Ämpärillinen: Hallitus perustamassa journalismin kauneuskilpailut? - kyseenalainen idea, mutta tietenkin olemme mukana omilla ehdoillamme

Viime viikolla julkistettu selvitys media-alalle suunnattavasta koronatuesta on herättänyt vilkasta keskustelua ja kovaa kritiikkiäkin.

Toimittaja-kirjailija Elina Grundströmin laatimassa selvityksessä suurin huomio on kiinnittynyt ehdotukseen, jonka mukaan talousvaikeuksiin joutuneille tiedotusvälineille tarjottaisiin harkinnanvaraista koronatukea. Tukea voisi hakea hankkeisiin, joilla ”vahvistettaisiin laadukasta paikallista tai alueellista journalismia, tutkivaa journalismia tai tavanomaista perusteellisempien juttukokonaisuuksien tuottamista sekä journalistisen sisällön lisäämistä digitaalisille alustoille”.

Tuen jakamista varten nimettäisiin ”journalismin asiantuntijoista koostuva riippumaton tukilautakunta, joka tekisi jakoesityksen itsenäisesti”.

Ehdotus herätti tuoreeltaan huomattavia pelkoja. Värikkäimmissä some-kommenteissa pelättiin Suomen olevan matkalla kohti Unkarin mallia, jossa valtio määrittelee, millainen media ansaitsee elää. Moni alan ammattilainenkin ihmetteli tuoreeltaan ajatusta ”riippumattomasta tukilautakunnasta”.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) kiirehtikin vakuuttelemaan, että ministeriö ei ohjaisi journalismin sisältöä missään ehdotetussa mallissa missään vaiheessa. Epäilyksen siemen oli kuitenkin ehditty jo kylvää hedelmälliseen maaperään.

Selvityksen tekijälle tai ministerille tuskin tuli yllätyksenä, mitä kentällä ajatellaan. Suomen kaupunkilehtien päätoimittajat ry:n nykyisenä puheenjohtajana minäkin olen osaltani pyrkinyt myös vaikuttamaan tulevien tukilinjausten sisältöön.

Anteeksi kuinka? Aika rohkeasti sanottu sen perusteella, mitä tunnen kaupunkilehtien tekijöitä niin omassa toimituksessa kuin muulla Suomessa.

Eri puolilla maata toimivien kaupunkilehtien päätoimittajista koostuva yhdistyksemme julkaisi viime viikolla aloitteestani tehdyn kannanoton, jossa muistutettiin kaikkiin koteihin maksutta jaettavien suomalaitsten kaupunkilehtien merkityksestä ja tuotiin esille tukeen liittyviä näkökulmia edustamiemme lehtien näkökulmasta.

”Kaupunkilehtien kannalta olennaisinta on, että tukien myöntämiskriteerit ovat tasapuoliset, läpinäkyvät ja riittävän yksinkertaiset”, kannanotossa todettiin.

Esitimme myös, että luonteva lähtökohta on arvioida tukien tarvetta esimerkiksi koronaepidemian aikana menetettyjen ilmoitustulojen mukaan. ”Emme halua mediatuen jaon perustuvan siihen, kuka on kaikkein taitavin kehittelemään uusia hankkeita ja kirjoittamaan hakemuksia. Sellaisille tukimuodoille on aikansa ja paikkansa toisenlaisissa tilanteissa. Nyt on tarve toimiville ratkaisuille, jotka auttavat akuuttiin tilanteeseen ja mahdollistavat suomalaisen kaupunkilehtikentän säilymisen mahdollisimman monipuolisena kriisin yli”.

Kannanotto toimitettiin ennen selvityksen valmistumista henkilökohtaisesti myös selvityshenkilö Grundströmille ja ministeri Harakalle, mutta näköjään toivomuksemme ei nyt ole toteutumassa ainakaan ihan sellaisenaan.

Nyt näyttääkin siltä, että ainakin osa tukirahoista jaetaan vielä nimeämättömän lautakunnan päätösten perusteella. Tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Voisin helposti kirjoittaa tämän palstan täyteen siitä, kuinka vaikeaa on nykyään määritellä vedenpitävin ja kaikille kelpaavin perustein ”laadukas journalismi”. Ei mennä nyt tässä yhteydessä syvemmälle tuohon suohon. Voimme vain todeta faktana, että harkinnanvaraiset tukipäätökset tulevat takuuvarmasti aiheuttamaan parranpärinää.

Mediatukea koskevassa selvityksessä on nostettu hyvin esille kaupunkilehtien merkitystä paikallisen tiedonvälityksen kannalta, mutta tekstissä on nähtävissä myös jänniä painotuksia: ”Mainostuottoihin kytketty valikoimaton tuki on yritystuen luonteista, ja saattaa olla jopa haitallista itse journalismille. Näin on esimerkiksi paikkakunnilla, joissa mainosrahoitteinen media kilpailee kunnianhimoisempaa journalismia julkaisevan tilattavan lehden kanssa”.

Anteeksi kuinka? Aika rohkeasti sanottu sen perusteella, mitä tunnen kaupunkilehtien tekijöitä niin omassa toimituksessa kuin muulla Suomessa. Emme ole resursseiltamme New York Times, Hesari tai edes maakuntalehti, mutta on hyvin paksua edes vihjata, että olisimme sen vuoksi valmiita tinkimään ammatillisesta kunnianhimostamme.

Toivon tietenkin, että mahdollisella tukilautakunnalla ei ole tuontyyppisiä, hyvin vanhanaikaisia ennakkoasenteita.

Nykyisessä tilanteessa erilaisille tuille ja avustuksille on huutava tarve joka suunnassa. Ei vähiten esimerkiksi ravintola-alalla, jonka hallitus on määrännyt kiinni.

Ymmärränkin oikein hyvin, jos jollekin tulee mieleen kysyä, miksi juuri mediaa pitäisi tukea. Luontevan kysymyksen taustalla on tosin nähdäkseni osittain väärinkäsityksiä. Ihmiset olettavat, että medialla menee nyt erittäin hyvin, kun ihmisillä on kova tiedonjano ja aikaa lukea.

Voin kertoa, että tuo on hyvin laiha lohtu ilmoitustuloista elävissä medioissa, joiden asiakaskunnasta iso osa on joutunut ajamaan alas liiketoimintaansa. Kuka tahansa voi omin silmin havainnoida asiaa esimerkiksi selailemmalla tämänkin lehden helmikuun ja huhtikuun numeroita. Muutos on ollut historiallisen raju kautta maan.

Tätä taustaa vasten kehtaankin sanoa, että mikä tahansa paikallinen lehti voi tässä maassa hyvällä omallatunnolla hakea tukea, jos vertailukohdaksi otetaan esimerkiksi huippujohtajan konsulttifirma, suuri viestintätoimisto ja muut vastaavat julkisuudesta tutut esimerkit.

Vaikka tekeillä oleva mediatuki herättää epäilyksiä, on se samalla meille lehdentekijöille innostava mahdollisuus. Ehdotuksen mukaan paikallisten lehtien saamat tuet voisivat vastata yhden toimittajan vuoden tai puolen palkkaa, ja pienempiä tukia olisi tarjolla myös avustajilta tilattavien juttujen ostoon. Selvittäjä esittää tukien ehdoksi, että lehti ei vähennä samanaikaisesti toimituksellista panostustaan esimerkiksi lomautuksilla.

Tuet eivät tuossa muodossa auta akuuttiin talouskriisiin, mutta toimituksen arkeen niilä olisi pienissä lehdissä valtava vaikutus.

Esimerkiksi tuo yhden uuden toimittajan palkkaaminen vuodeksi tarkoittaisi melkoista loikkaa. Se lisäisi käytössämme olevaa vakituista toimituksellista työvoimaa käytännössä 50 prosenttia, koska tällä hetkellä Uusi Lahden toimituksesssa työskentelee laskennallisesti kaksi henkilöä. (Lehden sivuilla näkyy useammankin tekijän nimiä, mutta Uuden Lahden vakituisetkin toimittajat käyttävät noin puolet työajastaan naapurikunnissa ilmestyvien Seutunelosten tekemiseen).

Uuden toimittajan avulla pystyisimme tarttumaan paremmalla paneutumisella entistä useampiin tärkeisiin ja kiinnostaviin aiheisiin, jotka nykyään joudumme sivuuttamaan tai kuittaamaan kevyellä pintaraapaisulla yksinkertaisesti siitä syystä, että jutulle ei ole tekijää. Jokaikinen lehden saama tukieuro menisi täten suoraan lukijoiden hyväksi eikä häviäisi minkäänlaiseen hankepuuhasteluun.

Tukien hakematta jättäminen ei tarkoittaisi sitä, että rahat säästyvät, ne vain valuisivat jonnekin toiselle paikkakunnalle. Niinpä olenkin tullut siihen tulokseen, että aion ehdottomasti heittää ongen veteen ja yrittää noita harkinnanvaraisia tukia myös lehdellemme, jos ne tulevat haettavaksi. Tässä tehtävässä tärkein päämääräni on tehdä lahtelaisille lukijoille niin hyvää lehteä kuin mahdollista käytettävissä olevin keinoin, joten olisi vastuutonta jättää hyödyntämättä tätä mahdollisuutta.

Jos noita tukia joskus tänne liikenee, tätä lehteä tehdään edelleen samalla tiukasti Suomen lakiin nojaavalla periaatteella kuin on tehty vuodesta 1981. Kaupunkilehti Uudessa Lahdessa päätoimittaja päättää, mitä lehdessä julkaistaan.

Edellinen virke oli aikanaan lehtemme nimissä julkisen sanan neuvostolle tehty vastine kokonaisuudessaan. Erinomaisesti tiivistetyn tekstin oli kirjoittanut arvostettu edeltäjäni Kari Naskinen, kun lehdestämme oli kanneltu neuvostolle.

Kantelun tekijänä oli paikallinen kunnallispolitiikko, joka oli tyytymätön siihen, että hänelle ei ollut annettu lehden sivuilta omaa kolumnipalstaa. Neuvostolla ei ollut huomauttamista päätoimittajan vastineeseen. Ei tietenkään ollut, koska siinä oli vain todettu itsestäänselvyys.

Tässäkään tilanteessa kenenkään on turha edes kuvitella mitään muuta, oli kyse sitten tukipäätösten myöntämisestä tai mistä tahansa.

Keskustelu