Ämpärillinen: Aikakoneella maatalousyhteiskuntaan - näin ison plantaasin Supercell-miljonääri voisi nyt ostaa Lahden eteläpuolelta

Tähän karttaan kiteytyy viimeisen reilun sadan vuoden yhteiskunnallinen muutos maatalousyhteiskunnasta jälkiteolliseen virtuaalitalouteen. Supercell-miljonääri Ilkka Paananen pystyisi ostamaan viime vuosien nettotuloillaan punaisella rajatun alueen, jos se olisi kauttaaltaan keskihintaista peltomaata. .

Maailma ja Suomi ovat muuttuneet perusteellisesti viimeksi kuluneen reilun sadan vuoden aikana.

Kyllä, siinäpä vasta lause, jolla olisi aika vahvoilla erilaisten juhlapuheiden suurinta latteutta ja kuluneinta kliseetä valittaessa. Olemmekohan kuitenkaan aidosti ymmärtäneet tuon kliseen todellista merkitystä?

Tällaisiakin ajatuksia on putkahtanut mieleen viime aikoina, kun ole innostunut harrastelemaan sukututkimusta, josta pari viikkoa sitten kerroinkin.

Vanhoja kirkonkirjoja selaillessa olen vasta nyt konkreettisesti hahmottanut sen reilun sadan vuoden takaisen todellisuuden, josta toki olen teoriassa tiennyt: vanhan ajan maaseutuyhteisössä kaikki oli enemmän tai vähemmän sidoksissa maanomistukseen.

Vuosisadasta toiseen ihmisen tulevaisuudennäkymät määrittyivät pitkälti sen mukaan, sattuiko hän olemaan sukutilan perillinen vai jotain muuta. Ei todellakaan eletty nykyisenkaltaisessa Suomessa, jossa periaatteessa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Perintötiloja oli jaossa vain suhteellisen harvoille, koska kymmenen lapsen perheet olivat ennen enemmän sääntö kuin poikkeus. Osa sisaruksista saattoi luopua jopa kokonaan perintöosuudestaan tilan jatkajan hyväksi, jotta tilat saatiin pidettyä suvun hallussa, mikä oli sen ajan yhteiskunnassa suunnilleen pyhä arvo ja tavoite ylitse muiden.

Koko tämä plantaasi tekemällä pelejä, joissa muun muassa leikitään kännykällä maatilan pyörittämistä!

Näin ollen osa saman perheen lapsista päätyi maata omistavaan talonpoikaissäätyyn, kun taas toiset uhkasivat vajota tilattomaksi, sukulaisten armoilla olevaksi maalaisköyhälistöksi. Oman aikansa vuokratyövoimaksi ja pätkätyöläisiksi.

Maanomistuksen merkitys kuitenkin mureni pikkuhiljaa yhteiskunnan teollistuessa ja kaupungistuessa.

Näin tapahtui myös täällä Lahden seudulla. Pitkän linjan muutos havainnollistuu mielenkiintoisesti muutaman tunnetun Lahden historiaan jääneen henkilön avulla.

Tämän kylän kuningas oli 1800-luvun lopulla August Fellman, jonka jäljet näkyvät yhä tänä päivänä Lahdessa.

Alun perin sotilasuralle lähtenyt Fellman osti vuonna 1867 Hollolan Lahden kylästä Kartanon tilan, jota hän laajensi ostamalla myös muita tiloja. Kuollessaan vuonna 1912 August Fellman jätti perinnöksi neljä kokonaistilaa ja lisäksi osia viidestä eri tilasta.

Fellman tunnettiin ennen kaikkea maanomistajana, mutta hän ehti mukaan myös teollistumisen imuun. Hän oli perustamassa Lahden polttimoa ja oluttehdasta, mutta myi melko pian nuo omistukset ja keskittyi sahateollisuuteen. Fellmanin omistaman Lahden Höyrysaha Osakeyhtiön paikalla on nykyään Sibeliustalo.

Fellmanin perustaman polttimon tarinaa jatkoi yrityksen polttimomestariksi valittu Ferdinand Frigrén. Yhtiön perustajat olivat myyneet osakkeensa hänelle, kun yhtiön toiminta oli joutunut vaikeuksiin tiukentuneen alkoholipolitiikan johdosta.

Tuosta asti yhtiö on ollut saman suvun hallussa ja selvinnyt myös alkuaikojen tiukoista paikoista. Tapahtuneen seuraukset ovat tuttuja kaikille paikallisten verotietojen lukijoille. Nykyinen omistaja, Polttimon hallituksen puheenjohtaja ja paikallisten tulolistausten kärkinimiin kuuluva Per-Gustaf Relander on Fri- grénin jälkipolvea jo viidennessä polvessa.

Vaikuttava sukutarina on helppo ymmärtää maalais- ja kaupunkilaisjärjellä. Yhtiön tekemästä mallaksesta tehdään olutta, joka maistuu nykyisen tietoyhteiskunnan konttorirotalle siinä missä 1800-luvun rengeille ja tehdastyöläisille. Ihmisen perustarpeista ponnistava liiketoiminta kestää aikaa jos mikä.

Monien muidenkin nykyisestä verokalenterin tutun sukunimen taustalla oleva tarina on alkanut suhteellisen pienestä jo muutama sukupolvi sitten.

Vuonna 1903 Lahteen muutti torpparin poika Askolasta. Vihtori Luhtanen ryhtyi ensin kuorma-ajuriksi, mutta tunsi vetoa kaupankäyntiin. Sen seurauksena Renkomäen liittymän lähettyvillä on nykyään näyttävä tornitalo, joka toimii kansainvälisen, yli 50 maan markkinoilla operoivan vaateyrityksen pääkonttorina.

Puusepän poika Aukusti-Asko Avonius muutti 1918 Karjalasta Lahteen ja perusti tänne kuuden työntekijän voimin toimineen Lahden Puuseppätehtaan. Näin sai alkunsa tuleva monialayhtymä Asko, joka työllisti parhaimmillaan tuhansia lahtelaisia.

Vuonna 1928 Eino Vikström perusti Lahden Puukalusto -nimisen firman kotitalonsa 80-neliöiseen kellariin nykyisen Kauppakadun varrella. Me nykyiset lahtelaiset tunnemme firman paremmin Iskuna.

Sähkömies Martti Kemppi puolestaan perusti pienen korjauspajan vuonna 1949, minkä seurauksia ei myöskään tarvitse erikseen selittää nykyisten verotietojen lukijoille.

Hienoja tarinoita ja yhteistä niille on se, että mittava maanomistus ei enää ollut avainasemassa menestyksen rakentamisessa. Lahti olikin yksi isoista voittajista Suomen teollistumisen tarinassa.

Monet vanhat perheyhtiöt ovat vielä voimissaan, nykyisin jälkiteollisiin oloihin sopeutuneina. Tämä oli myös yksi oleellisista syistä siihen, miksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto oli niin halukas tulemaan tänne, että yliopiston viralliseenkin nimeen saatiin lopulta myös Lahden nimi mukaan.

Kaupungin historian kannalta oleellisen käänteen siemeniä oli kylvetty jo sukupolvia sitten torpissa, hevoskärryissä ja verstaissa.

Mielenkiintoista ja mieltä ylentävää menneisyyttä, mutta olennainen kysymys kuuluu, miten Lahti pääsisi nyt toden teolla mukaan globaalin talouden isoon trendiin, jossa oleellista ei ole teollisten tuotantolaitosten sijainti, vaan ihmisten osaaminen ja yritysten aineeton pääoma.

Suomessa äärimmäinen esimerkki tästä muutoksesta on peliyhtiö Supercell. Yhtiö on rakentanut muutamassa vuodessa pienellä työntekijämäärällä miljardiluokan liiketoiminnan, josta suurin osa yrityksistä ei voi haaveilla sukupolvienkaan työn jälkeen.

Yrityskauppojen myötä vaurastuneet Supercellin pääomistajat ovatkin olleet tämän vuosituhannen parhaita veronmaksajia Suomessa.

Kaiken edellä kuvatun perusteella innostuin tekemään pienen laskuharjoituksen ja ajatusleikin.

Mitä tapahtuukaan, jos siirretään Supercellin luoma vauraus sinne suomalaisen maaseutuyhteiskunnan todellisuuteen, jossa maanomistus oli vielä kaiken a ja o?

Supercellin kärkinimiin kuuluva Ilkka Paananen on tienannut vuosina 2004–2019 verojen jälkeen yhteensä noin 324 miljoonaa euroa.

Suomalaisen peltomaan hinta oli viime vuonna keskimäärin 8 900 euroa hehtaarilta. Jos Paananen olisi sijoittanut viime vuosien tienestinsä August Fellmanin hengessä peltomaahan, olisi hän saanut haltuunsa 36 404 hehtaaria.

Aivan, en minäkään osaa äkkiseltään hahmottaa, kuinka paljon tai vähän tuo on.

Hahmotin asian itselleni ja siinä samalla teille lukijoille leikkimällä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa, jossa on mahdollista piirrellä muokattavia monikulmioita ja saada niille laskettu pinta-ala.

Jos koko Salpausselän harjun eteläpuolinen alue olisi keskihintaista peltomaata, Paananen pystyisi ostamaan oheisessa kartassa näkyvän alueen. Tiluksen kulmat olisivat Salpakankaalla, Nastolan kirkolla, Orimattilan keskustassa ja moottoritiellä Mäntsälän rajalla.

Koko tämä plantaasi tekemällä pelejä, joissa muun muassa leikitään kännykällä maatilan pyörittämistä!

Kelatkaa tätä! Anteeksi nuorisolainen ilmaisu, mutta se kuvaa parhaiten laskuharjoituksen herättämää reaktioita.

Mitähän August Fellman olisi ajatellut, jos joku olisi tullut tulevaisuudesta aikakoneella selittämään hänelle tuon kuvion?

Kaikki tuo muutos vain reilussa sadassa vuodessa. Seuraavan sadan vuoden aikana muutos on kaikesta päätellen vielä nopeampaa, vain suunnasta on epäselvyyttä.

Suuret muutokset avaavat aina mahdollisuuksia tulevaisuuden näkijöille ja ketterille tilanteisiin reagoijille. Toivottavasti sellaisia löytyy tästä kaupungista jatkossakin mahdollisimman paljon.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää