Lukijalta: Pandemian jälkeinen aika

Esko Passila

Nykyistä tilannetta ei voi verrata 1990-luvun kriisiin, joka oli itse aiheutettu. Se oli todistetusti seurausta täysin taitamattomasti hoidetusta finanssipolitiikasta. Devalvaatioita oli vuosikymmenien saatossa yritetty vaimentaa muun muassa hintasuluilla siinä onnistumatta.

1980-luvulla valittiin strategiaksi markan arvon vahvistaminen eli revalvointi. Vajaassa kymmenessä vuodessa markan arvo esimerkiksi Saksan markkaan vahvistui yli 30 prosenttia. Vuosikymmenen puolivälissä tämä hullaannutti päättäjät vapauttamaan valuuttaluotot.

Suurin virhe tapahtui siinä, että valuuttaluottoja vapautettaessa olisi pitänyt laskea markka kellumaan eli määräytymään markkinoiden pelisääntöjen mukaan. Näin ei tehty, vaan markkaa revalvoitiin edelleen.

Vuosikymmenen vaihteessa tämä johti siihen, että jopa Suomen metsäteollisuus oli ajautua konkurssiin. Suomen Pankissa ei ymmärretty tilannetta lainkaan. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) lainaus Suomen Pankin johtoryhmän kokouksesta: ”Nyt saavat metsäteollisuuden vuorineuvokset tulla polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitä ei tule!”.

Ei mennyt vuottakaan, kun markka jouduttiin devalvoimaan 30 prosenttia. Sekään ei riittänyt, vaan markka jouduttiin nopeasti laittamaan kellumaan markkinoiden myrskyjen armoille.

Vieläkin on suuri joukko henkilöitä (populisteja), jotka väittävät, että Suomi liittyi euroon vapaaehtoisesti. Edellä oleva todistaa, että näin ei käynyt. Suomi oli ajanut itsensä nurkkaan selkä seinää vasten ja joutui pyssy ohimolla liittymään euroon.

Suomi oli lisäksi niin velkainen, että sitä ei hyväksytty euroon sellaisenaan ennen, kuin eläkeyhtiöiden miljardivarallisuudet oli hyväksytty Suomen valtion omaisuudeksi! Tästäkin on oltu melko hiljaa?

Kun sitten Nokian vetämänä talous alkoi elpyä 1990-luvun puolivälin jälkeen, niin ryhdyttiin miettimään, miten kymmenien tuhansien kaatuneiden yritysten tilalle saataisiin uusia yrityksiä.

Tilastokeskuksen tilastoissa on sellainen ongelma, että ”yrityksiksi” luetaan myös asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt. Vuonna 2018 Suomessa oli yrityksiä noin 286 000, joista asunto- ja kiinteistöyhtiöitä oli yli 120 000. Nämä yritykset eivät juuri mene konkurssiin.

Jos siis yrityksistä menee 10 prosenttia konkurssiin eli 28 000, niin se on aivan eri asia kuin 28 000 160 000:sta. Kun puhutaan yrityksistä tilastollisesti, niin olisikin syytä puhua vain vapailla markkinoilla omalla riskillään toimivista yrityksistä.

Hallitus keksikin parannuskeinoksi rahoittaa yliopistoille ”yrittäjyysprofessuureja”. Yliopistot tarttuivatkin hanakasti uuteen rahoitukseen ja kaikkiin yliopistoihin ilmestyi yrittäjyyden professoreita. Ongelma vain oli se, että näillä professoreilla ei ollut mitään kokemusta käytännön yrittämisestä.

Ainoastaan Kuopion yliopistossa oli Lahdessa toisen polven kodinkonekaupassa yrittäjänä toiminut Mauri Laukkanen (professori emeritus). Itse menin yliopistoon yli 50-vuotiaana 1990-luvun lopulla, ja se oli erittäin ahdistava kokemus. Vuosikymmenten kokemusta suurten yritysten palveluksessa ja yrittäjänä ei yliopistomaailmassa juuri arvostettu – sitä pikemminkin pilkattiin.

Tämän jälkeen ainoita yritystoimintaa edistäviä toimenpiteitä ovat olleet yrityksen perustamisen helpottaminen. Yrityksen perustamista ei juuri enää voi helpommaksi tehdä.

Sen sijaan pandemiaa seuraavan konkurssiaallon jälkeen yrityksen ruohonjuuritason toimintaa pitäisi helpottaa. Nyt on nimittäin niin, että nykyiset liiketoimintaa säätelevät lait ja asetukset ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Jopa niin, että toisen lain mukaan kirjaimellisesti toimittaessa, se on rikoslaissa rikos! Tietämättömyyttään ja tahtomattaan jokainen yrittäjä rikkoo näitä lakeja toiminnassaan!

Voimassa olevat lait ovat pitkälti viime vuosisadalta, jolloin ne laadittiin suurten yritysten ehdoilla. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä alkoi syntyä vasta sotien jälkeen, kun niitä tarvittiin sotakorvaustoimituksiin.

Yksinyrittäjyys puolestaan on vasta lähinnä tämän vuosituhannen aikaansaannosta. Pienten ja keskisuurten ongelma onkin edelleen se yleinen käsitys, että iso yritys on aina vähän enemmän oikeassa kuin pieni yritys tai yksinyrittäjä.

Nyt, kun ollaan uuden kriisin kynnyksellä, olisikin syytä nopeasti aloittaa koko yritystoimintaa säätelevien lakien päivitys tälle vuosituhannelle, tähän digiaikaan ja globaaliin talouteen.

Lopuksi vielä viesti toisesta VATT:n tutkimuksesta: ”Suomessa lama loppui pari vuotta liian aikaisin, jotta hallintorakenteita olisi jouduttu korjaamaan.” Pandemia on osoittanut, että tieto ei kulje edes ministeriöiden sisällä. Tieto kulkee kuin eduskunnan paternoster-hissi, jota myös herrahissiksi kutsutaan!

TkT, PhD

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää