Ämpärillinen: Juurien penkominen paljasti isoja yllätyksiä

Baltiansaksalaisen Reiher-suvun vaakuna. Äskettäin saamieni tietojen perusteella sukuun kuuluvia esivanhempiani on tallinnalaisen kirkon sukuhaudassa useassa polvessa. Wikimedia Commons

Tommi Berg

Oma taustani on niin tuiki tavallinen ja tyypillinen lahtelaisen duunariperheen tarina kuin olla ja voi.

Vanhempani muuttivat tänne teollisuustyöpaikkojen perässä kotiseudultaan pohjoisesta Keski-Suomesta niihin aikoihin, kun puoli Suomea vyöryi maalta kaupunkiin. Lahti oli silloin yksi suurista muuttovoittajista, joten vastaavia tarinoita on tässä kaupungissa paljon.

Lisäksi olen tiennyt, että isäni perhe on joutunut aikanaan lähtemään evakkoretkelle luovutetun Karjalan puolelta Uukuniemeltä.

Siihen tuo omien juurien tuntemus sitten onkin tyssännyt, vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja aikanaan opiskellutkin sitä päätoimisesti.

Joskus vuosia sitten tosin kuulin eräältä saman sukunimen omaavalta sukututkimusta tehneeltä henkilöltä vihjeitä, joiden mukaan tuolla Karjalan puolen sukuhaaralla olisi jotain kytköksiä Baltian puolelta Suomeen tulleeseen aatelissukuun.

Asia jäi tuossa vaiheessa kiintoisan huhun asteelle, koska minulla ei silloin ollut tarvittavaa osaamista ja lähdeaineistoa, jotta olisin voinut varmistua olevani itse tuon kaukaisen suvun jälki­polvea.

Olen etäinen serkku sekä nykyiselle Ruotsin kuninkaalle että Englannin ­kuningattarelle.

Äskettäin innostuin lähipiirin esimerkin innoittamana leikkimään netistä löytyvällä Geni-sukututkimussivustolla, jota voi käyttää myös maksutta.

Perusidea on yksinkertainen: alan harrastajat eri puolilta maailmaa syöttävät sinne asiakirjalähteillä todistettuja tietoja omasta sukupuustaan.

Näin rakentuu eräänlainen koko maailman yhteinen sukupuu, johon kuka tahansa voi onnistua kytkeytymään, mikäli pystyy tekemään omaa sukupuutaan sen verran pitkälle taaksepäin, että sieltä löytyy joku tuossa isossa sukupuussa jo mukana oleva henkilö.

Kaivoin siis esille isäni puolen suvusta muutama vuosi sitten tehdyn sukukirjan, syötin nettiin tietoja noin 5 sukupolvea taaksepäin ja pyysin sivuston ylläpitäjiä katsomaan, onnistuisiko kytkentäni isoon sukupuuhun.

Onnistuihan se. Enpä olisi ikinä uskonut, millainen salattu menneisyyden maailman sen myötä avautuukaan!

Huhut aatelisista juurista osoittautuivat oikeiksi. Sukupuun mukaan vuonna 1667 Käkisalmessa syntynyt aatelissuvun tytär nimeltä Elisabeth Arendintytär Reiher oli mennyt naimisiin erään Oloff Bergin kanssa ja minä olen heidän jälkeläisensä yhdeksännessä ­polvessa.

Noilla hyvin kaukaisilla aatelisilla juurilla ei tietenkään ole sen kummempaa merkitystä tämän päivän maailmassa, mutta henkilökohtaisesti olen saanut niistä viime aikoina erittäin paljon iloa ja viihdykettä korona-arkeen.

Aatelisten sukujen historia on aikanaan tallennettu poikkeuksellisen kattavasti ja tarkasti pitkälle historian hämäriin. Elisabethin kautta olenkin nyt päässyt käsiksi tietoihin, joiden en olisi koskaan uskonut tulevan ulottuvilleni.

Muistan vieläkin sen hämmästyksen tunteen, kun tietokoneen ruudulle ilmestyi ensimmäisen kerran pitkä ketju toinen toistaan värikkäämpiä sukuvaakunoita, jotka edustavat Elisabethin esivanhempia.

Olen nyt onnistunut jäljittämään pisimmän sukuketjun aina vuoteen 1170, jolloin Gotlannin saarella sijaitsevassa Visbyssä syntyi porvari nimeltä Johan ­Silkentopp. Genin sukupuun mukaan olen hänen jälkeläisensä jo 26. polvessa.

Ei olisi tullut mieleenkään, että joskus tulen tietämään nimeltä jonkun esivanhemman noinkin kaukaa menneisyydestä. Tieto vetää tavallaan myös nöyräksi, kun sitä tajuaa konkreettisesti oman pienuutensa sukupolvien pitkässä ketjussa.

Elisabethin taustalta löytyvästä sukupuusta nousee esiin paljon mielenkiintoisia henkilöitä ja tarinoita.

12 sukupolven takainen isoisäni Kasper Reiher oli näköjään 1600-luvun alussa Helsingin pormestari ja kaupungin toiseksi varakkain porvari, joka edusti kaupunkia myös Ruotsin valtiopäivillä. Eräs toinen esi-isä oli näköjään Käkisalmen ensimmäinen pormestari.

Ei, en nyt ilmoittaudu Lahden pormestarikisaan juuriini vedoten. Niin sekaisin en vielä ole löydöksistäni mennyt.

Sukupuun juuret näyttävät tosiaan rönsyilevän Ruotsin lisäksi Baltian ja Saksan suuntaan, kuten taannoiset huhut kertoivat.

Eräs mielenkiintoisimmista sukupuun nimistä on 1500-luvulla elänyt Gustaf Fincke, 13 polven takainen esi-isäni. Fincke tappoi vuonna 1533 Kööpenhaminnassa miehen, mutta kuningas Kustaa ­Vaasa pelasti hänet vankilasta maksamalla sadan kultatalarin sakon. Fincke sai tämän jälkeen kuninkaalta toinen toistaan vastuullisempia ­tehtäviä.

Vuonna 1545 Fincke muutti Suomeen, sai ylennyksen Olavinlinnan päälliköksi ja edisti Savon hallinnollisena johtajana erämaiden asuttamista ylimpänä organi­saattorina.

Samantyyppisiä askareita oli käynnissä myös täällä hänen nykyisen jälkeläisensä kotikulmilla. Erämaiden asuttaminen katkeroitti kuitenkin hämäläisiä ja johti väkivaltaan. Fincke kukisti vastustuksen hankkimalla kuninkaalta Hollolan kihlakunnan tuomarinviran.

Ehtiväinen mies nousi vuonna 1561 koko Suomen käskynhaltijaksi, missä tehtävässä hän oli pari vuotta eli kuolemaansa asti. Kävipä hän myös Venäjällä neuvottelemassa tsaarin hyväksynnästä Ruotsin valloituksille Liivinmaalla eli nykyisen Latvian tienoilla.

Jos luulette minun pröystäilleen esi-isieni saavutuksilla, olette väärässä. Tämän kirjoituksen varsinainen pröystäilyosuus alkaa vasta nyt.

Geni-sivustolla on mielenkiintoinen ominaisuus, jonka avulla on mahdollista tarkistaa, löytyykö sukulaisuutta johonkin toiseen sivustolle syötettyyn ­henkilöön.

Sivusto tietää kertoa, että olen etäinen serkku sekä nykyiselle Ruotsin kuninkaalle että Englannin kuningattarelle! Yhteinen esiäitimme on 1300-luvulla Ruotsissa elänyt Bengta Mattsdotter, josta on suorat sukulinjat meihin kaikkiin kolmeen.

Harmi kun tuo ei ollut tiedossa siinä vaiheessa, kun prinsessa Victoria vieraili Lahdessa. Olisihan se ollut kohteliasta käydä tervehtimässä kylään vaivautunutta sukulaista.

Joku saattaa nyt huomauttaa, että kaikki ihmisethän me olemme viime kädessä sukua toisillemme, kun mennään tarpeeksi kauas historiaan.

Se on tietenkin totta, mutta ei voi mitään: on hauskaa ja viihdyttävää nähdä kirjoitettuna tuollaisia mielikuvitusta ruokkivia sukuketjuja.

Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon myös, että nuo minun löytämäni juuret eivät ole edes suomalaisittain mitenkään täysin poikkeukselliset.

Hyvän käsityksen saatte asiasta Facebook-ryhmässä nimeltä ”Sukua kuninkaallisille, tai sitten ei”.

Jos suvusta löytyy aatelisia yhtään lähempänä tätä päivää, taustalta saattaa avautua yllättävän laajoja ja pitkiä juuria. Kuulinkin äskettäin lahtelaisesta toimihenkilöstä, jonka juuret ulottuvat peräti 500-luvulle, ja matkan varrelle mahtuu kaikkia mahdollisia kuninkaita Kaarle Suuresta alkaen.

Tuollaistenkin tietojen selvittäminen olisi ollut käytännössä tekemätön paikka vielä parikymmentä vuotta sitten. Internet ja sen mahdollistama joukkovoima näyttää todellakin mullistaneen sukututkimuksen.

Parhaimmillaan tällainen maallikkokin voi saada muutamalla klikkauksella selville yllättävän paljon juuristaan ilman varsinaista omaa tutkimustyötä. Ei muuta kuin kokeilemaan, jos uteliaisuus heräsi.

Varoitus: suvun historiaan perehtyminen voi viedä käden, kun sille antaa pikkusormen. Olen nyt ehtinyt vaiheeseen, jossa yritän omalla tutkimustyölläni täydentää sukupuun vajaita oksia ja saada selkoa myös niistä ihan tavallisista maaseudun ihmisistä, joita suurin osa esivanhemmistani kuitenkin on.

Netistä löytyvien alku­peräisten kirkonkirjojen selailu on yllättävän koukuttavaa, ja se tarjoaa myös onnistumisen elämyksiä, kun etsitty nimi tulee vastaan. Siinä tuntee kulkevansa ihan uusilla ja tutkimattomilla poluilla, koska kukaan ei ole heitä kartoittanut aatelisten tavoin.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää