pahin uhkakuva on, että kulutusjuhlan makuun päässyt hallitus lähtee vielä edistämään velkarahalla uutta raideyhteyttä Helsingistä itään. Kuten tässäkin lehdessä on monta kertaa todettu, toteutuessaan hanke jättäisi Lahden raideliikenteen sivuraiteelle ja olisi erittäin turmiollinen koko Päijät-Hämeen kehitysnäkymille. Asiassa ei pitäisi olla mitään syytä huoleen, jos päätöksenteko perustuisi faktoihin. Uusia ratalinjauksia on käytännössä millään ilveellä mahdotonta perustella taloudellisesti, kuten äskettäinen Väyläviraston asiantuntijaselvityskin vastaansanomattomasti osoitti. Esimerkiksi Porvoon kautta Kouvolaan menevässä vaihtoehdossa aikasäästö olisi nykyisten ratojen parantamiseen verrattuna kymmenen minuuttia, mikä tarkoittaisi noin 188 miljoonan euron kustannusta yhtä säästettyä minuuttia kohden.

Jotenkin takaraivossa kytee kuitenkin sellainen pelko, että nykyinen hallitus voisi kaikesta huolimatta edelleen innostua tukemaan tuollaistakin hanketta ideologisista syistä, faktoilla pöytää pyyhkien. Siinä olisi tarjolla vähän kaikille kaikkea: esimerkiksi vihreät saisivat itselleen mieluisan näyttävän joukkoliikennehankkeen, keskusta voisi poseerata vahvan aluepolitiikan tekijänä itäisen Suomen tukialueillaan.

Kummassakaan tapauksessa argumentit eivät toki kestäisi kriittistä tarkastelua. Muutaman minuutin aikasäästö ei käännän jossakin kolmen tunnin matkan päässä Helsingistä sijaitsevan alueen väestökatoa toiseen suuntaan, tai edes hidasta sitä ratkaisevasti.

Eikä uusi ratayhteys olisi edes ympäristön kannalta niin hyvä hanke kuin jotkut ehkä toiveikkaimmissa unelmissaan haaveilevat. Väyläviraston tekemässä selvityksessä on sellainenkin arvio, jonka mukaan Porvoon ja Kouvolan kautta menevä rata vähentäisi tieliikenteen määrää siten, että se vastaisi 4000-5000 henkilöauton vuotuista ajomäärää. Käytännössä vähennys olisi noin 0,2 prosenttia Suomen tieliikenteen kilometrimäärästä.

Vastaavat päästövähennykset saisi takuuvarmasti halvemmalla esimerkiksi energiantuotantoon ja energiatehokkuuteen kohdistuvilla investoinneilla. Ja tuossa ei ole edes otettu huomioon sitä, että radan rakentamisestakin aiheutuu merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kannattamaton ratahanke olisikin pahimmillaan mitä tyypillisintä ekologista poseerausta ja hyvän omantunnon ostoa: näyttäisi hyvältä, mutta käytännössä sillä ei olisi ilmaston kannalta mitään merkitystä.

Lahtelaisten päättäjien ja edunvalvojien pitääkin olla nyt erittäin tarkkana, että valtion velkarallissa raha ohjautuu tämän seudun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Itäradan uhka on torpattava, mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että Lahti saa nykyisestä eurosateesta sellaisen siivun kuin tämän kokoiselle kaupunkiseudulle perustellusti kuuluu.

Hyvä mittatikku saatiin viime viikon päätöksistä, joiden myötä valtio ehti jo kipata satoja miljoonia Suomen kuudelle suurimmalle kaupungille niin sanotun MAL-sopimusmenettelyn kautta. Lahtihan pääsi äskettäin yhdessä Kuopion ja Jyväskylän kanssa mukaan tuon maankäyttöä, asumista ja liikennettä ohjaavan sopimusmenettelyn piiriin. Sitä on ehditetty hehkuttaa täällä moneen kertaan merkittävänä linjanvetona, jonka myötä valtio tunnusti virallisesti Lahden aseman Suomen suurten ja kehittyvien kaupunkien joukossa.

Hehkutuspuheiden todellinen painoarvo nähdään kuitenkin vasta tällä viikolla alkavissa neuvotteluissa, joiden tarkoituksena on saada aikaiseksi sopimukset valtion ja kolmen uuden MAL-kaupungin kanssa. Alustavan arvion mukaan sopimukset olisi tarkoitus saada valmiiksi ensi syksyyn mennessä, mutta väännöstä odotetaan tiukkaa, sillä sitä se oli myös suurimpien kaupunkien kanssa. Lahden oletuksena on, että tännekin pitäisi saada valtiolta MAL-sopimuksen myötä kymmeniä miljoonia euroja, jos rahojen jako menee asukaslukuun suhteutettuna samalla tavoin kuin suurempien kaupunkien kanssa.

Vähempään ei pidä tyytyäkään. Täälläpäin rahoille on tarvetta esimerkiksi matkakeskuksen liityntäpysäköintiratkaisuja toteutettaessa.

Lahden puolesta puhuvat lobbarit ja erityisesti pääministeripuolue SDP:n kansanedustajat, ministeri Ville Skinnari ja Mika Kari ovat nyt paljon vartijoina. Velanoton makuun päässeellä hallituksella on kaikki mahdollisuudet käyttää rahaa Lahden kannalta erittäin haitallisesti tai erittäin hyödyllisesti.

Lasku tulee joka tapauksessa maksettavaksi, joten lopputulokseen pitää vaikuttaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Muussa tapauksessa lahtelainen veronmaksaja joutuu samaistumaan vauhdikkaan baari-illan jälkeen Visa-laskua ihmettelevään juhlijaan, joka ihmettelee, onko hän tosiaankin ostanut kaikki laskulla näkyvät järjettömät hankinnat.

Tunne on toki entuudestaan tuttu, mutta noissa valtion kuvioissa on nyt pari nollaa lisää.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää