Pääkirjoitus: Marginaaliryhmät enemmän marginaalissa

Huumekoira valppaana lentokentällä silloin joskus normaaliaikana. Nyt huumeiden salakuljetus on vaikeutunut huomattavasti rajojen mentyä kiinni, millä on arvioitu olevan merkittäviä heijastusvaikutuksia myös katujen arkeen. Päivi Tuovinen

Koronaepidemiaa koskevassa uutisissa näkyy useimmiten sairaaloiden teho-osastojen työntekijöitä, jotka saavat nyt ansaitsemaansa arvostusta ainakin puheen tasolla. Toinen tyypillinen uutiskuvan aihe on etätyöntekijä, joka osallistuu palaveriin kotonaan rennosti pukeutuneena. Silloin tällöin julkisuudessa saattaa vilahtaa myös kauppojen työntekijöitä ikään kuin muistuttamassa siitä, että kaikki eivät todellakaan voi tehdä etätöitä edes poikkeusoloissa.

Tälläkin kertaa vähemmälle huomiolle jäävät samat henkilöt kuin normaaleina aikoina. Syrjäytyneet, päihderiippuvaiset, asunnottomat, mielenterveysongelmaiset, vähemmistöt ja ylipäätään kaikki yhteiskunnan valtavirran ulkopuolella elävät.

Poikkeuksellisesta ajasta huolimatta he eivät ole kadonneet mihinkään. Nykyisessä tilanteessa onkin syytä pelätä, että erilaiset yhteiskunnan marginaaliryhmät joutuvat entistä enemmän marginaaliin, kun niin sanotuilla keskivertoihmisilläkin alkaa olla entistä enemmän tietämistä arjessa selviytymisessään.

Nykyisillä rajoitustoimilla on ollut merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi huumekauppaan. Huumeiden salakuljetus on vaikeutunut merkittävästi valtioiden laitettua rajojaan kiinni ( yle.fi 1.4). Äkkiseltään voisi ajatella, että uutinen on pelkästään erinomainen. Tilanne ei ole kuitenkaan lainkaan noin yksiselitteinen. Mitä vähemmän huumeita on markkinoilla, sitä korkeammaksi niiden hinta nousee ja sitä kovempi tarve päihderiippuvaisilla on tehdä rikoksia saadakseen hankittua päivittäisen annoksensa. Kylmä fakta, jota keskiluokkalainen etätyöläinen ei välttämättä tule ajatelleeksi.

Kaikille suomalaisille on jo viikkojen ajan toitotettu sosiaalisen etäännyttämisen tärkeyttä. Tästä maasta tuskin löytyy sellaista uutisvirran äärellä ollut kansalaista, joka ei tiedä, että nyt on syytä pysyä mahdollisimman paljon kotona ja pitää vähintään kahden metrin etäisyys oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Temppu ei olekaan välttämättä kovin helposti tehty, jos sitä kotia ei lainkaan ja omat sosiaa­liset kontaktit ovat sellaisista piireistä, joissa ei tähänkään asti ole totuttu elämään hyvää tarkoittavien ohjeiden ja suositusten mukaan.

Suomessakin on jo saatu Ruotsin tavoin ensimmäisiä kokemuksia siitä, kuinka korona leviää keskimääräistä herkemmin etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Viime viikolla julkistetun uutisen mukaan Helsingissä erityisesti somalinkielisten koronavirustartunnat ovat lähteneet selkeään kasvuun. Ilmiölle on monia loogisia selityksiä: maahanmuuttajat työskentelevät keskimääräistä useammin epidemiankin aikana esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä tai siivoojina, eivät turvallisesti etätöissä. Toisaalta monet Suomen somaleista asuvat ahtaasti monen sukupolven kesken samassa taloudessa, mikä on epäilemättä ollut omiaan vauhdittamaan viruksen leviämistä.

Kokonaan oma kysymyksensä on, kuinka hyvin koronaepidemiaan liittyvä valistus on tavoittanut kieli- ja kulttuurimuurin takana olevat etniset vähemmistöt. Yleisradio ainakin on tehnyt epidemian aikana hyvin lakisääteistä peruspalvelutehtäväänsä lisäämällä koronan vuoksi uutisointia arabiaksi, kurdiksi, somaliksi ja persiaksi.

Tämä on poikinut myös käsittämättömiä rasistisesti motivoituneita kommentteja, joissa on ihmetelty, eikö Yle-verolle ole parempaa käyttöä. Nyt voi sanoa, että ei todellakaan ole. Vähemmistöille räätälöity viesti palvelee yhtälailla kaikkein punaniskaisinta kantasuomalaistakin. Kaikki tarvitaan mukaan, jotta virus saadaan pysäytettyä.

Epidemian torjuntavaiheen jälkeen edessä on toipuminen ja jälleenrakennus. Siinä vaiheessa riittää miettimistä aivan tavallisten ihmisten ja yritysten tilanteessa. Siitä huolimatta ei pidä unohtaa heitä, jotka eivät normaalistikaan saa ääntänsä kuuluviin.

Yhteiskunnallista kahtiajakoa ja syrjäytymistä on turha päästää yhtään pidemmälle, koska se ei ole pidemmän päälle kenenkään etu. Lahdessa jos missä tästä luulisi olevan ymmärrystä.

Kommentoi