Ämpärillinen: Omistajaohjaus, byrokratiaa ja poliittista dynamiittia

Kuinka paljon täältä pitäisi ohjata kaupungin omistamien yhtiöiden toimintaa? Aihe jakaa perinteisesti mielipiteitä. Tommi Berg

Omistajaohjaus on tarkemmin ajateltuna aika jännä sana. Mitä tyypillisin byrokratianmakuinen hallinnollinen termi, jolla ei ole juuri minkäänlaista kosketuspintaa kenenkään arkielämään.

Väitän, että iso osa kadulla satunnaisesti pysäytetyistä ihmisistä ei osaisi selittää termin merkitystä. Täysin ymmärrettävää, elämässä on aika paljon kiinnostavampiakin asioita.

Toisaalta termi putkahtaa säännöllisin väliajoin otsikoihin dramaattisessa sävyssä niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla, kun politiikassa sattuu ja tapahtuu.

Omistajaohjaukseen liittyvät väännöt olivat viime syksynä ainakin näennäisenä syynä pääministerin vaihtoon. Viime viikolla puolestaan lehtemme mielipidesivut kiehuivat jälleen kirjoituksista, joissa otettiin kriittisesti kantaa kaupungin omistajaohjaukseen.

Kun tilanne on päällä, omistajaohjausta on yleensä liikaa tai liian vähän, mutta ei juuri koskaan sopivasti.

Otetaan tuo paikallinen näkökulma tarkemman luupin alle.

Ei jätetä kuitenkaan arviointia pelkästään jaoston jäsenten omakehun varaan.

Lahden kaupunki on omistajana kaikkiaan noin 60 tytäryhtiössä tai -yhteisössä, joissa pyöritetään jopa satojen miljoonien eurojen liikevaihtoa. Valveutuneen veronmaksajan on siis syytäkin olla kiinnostunut, mitä yhtiöissä tapahtuu.

Teoriassa me kaikki kaupungin asukkaat olemme noiden firmojen omistajia, mutta vain kourallisella poliittisia päättäjiä on todellisia mahdollisuuksia käyttää omistajan ääntä yhtiöissä eli toteuttaa omistajaohjausta käytännössä. Tässä on yksi olennaisimmista juurisyistä omistajapoliittisiin kuohuntoihin ja vääntöihin.

Lahdessa omistajaohjaus on nykyään järjestetty siten, että sen toteutuksesta huolehtii isolta osin kaupunginhallituksen konserni- ja tilajaosto. Palstatila riittää mainiosti näin pienen porukan luettelemiseen: puheenjohtaja Aleksi Mäntylä (vihr.), varapuheenjohtaja Alettin Basboga (sd.), Pekka Komu (sd.), Toni Putula (kok.) ja Jenna Koskelo (kesk.).

Vaikka viime viikolla(kin) julkaistuissa kirjoituksissa annettiin raippaa Lahden omistajaohjaukselle ja jaoston toiminnalle, asianosaiset itse näkevät tilanteen toisin. Julkaisimme viime viikolla myös pikku-uutisen jaoston tekemästä itsearvioinnista, jonka mukaan kaupungin omistajapolitiikka koettiin yleisesti onnistuneeksi.

Kehitettävää jaosto kuitenkin näki muun muassa tiedottamisessa ja uuden toimintakulttuurin edistämisessä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana itsearviointiraportissa on myös maininta tietovuodosta, joka ”ruokkii epäluottamusta”.

Tämän täytyy liittyä nyt jo kuopattuun Lahti Energian vähemmistöosuuden myyntiin, johon liittyvä alustava selvitys tuli julkisuuteen aiemmin kuin hankkeen puuhaajat olivat ajatelleet.

Ei jätetä kuitenkaan arviointia pelkästään jaoston jäsenten omakehun varaan. Lahdessa on myös tehty arviointi, jossa kaupungin omistamien yhtiöiden hallituksissa istuvat henkilöt ovat arvioineet oman toimintansa lisäksi myös konserni- ja tilajaoston sekä yhtiöiden kokouksissa istuvien virkamiesten toimintaa.

Tämänkin kyselyn tuoreet tulokset olivat esillä viime viikolla jaoston kokouksessa. Vastaajina oli kaikkiaan 88 henkilöä 14 yhtiön hallituksesta. He arvioivat kaikkiaan kahdeksaa kaupungin omistajaohjaukseen liittyvää asiaa antamalla niille arvosanat asteikolla 1–6.

Silmiinpistävää on, että yhtiöiden kesken oli huomattavia eroja. Jaostolle tehdyssä kyselyn yhteenvedossa onkin hyvin lakoninen loppuyhteenveto: ”Heikoimpia arvosanoja antoivat aiheesta riippuen toistuvasti seuraavat yhtiöt: Työterveys Wellamo, Lahti Energia, Päijät-Hämeen Ateriapalvelut, Ladec. Tulisiko näiden yhtiöiden kanssa käydä keskustelu, miten voisimme parantaa tekemisen tasoa ?”.

Siinäpä kysymys. Sitä en tosin ihan ymmärrä, miksi noiden yhtiöiden joukkoon ei ole nostettu myös Lahden Pysäköintiä, jonka antamat arvosanat menevät keskimäärin samaan kastiin mainittujen yhtiöiden kanssa.

Hallitusjäsenten antamia arvosanoja arvioitaessa ei voi tehdä kovin mutkat suoriksi vetäviä johtopäätöksiä. Yhteenvedosta ei ilmene, kuinka moni jäsen mistäkin hallituksesta on vastannut kyselyyn. Niinpä kaikista yhtiöistä ei välttämättä ole saatu kovin edustavaa otantaa. Tälläkin varauksella kyselystä nousee esille muutamia mielenkiintoisia havaintoja. Kaikkein kriittisimpiä arvioita kaupungin omistajapolitiikkaa kohtaan tuli Työterveys Wellamon hallituksesta. Vastausten keskiarvo jäi selvästi pahnanpohjimmaiseksi lukemalla 2,75.

Tuskinpa on sattumaa, että yhtiön hallituksessa istuu Lahden omistajaohjausta kovasanaisesti julkisuudessakin arvostellut Jorma Ratia.

Seuraavaksi huonoimmat kokonaisarvosanat tuli Ladecista (3,61), Lahti Energiasta (3,66), Lahden Pysäköinnistä (3,78) ja Päijät-Hämeen Ateriapalveluista (3,8).

Ladec on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että sen hallitusta vetää Juha Rostedt (kok.), joka on myös kaupunginhallituksen elinvoima- ja työllisyysjaoston puheenjohtaja.

Onko kaupunginhallituksen jaostojen puheenjohtajilla petrattavaa keskinäisessä viestinnässään vai selittyykö Ladecin kriittinen kanta sittenkin naapurikunnista tulevien hallitusjäsenten antamilla arvosanoilla?

Kriittisimpiä arvioita antaneista yhtiöistä ylivoimaisesti merkittävin on Lahti Energia. Tässä hallituksessa Jorma Ratia ei ole enää ollut vastaamassa kyselyyn, koska hän joutui lähtemään puheenjohtajan paikalta jo viime vuoden kesäkuussa.

Näyttää kuitenkin siltä, että myös Jukka Ottelan nykyään vetämässä hallituksessa on edelleen tiettyä kriittisyyttä kaupungintaloa kohtaan. Erityisesti Lahti Energiassa näyttää olevan tarvetta kaupungin omistajapoliittisten linjausten täsmällisyydelle. Tältä osin yhtiön hallituksen jäseniltä tulee asteikolla 1–6 arvosanaksi vain 3, mitä ei voi missään tapauksessa pitää hyväksyttävänä lukuna kaupungin kruununjalokivestä puhuttaessa.

Kaikkein parhaan arvosanan kaupungin omistajaohjaukselle antaa Spatium Toimitilojen hallitus, jonka vastausten keskiarvo nousee lukemaan 5,23. Yhtiöhän päätyi näyttävästi otsikoihin pari vuotta sitten, jolloin julkisuuteen nousi yhtiön toimitusjohtajalle Jouni Kanervolle maksettu 30 000 euron tulospalkkio.

Moni nykyisen vaalikauden päättäjä ilmoitti yllättyneensä edellisen hallituksen aikana sovitun bonuksen olemassaolosta.

Tuolloin myös konserni- ja tilajaosto setvi aktiivisesti asiaa. Näyttää kuitenkin siltä, että kärhämän jäljiltä Spatiumin nykyisen hallituksen ja kaupungintalon päättäjien välille ei ole jäänyt ryppyjä rakkauteen.

Omistajaohjausta koskevissa kärhämissä on useimmiten kyse siitä, kuinka pieniin tai isoihin asioihin kaupungin tulee puuttua omistajaohjauksellaan.

Rivipoliitikko tai pörssiyhtiömaailmassa meritoitunut ammattijohtaja antaa todennäköisesti tuollaiseen kysymykseen hyvin erilaisen vastauksen. Se mikä on toiselle mikromanageerausta, on toiselle demokratian varmistamista.

Kuntalaki määrittelee omistajaohjauksen perimmäisen tavoitteen napakasti: ”Omistajaohjauksella on huolehdittava siitä, että kunnan tytäryhteisön toiminnassa otetaan huomioon kuntakonsernin kokonaisetu”.

Teoriassa yksinkertaista, käytännössä jotain muuta. Onhan Lahdessa nähty vuosien saatossa sellaisiakin tilanteita, joissa yksi kaupungin tytäryhtiö on haastanut toisen markkinaoikeuteen.

Jos omistajaohjaus olisi helppoa, ei se olisi niin säännöllisesti otsikoissa. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se tosiasia, että noissa väännöissä on monesti kyse arvovallasta, henkilökemioista, saavutetuista eduista, reviiritaistelusta ja ylipäätänsä ihan muusta kuin yhtiön tai veronmaksajien etuun liittyvistä asioista.

Tältä jakkaralta katsottuna kupletin perusjuoni on kaupungin yhtiöistä puhuttaessa yksinkertainen: avoimuuden puolesta, osakeyhtiölain pykälien taakse piiloutumista vastaan.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää