Viihde ja kulttuuri

Haavisto ja Viikate levyttivät rautalankaa – vaaran tunteessa on jotakin turvallista

Marko Haaviston ja Kaarle Viikatteen yhtye soittaa ensimmäisen keikkansa uudella Mössöllä. ”Asiakkaana olen todennut, että siellä bändin näkee ja kuulee hyvin. Paletti on onnistunut”, Viikate kehuu. Kuva: Nestori Lönngren

Rautalankatunnelmointia, iskelmällistä rokkenrollia, stemmalaulantaa ja tummia varjoja. Suurin piirtein sellainen takuutuote on Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston yhtyeineen julkaisema albumi Kuu on vaarallinen.

Tammikuussa ilmestynyt levy maalailee mielenmaisemaa, joka kuulostaa yksinäisen ratsastajan matkalta kohti auringonlaskua. Niitä rokahtavan Suomi-iskelmän melankolisempia tarinoita, olematta kuitenkaan pelkkää synkistelyä.

– Vaikka teksteissä esiintyy altavastaajana olemista ja laulamme sudenkuopista, niin sieltä näkee vain ylös päin. Taivas on sininen ja aurinko paistaa, luonnehtii levyn kappaleista suurimman osan säveltänyt ja sanoittanut Viikate.

Huumorimiehenä hän tuumailee, että henkisenä horisonttina voi olla Lucky Lukesta tuttu preeria tai sitten Spede-elokuvien hiekkakuoppa.

Yritettiin tehdä sen verran röyhkeää musaa, että se kävelee kengillä sisään. Kaarle Viikate

– Kitaramusiikin vilpitön ilo on kyllä vahvasti läsnä.

Uusi albumi on jatkoa vuonna 2015 ­julkaistulle Laulu tuohikorteista -levylle. Aiemmin Viikate oli esiintynyt Haaviston Poutahaukkojen keikoilla, ja yhteistyötä päätettiin tuolloin syventää virallisemmaksi sivuprojektiksi.

Tuohikorttien lämmin vastaanotto rohkaisi jatkamaan.

– Marko lähetti demot biiseistä Kuu on vaarallinen ja Vanha mies. Ne loivat levylle pohjan, ja itseltäkin alkoi sitten syntymään kaiku­kitaramaisempia kappaleita, Viikate kertoo.

Kokoonpano on säilynyt samana, kun keulakaksikon rinnalla tuuttaavat Francinen kitaravirtuoosi Antti Kukkola sekä Agents-rumpali Kepa Kettunen.Yhtyeen musiikki ­tarjoaa jotakin kaikkien neljän pääbändin fanikunnalle – ja vaihtelua muusikoille itselleen.

– Se selkeästi rikastuttaa tätä hommaa, bändi on enemmän kuin osiensa summa, Viikate toteaa.

– Yleisön joukosta löytyy hevipaitaa, rockabillytuuttia ja kellohametta.

Levyn myötä starttasi kolmetoista keikkaa kattava Jytinkimurhat 2019 -kiertue, joka saapuu perjantaina Möysän Musaklubille.

Jytinkimurhaa Viikate on kuvaillut ”kolmella soinnulla henki pois”. Albumin kolmetoista kappaletta eivät kikkaile, vaan turvautuvat rehellisiin rokkisointuihin ja vaaran tunteeseen.

– Perusiskelmässä on läsnä tietynlainen sisäsiisteys. Yritettiin tehdä sen verran röyhkeää musaa, että se kävelee kengillä sisään ja jättää kurajälkiä, Viikate veistelee.

Kuu on vaarallinen sisältää myös runsaasti roots-henkisen Haaviston ja enemmän metalliin mieltyneen Viikatteen stemmalaulantaa.

– Nyt päästiin lähemmäs bändin alkuperäisideaa. Toinen ääni tulee jo säkeistössä mukaan, ja pysyy pitkin biisiä. Silloin voi tehdä vähemmän, ei tarvitse tukkia äänimaailmaa soittimilla.

– Meillä on yhteinen kieli Markon kanssa. Olemme vilpittömiä Baddingin ja Black Sabbathin diggareita.

Päätösraita levyllä on nimeltään Kuulemiin!, joten tämä poppoo ei liene jättämässä jäähyväisiä.

– Keikoilla reissatessa ja soittaessa kaikilla on ollut suu vehnäsellä, siksi homma on jatkunut, Viikate kertoo.

– Ainoastaan jäsenten tukkoiset almanakat tekevät sen, että aikataulut vaativat sovittamista. Emme kiirehdi, vaan teemme silloin kun se luontevasti onnistuu.

Tämän sortin rautalankaan taipuvaa rokkia ei nykypäivänä kovin paljoa tehdä.

– Kitaramusa on vähän marginaalissa, varmaan se sieltä tulee taas muotiin vuosien kuluttua.

Viikate ja Haavisto keikalla perjantaina 15.2. kello 21.30 Möysän Musaklubilla.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme