Pääkirjoitus: 1990-luvun lama vai jotain muuta?

Tässä Kiveriössä sijaitsevassa kiinteistössä tiivistyy paljon kahden ison talouslaman käänteitä. Nykyinen Wood Pub on entinen Päijät-Hämeen Säästöpankin kaupunginosakonttori, mistä pyöräteline yhä muistuttaa. 1990-luvun pankkikriisissä ja säästöpankin pilkkomisessa tämäkin kiinteistö vaihtoi omistajaa. Nykyisessä kriisitilanteessa ravintola on kiinni hallituksen määräyksestä. .

1990-luvun lamalla on Lahdessa syystäkin myyttinen maine. Koko Suomi oli tuolloin polvillaan, mutta erityisen kovaa lama iski teollisuuskaupunki Lahteen. Vuonna 1994 kaupungin työttömyysaste oli noussut pökerryttävään 27 prosentin lukemaan. Muutos oli raju, sillä vielä vuonna 1990 työttömyys oli 4,2 prosenttia.

Tuon jälkeen Lahti ei koskaan päässyt samalle viivalle työttömyystilastoissa muiden isojen kaupunkien kanssa. Vaikka työttömyys laski täälläkin nousukausien aikana, ero valtakunnalliseen keskiarvoon tai useimpiin isoihin kaupunkeihin säilyi useiden prosenttiyksiköiden suuruisena. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa Lahden työttömyysaste oli 13,7 prosenttia, mikä oli suurten kaupunkien toiseksi korkein lukema Joensuun jälkeen,

Ei ihme, että laman kielteisiä vaikutuksia on jouduttu hoitamaan näihin päiviin asti. Ylisukupolvinen syrjäytyminen, pitkäaikaistyöttömyys, päihdeongelmat ja monet muut paikallisen arjen epäkohdat ovat huomattavalta osin peräisin 30 vuoden takaisista vaikeista vuosista.

Kaiken tämän perusteella onkin syytä olla huolissaan kaikista niistä arvioista, joiden mukaan nykyinen koronakriisi johtaa 1990-luvun laman kaltaiseen tai jopa vielä vaikeampaan tilanteeseen.

Historia on hyvä tuntea, mutta sen perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä tulevasta kehityksestä. Maailma, Suomi ja Lahti ovat nyt tyystin erilaisessa tilanteessa kuin 30 vuotta sitten.

1990-luvun laman yksi merkittävimpiä taustatekijä idänkaupan romahtaminen Neuvostoliiton hajoamisen myötä. Isku näkyi ja tuntui erityisesti monissa Lahden teollisuusyrityksissä, joille itänaapuri oli ollut merkittävä markkina-alue. Tällä kertaa tilanne on erilainen: Päijät-Häme on edelleen hyvin vientivetoinen maakunta, mutta nyt munat eivät ole samaan tapaan yhdessä korissa kuin 1990-luvulla. Eikä tällä kertaa ole mitään erityistä syytä olettaa, että mikään markkina-alue romahtaisi kokonaan pois pelistä pahimman vaiheen mentyä ohi.

Paikallisella elinkeinoelämällä on myös nyt käsissään yksi valttikortti, joka oli 1990-luvun alussa vain kaukainen haave: oma yliopisto. Koronan jälkeisessäkin maailmassa markkinaosuudet voitetaan ennen kaikkea osaamisella.

Idänkaupan lisäksi 1990-luvun lamassa oli kyse rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja vahvan markan politiikka johti lopulta tilanteeseen, jossa korot ampaisivat pilviin ja lukuisat valuuttalainoja ottaneet yrittäjät huomasivat olevansa pulassa markan devalvaation myötä.

Suomen valtio ei yksinkertaisesti saanut uutta lainaa juuri mistään. Lahdessa nykyään eläkepäiviään viettävä silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen joutuikin kiertämään kerjuureissuilla maailmalla Japania myöten.Nyt kaikki nuo kriisin rakennusainekset ovat täysin toisessa asennossa. Olemme mukana yhteisvaluutta eurossa, elämme nollakorkojen aikaa ja Suomi saa lainaa tarvitsemansa määrän velkaa Euroopan keskuspankin myötävaikutuksella.

Ei niin paljon hyvää, ettei huonoakin. Juuri nyt on syytä olla huolissaan etenkin rajoituksista kärsivän palvelualan työpaikkojen puolesta, koska hallituksen julkistamissa toimissa ei hyvistä pyrkimyksistä ole vielä ollut riittävää järeyttä. Erityisesti ravintola-alalla on kaivattu nopeammin konkreettisia toimia. 1990-luvulla ei sentään erikseen kielletty minkään toimialan liiketoimintaa.

Pidemmälle tulevaisuuteen mennessä vanhat tutut talouden rakenteelliset ongelmat odottavat edelleen ratkaisuaan. Tilanne oli selvästi erilainen kuin 1990-luvun laman kynnyksellä, jolloin väestön ikärakenne oli toisenlainen eikä tulevien vuosien hoivamenoihin liittyvä keskustelu ollut samaan tapaan polttava kysymys kuin nykyään.

Paikallisen kuntatalouden tilannetta pitkällä aikavälillä kuvaa ehkä kaikkein lahjomattomimmin veroprosentti. Vielä vuonna 1990 Lahtikin tuli toimeen 16,75 prosentin veroprosentilla. Nyt ollaan lukemassa 20,75. Ei olisi iso yllätys, mikäli nykyisen kriisin loppulasku herättää keskustelua jälleen uudesta korotuksesta.

Se voi olla lopulta välttämätön paha, koska 1990-luvun opetusten perusteella tiedämme, että väärässä kohdassa tehdyillä säästöillä voi olla erittäin vakavia pidemmän ajan seurauksia. Samalla pitää käydä kuitenkin entistä vakavampi keskustelu siitä, mihin kaupungilla on varaa ja mihin ei.

Kommentoi